Vihdoinkin olen ehtinyt vähän rauhoittua ja saanut kirjoittua elokuun alun pyöräretkestä Kuresaaren ympäristössä (täällä). Olimme Kuressaaressa kolme yötä, joten meillä - kymmenen hengen ryhmällä - oli kaksi kokonaista ja kaksi puolinaista pyöräilypäivää - perjantaista maanantaihin.
Ensimmäisenä retkipäivänä eli perjantaina pyöräilimme vain noin 25 kilometriä. Syötyämme keittolounaan Tihusen hevostilalla Saarenmaan länsiosassa Tallinnan satamasta lähtenyt Launokorven bussi jätti meidät ja pyörät kyydistä Koljalassa, josta pyöräilimme Pihtlan ja Vaiveren kautta Kuressaareen - osin rauhallista päällystettyä pikkutietä ja osin erillistä pyörätietä pitkin. Bussin kyydissä jatkoivat vain pyörättömät kylpylämatkailijat :)
Tätä ennen mantereen puolella - parikymmentä kilometriä ennen Virtsun lauttasatamaa - olimme pysähtyneet lyhyesti pienessä, runsaan tuhannen asukkaan Lihulassa. Aikoinaan 1200-luvulla Lihula oli ollut merkittävä paikkakunta, sillä siellä oli joitakin vuosia toiminut Saarten ja Länsi-Viron piispan hallintokeskus eli piispanistuin. Tätä varten sinne rakennettiin vuonna 1238 piispanlinna, jonka rauniot ovat nykyään Lihulan merkittävin nähtävyys. Me tosin näimme raunioista vain vilauksen bussin ikkunasta.
Piispanistuin toimi 1200-luvulla Lihulan linnassa vain lyhyen aikaa, sillä jo 1200-luvun lopussa se siirrettiin ensin Pärnuun ja edelleen Haapsaluun ja viimein Kuressaareen, jonne 1300-luvulla alettiin rakentaa uutta, entistä komeampaa linnaa.
Keskiajalla piispa oli merkittävä vallanpitäjä, sillä hän oli sekä hiippakuntansa hengellinen johtaja että alueen maallinen hallitsija omine sotajoukkoineen. Parhaimmillaan Virossa oli noin 200 (piispan)linnaa, joista jäljellä on enää kolme eli Kuressaaren piispanlinna, Narvan linna ja Tallinnan linna Toompean mäellä.
Nykyisen Lihulan pienessä ja hiljaisessa keskustassa ehdin pistäytyä levollisessa kivikirkossa ja vaatimattomassa taidegalleriassa. Keskusta löytyi myös pari kauppaa, kuppila ja kirpputori sekä komea kartanorakennus, jotka tosin kaikki jäivät minulta tutustumatta :)
Pienimuotoista virolaista maaseutua - tosin kylällä törmäsimme muihinkin turisteihin…
Pyhän Elisabetin kirkko valmistui 1870-luvulla
sodissa tuhoutuneen 1200-luvulla rakennetun kirkon paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti