Viikonloppuna osallistuin opastetulle kierrokselle taidemaalari Viljo Hurmeen (1893-1987) kotimuseossa. Salon Muurlassa Ylisjärven rannalla oleva museokoti on ollut jo vuosia auki kesäsunnuntaisin. Lähistöllä asuneeseen maanviljelijäperheeseen syntynyt taiteilija suunnitteli ja rakennutti vaalean funkkismaisen kivihuvilan itselleen ja vaimolleen Aunelle vuonna 1946.
Viljo ja Aune asuivat ja työskentelivät talossa kuolemaansa asti. Aunen aloitteesta lapseton pariskunta perusti jo eläessään vuonna 1982 Viljo Hurmeen nimeä kantavan säätiön, jolle he testamenttasivat Viljon sadat maalaukset ja myös kotitalonsa irtaimistoineen. Osa säätiön omistuksessa olevista maalauksista eli noin 500 työtä on nykyään tallennettu Salon taidemuseon kokoelmiin.
Aunen kuoltua kymmenen vuotta miehensä jälkeen pariskunnan toive toteutui ja säätiön omistukseen päätynyt taiteilijakoti avattiin yleisölle vuonna 1997. Koti on pyritty säilyttämään mahdollisimman pitkälle alkuperäisenä, ja asunto onkin täynnä isännän ja taiteilijaystävien taideteoksia sekä käsistään kätevän Viljon monenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä. Ja siroja 1940- ja 1950-luvun huonekaluja sekä mm. mielenkiintoinen Electroluxin astianpesukone 1960-luvulta.
Nykyään museotoiminnan lisäksi koti ja etenkin yläkerrassa oleva ateljeehuone toimii taiteilijoiden työ- ja näyttelytilana ja ajoittain myös pidempiaikaisena residenssinä. Myös turkulainen kuvataiteilija Esrika Adamsson, jonka teoksiin ihastuin pari viikkoa sitten Salon taidemuseossa (täällä), sai asua ja työskentellä yhden kesän 2000-luvun alussa Hurmeen museoidussa kodissa.
Tänä aikana Adamsson kertoo kiinnostuneensa ja innostuneensa museoitujen kotien tunnelmasta, ja edelleen tämä näkyy ihanasti hänen taiteessaan. Eli kotimuseoihin hurahtaneita on muitakin kuin tämä matkustava mummi :)
Ruokasalissa oli yksi lukuisista Viljo Hurmeen maalaamista muotokuvista vaimostaan.
Aune on ikuistettu vuonna 1952 - mekossa, joka edelleen lepää kotimuseon makuuhuoneessa.
Viljo Hurme työskemteli ahkerasti kuolemaan asti - ”taulu päivässä”, kuten hän itse sanoi.
Tämän Paimenia kedolla -teoksen hän viimeisteli neljä päivää ennen kuolemaansa 1987.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti