Sörve tuletorn

Merkittävä syy, miksi osallistuin nelipäiväiselle pyöräretkelle Kuressaaressa, oli - pyöräilyn lisäksi - se, että retkellä käytiin Sörven majakalla Sörvenniemen kärjessä - Saarenmaan eteläisimmässä kolkassa. Yli 50 kilometrin pyörämatka Kuressaaresta majakalle täytti odotukseni, vaikka meri niemen länsirantaa kulkevalta tieltä näkyikin vain parin viimeisen kilometrin matkalta, jolloin komea majakkakin näkyi jo horisontissa  :)

Toisena pyöräilypäivänä ajoimme porukalla Kuressaaresta Sörven majakalle. Tosin pääosin ajoin yksikseni, sillä erkaannuin muista jo alkumatkasta. Tykkään kulkea ja myös pyöräillä yksin (tai kaksin), sillä rakastan pysähdellä ja poiketa reitiltä ihmettelemään - ja ehkä myös valokuvaamaan kaikkea näkemääni kaunista, jännää ja mielenkiintoista. Kotiaan kantavaa etanaa, unikkojen täyttämää niittyä, apilanmuotoista ikkunaa, ukkosta ennustavaa taivaanrantaa sekä toinen toistaan oudompia bussipysäkkirakennelmia, joita Saarenmaalla ja myös muualla Virossa riittää :)

Matkalla huomasin, miten tärkeitä asfalttitien reunassa olevat valkoiset reunaviivat ovat myös pyöräilijöille. Autojen ohittaessa selkeästi merkatut reunaviivat helpottavat pyöräilijän tasapainon pitämistä. Tosin Virossa pääosa autoilijoista kiertää pyörät riittävän kaukaa. Kiitos heille siitä :) Yksin pyöräilyä Virossa helpottaa - ja luo turvaa - myös se, että GoogleMaps toimii lähes kaikkialla, kuten jo viime vuoden pyörämatkoilla totesin. 

Reitti Kuressaaresta Sövren majakalle oli suoraa ja mäetöntä eli helppo ja mukava pyöräillä. Ensimmäiset 20 kilometriä Salmen kylään asti oli hyvää pyörätietä - jees - ja loppu 30 kilometriä päällystettyä, reunamerkattua maantietä. Ja takaisin Kuressaareen pääsimme halutessamme Launokorven bussin kyydissä. Ja kaikki paitsi kaksi sinnikästä pyöräilijää halusivat…

Opin taas lisää viroa - tuletorn :) Sörven majakan lisäksi Virossa on kesäisin auki 12 majakkaa, joista lisätietoa saa mm. Viron majakkaseuran sivuilta www.etts.ee. 

Pysähdys paikallisessa kahvilassa Salmen kylässä. 

Sörven korkea majakka näkyy sitä lähestyessä jo pitkältä.

Sörvenniemen kärjessä on ollut majakka 1600-luvulta alkaen. 

Nykyinen 52 metriä korkea, teräsbetoninen majakka - Itämeren korkein - valmistui vuonna 1960.

Kesäisin majakka on avoinna yleisölle. Ylöskipuaminen kannattaa - ja mummikin jaksoi :)

Kapenevaa niemen kärkeä majakan huipulta :)

Artikkelista Mikko Virta: Majakat kutsuvat kesäretkelle. The Baltic quide, heinä-elokuu 2025

Pysähdys Lihulassa

Vihdoinkin olen ehtinyt vähän rauhoittua ja saanut kirjoittua elokuun alun pyöräretkestä Kuresaaren ympäristössä (täällä). Olimme Kuressaaressa kolme yötä, joten meillä - kymmenen hengen ryhmällä - oli kaksi kokonaista ja kaksi puolinaista pyöräilypäivää - perjantaista maanantaihin. 

Ensimmäisenä retkipäivänä eli perjantaina pyöräilimme vain noin 25 kilometriä. Syötyämme keittolounaan Tihusen hevostilalla Saarenmaan länsiosassa Tallinnan satamasta lähtenyt Launokorven bussi jätti meidät ja pyörät kyydistä Koljalassa, josta pyöräilimme Pihtlan ja Vaiveren kautta Kuressaareen - osin rauhallista päällystettyä pikkutietä ja osin erillistä pyörätietä pitkin. Bussin kyydissä jatkoivat vain pyörättömät kylpylämatkailijat :)

Tätä ennen mantereen puolella - parikymmentä kilometriä ennen Virtsun lauttasatamaa - olimme pysähtyneet lyhyesti pienessä, runsaan tuhannen asukkaan Lihulassa. Aikoinaan 1200-luvulla Lihula oli ollut merkittävä paikkakunta, sillä siellä oli joitakin vuosia toiminut Saarten ja Länsi-Viron piispan hallintokeskus eli piispanistuin. Tätä varten sinne rakennettiin vuonna 1238 piispanlinna, jonka rauniot ovat nykyään Lihulan merkittävin nähtävyys. Me tosin näimme raunioista vain vilauksen bussin ikkunasta.

Piispanistuin toimi 1200-luvulla Lihulan linnassa vain lyhyen aikaa, sillä jo 1200-luvun lopussa se siirrettiin ensin Pärnuun ja edelleen Haapsaluun ja viimein Kuressaareen, jonne 1300-luvulla alettiin rakentaa uutta, entistä komeampaa linnaa. 

Keskiajalla piispa oli merkittävä vallanpitäjä, sillä hän oli sekä hiippakuntansa hengellinen johtaja että alueen maallinen hallitsija omine sotajoukkoineen. Parhaimmillaan Virossa oli noin 200 (piispan)linnaa, joista jäljellä on enää kolme eli Kuressaaren piispanlinna, Narvan linna ja Tallinnan linna Toompean mäellä. 

Nykyisen Lihulan pienessä ja hiljaisessa keskustassa ehdin pistäytyä levollisessa kivikirkossa ja vaatimattomassa taidegalleriassa. Keskusta löytyi myös pari kauppaa, kuppila ja kirpputori sekä komea kartanorakennus, jotka tosin kaikki jäivät minulta tutustumatta :)

Pienimuotoista virolaista maaseutua - tosin kylällä törmäsimme muihinkin turisteihin…

Pyhän Elisabetin kirkko valmistui 1870-luvulla 

sodissa tuhoutuneen 1200-luvulla rakennetun kirkon paikalle.

Aamusta iltaan

Kesää kauneimmillaan Salon mökillä.

Tekstiilitaidetta

Taattisten tilan pienessä galleriassa on elokuun ajan esillä Marije Dijkstran ja Elina Prihan tekstiilitaidetta. Alakerrassa Marijen harmaan sävyisiä kudelmia ja yläkerrassa Elinan värikkäämpiä kuvakudoksia.

Taidokasta ja kaunista. Luonnonläheistä ja Taattisille sopivaa :)

Elina Priha: Maasta olet tullut, 2025

Joukossa on myös joitakin pieniä puutöitä :)

Elina Priha: Maan kehto, 2024

Touhua Tilalla

Viikko on kulunut hoitohommissa Tyttärien Tilalla Merimaskussa. Opiskelijatytön joka paikkaan ehtivän yksivuotiaan Taaperon ja tilan kukkapenkkien ja -istutusten hoito on pitänyt minua kiireisenä enkä ole ehtinyt edes blogia päivittämään :) 

Maanantai-iltana palasin pyöräreissulta Virosta (täällä) ja heti tiistaina ajoin loppuviikoksi Merimaskuun mummoilemaan. Nyt viimein könötän Ukin mökillä - sohvan nurkassa ja Muru kainalossa - ja bingetän (hehheh) Rantahotellia Areenasta. Hurmaava tanskalaissarja, joka minulta on aiemmin jäänyt katsomatta, vaikka Parasystävä on sitä useaan otteeseen kehunut. Katsomistahan sarjassa riittää, sillä Areenasta löytyy kaikki kymmenen kautta, joista jokainen sisältää 5-9 tunnin mittaista jaksoa. Jees :) 

Toivon - ja uskon - että jaksojen välissä saan myös kirjoitettua lisää onnistuneesta pyöräretkestä, kuten jo lähes viikko sitten lupailin (täällä). Toivossa on hyvä elää…

Suuntana Kuressaare

Olen taas lyhyellä pyöräretkellä - ja taas Launokorven matkassa - ja tällä kertaa (tai taas) Virossa ja Saarenmaalla. Kolmen yön ryhmäreissu, jossa kaikki kolme yötä yövytään saaren ”pääkaupungissa” Kuressaaressa. 

Mukana matkassa on Launokorven bussi ja sen perässä vedettävä pyöräkärry, jossa omat pyörät kulkevat kätevästi mukana. Viime vuodelta minulle tutun Kaisa-oppaan lisäksi reissussa on kymmenen 50-75 -vuotiasta pyöräilijää, joista minä lienen vanhin ja myös pyöräilijänä kokemattomin. Kahdeksalla on sähköavusteiset pyörät ja vain kahdella normipyörä, mutta erittäin hyvin nämä kaksi ovat pärjänneet matkassa :)

Majoitumme kolme yötä Meri Spa -kylpylähotellissa Kuressaaressa, josta neljänä päivänä teemme 25-100 kilometkin pituisia pyöräretkiä Etelä-Saarenmaalle. Päivittäisille pyöräretkille tarvitsee ottaa mukaan vain päivän aikana tarvitsevansa varusteet, juomat ja eväät. Kätevää ja helppoa :)

Takana kaksi retkipäivää - perjantai ja lauantai - ja edessä vielä kaksi - sunnuntai ja maanantai. Hyvin on pärjätty ja mukavaa on ollut :) Kirjoitan päiväretkistämme lisää lähipäivinä…

Tallinnasta Kuressaareen on noin 220 km.

Launokorven matkassa - pyörät peräkärryssä :)

Rannassa oleva Meri Spa -kylpylähotelli oli perushotelli - ei valittamista ;)

Lähtiessä perjantaiaamuna sääennuste lupasi sadetta ja aurinkoa.

Vielä Suomenlahtea ylittäessämme sää näytti uhkaavalta…

Ystäväni Västäräkki

Västäräkkiä on kutsuttu Hyvän mielen tuojaksi :) Eikä syyttä, sillä sitä se todella on. Olen koko kesän saanut seurata yhtä veikeää yksilöä, joka säännöllisesti joka aamu ilmaantuu Ukin mökin isolle ulkoterassille. Siinä se keikuttaa kutsuvasti häntäänsä istahtaen väliin sukimaan siipiään, ja väliin vipeltää hyönteisten perässä . Parhaimmillaan tuntikausia - perheemme ilona. 

Iloa minulle on tuottanut myös noin kymmenen yksilön kuikkaparvi, joka on jo useampana kesänä viihtynyt järvellämme ja sukeltelee lähes päivittäin Ukin mökin rannassa. Puhumattakaan parista härkälinnusta jotka aika ajoin ovat ilmaantuneet näköetäisyydelle (täällä) - tämän kesän uusi havainto :)

Lasia ja paperia

Milla Vaahteran suupuhalletusta lasista tehtyjä lamppuja ja iso maljakko.

Laitan vielä pari valokuvaa Lokal Galleryn taidenäyttelystä Billnäsistä, vaikka pari viikkoa sitten julkaisin näyttelyn teoksista jo useita kuvia (täällä). Toisella käyntikerralla tykästyin mm. Milla Vaahteran ja Janna Syvänojan teoksiin.

Esillä oli useita kansainvälistä mainetta saaneen lasitaiteilija Milla Vaahteran (s.1981) suunnittelemia suupuhallettuja lasilamppuja, lasimaljakoita sekä kiinnostavia mobiileja. Jäin myös ihailemaan kuvataiteilija Janna Syvänojan (s.1960) paperitöitä, jotka oli värjätty kasviväreillä ja kehystetty alumiinilaatikoilla.

Herkkää, taidokasta ja kiehtovaa lasin ja paperin työstämistä :)

Janna Syvänojan Syys-niminen paperimaalaus alumiinikehikossa.

Best i Billnäs

Sisäänkäynti kahvila Elleniin oli Ison Pajan perältä Cafe-kyltin ohjaamana :)

Jos Billnäsin ruukin ravintola oli pettymys ja vohvelikioskilta päätimme kääntyä uuvuttavan pitkän jonon takia (täällä), niin löytyi Billnäs/Pinjaisista myös paljon hyvää. Kiinnostavaa kesänäyttelyä entisessä tehdashallissa ehdinkin kehua jo aiemmassa postauksessa (täällä). 

Näyttelyn lisäksi ihastuin ruukkialueen kauniisiin jokinäkymiin, mutta ennen kaikkia vanhat, osin kunnostetut rakennukset veivät sydämeni. Osa yhteensä noin 30 rakennuksesta oli isoja betonista tehdashalleja ja osa punamullalla maalattuja puurakennuksia, joista tosin vain harvaan pääsi sisälle. 

Ruukin ravintola -keissin (täällä) jälkeen uskaltauduimme vielä kokeilemaan vieressä olevaa Scarlett O’Karis -nimistä terassiravintolaa. Onneksi - sillä Ukin tilaama grillivarras oli kuulemma herkkua :) Minä tyydyin vain rose-lasilliseen ja seurassamme edellisessä ravintolassa ollut Opiskelijatytön perhe päätti ajaa parin tunnin matkan kotiinsa - syömään :)

Lopuksi Ukki suostui vielä kanssani kahvikupilliselle Iso Paja -nimisen tehdashallin perältä löytämäämme pieneen ja viehättävään Ellenin kahvilaan. Äärestystävällinen emäntä, hyvä valikoima makeaa ja suolaista sekä pari pöytää sisällä ja kymmenkunta ulkopöytää Mustionjoen rannalla. 

Kotiin päästyäni palautin vielä mieleeni, että Billnäsin ”rautatehdas” eli ruukki perustettiin jo 1600-luvulla, ja se jatkoi toimintaansa pitkälle 1900-luvulle asti. Vuonna 2008 yksityinen yrittäjä osti Pohjan kunnalta hylätyn ruukkialueen rakennuksineen ja alkoi kunnostaa aluetta matkailu- ja majoituskäyttöön, kuten jo vuonna 2021 kirjoitin (täällä). 

Hikisen ja pitkän retkipäiväni pelasti kahvila Ellenin herkullinen Ellen Svinhufvudin marenkileivos ulkona nurmikolla - joen rannalla - pienessä tuulenvireessä ja riittävässä varjossa :)

Vanhan tehtaanpiipun juuressa oli mukava terassiravintola Scarlett O’Karis :)

Ellen Svinhufvudin leivos kahvila Ellenin ”terassilla”.

Pettymys Pinjaisissa

Ajettiin mökiltä - toistamiseen tänä kesänä - Billnäsiin Mustionjoen rannalle. Tällä kertaa Opiskelijatytön puolison ja yksivuotiaan pikkupojan kanssa. Edelliskerrastani ruukkikylässä oli vain pari viikkoa (täällä). Silloin oli sateista ja antiikkimessujen takia ruuhkaista - nyt puolestaan helteistä ja ihanan rauhallista :)

Tämänkertaisen reissumme ensisijainen kohde oli (taas) helsinkiläisen Lokal Gallerian Sommarstilleben-taidenäyttely, johon ihastuin jo edellisellä käynnillä (täällä), ja toiveissa herkullinen ja rento ravintolalounas - mukavassa seurassa - tavanomaisten mökkisapuskoiden jälkeen.

Mutta toisin kävin… Lounaamme ravintola Billnäsissä oli kaikkea muuta kuin herkullinen, sillä Kaikki ruokailussa meni Tosi pieleen. Ensinnäkin ravintolatilassa - joka sinänsä oli viihtyisä vanha tehdashalli - oli huono ilmanvaihto, mikä lähes 30 asteen helteessä olisi ollut välttämätön. Ravintolan ulkoterassilla oli tosin viitisen pöytää, mutta niistä vain yksi oli suojassa varjon alla. Ja sekin tietty varattu :) Toisekseen tilattuani ison keskioluen sain ison lasin olutta, jossa oli 5-6 isoa jääpalaa. Ei niin kauheaa, mutta outoa -liekö joku uusi tapa… 

Ja sitten itse ruokaan. Tilasimme yhden annoksen paistettua ahventa, yhden Caesar-salaatin kanalla ja kaksi Billnäs-burgeria, joista toinen pyydettiin ehdottomasti ”well done”. 

Saimme pari pikkuruista korpuksi paistettua ahvenfilettä, jotka syöjä epäily toistamiseen lämmitetyiksi, Caesar-salaatin, jossa oli mautonta valkosta kanaa ja kasa sekalaista pussisalaattia ilman mitään (ei edes öljyä) kastiketta. Ei siis tietoakaan Romaine-salaatista, paksusta ceasar-kastikkeesta, krutongin palasista eikä parmesaanilastuista. Sekä kaksi ei-niin-maukasta hampurilaista ranskiksilla, joiden kummankin jauhelihapihvi oli jätetty punaiseksi.

Huomautimme kala-annoksesta, ja henkilökunta ehdotti ystävällisesti sen tilalle Caesar-salaattia, mutta päädyimme yhteisymmärryksessä hyvitykseen. He myös tarjoutuivat tekemään uuden paremmin paistetun burgerin, ja näin sovittiin. Mutta kun olimme odottaneet uutta burgeria pari kymmentä minuuttia, päätimme luovuttaa, maksaa ja lähteä jatkamaan matkaa. 

Lounaskokemus oli kaikkinensa niin epäonnistunut, että salaatista en jaksanut enää valittaa, vaan jätin sen pettyneenä ja nälkäisenä lähes syömättä. Onneksi suolattomat ja maustamattomat kanan palat maistuivat yksivuotiaalle :)

Ulkona päätimme vielä mennä kokeilemaan lähistöllä olevaa, kehuttua kesäkioskia Waffles&Bubbles, josta kuplajuoman lisäksi olisi saanut makeita ja suolaisia vohveleita. Mutta harmiksemme kioskin edessä oli pitkä jono ja paikalla yksi vohvelin paistaja sekä viitisen (varattua) pöytää, jossa istuneilla ei tuntunut olevan kiire mihinkään - minkä toki ymmärsin, sillä paikka näytti viihtyisältä ja vohvelit hyviltä. Mutta pöytäpaikkaa jonottajille ei hyvä kombo :) joten sekin jäi meiltä kokematta. 

Sinänsä kauniissa ja kutsuvassa Billnäs/Pinjaisissa pettymys jäi tällä kertaa kaikille päällimmäiseksi tunteeksi. Ehkä kolmas kerta toden sanoo…

Hikisessä ravintola Bilnässissä löytyi vain jokunen varjoisa ulkopöytä.

Toiveikkaiden jono kiemurteli Vohveleita ja Kuplia -kioskin edessä.