Nukuttuamme yön Herrankukkarossa (täällä) jatkoimme pyöräilyä Röölän ja Rymättylän keskusten kautta Naantaliin ja edelleen illaksi Turun tuomiokirkolle - rengasreittimme päätepisteeseen. Neljäntenä eli viimeisenä retkipäivänä kertyi noin 45 kilometriä, tosin minä jättäydyin joukosta jo Naantalissa, josta jatkoin autolla Ukin mökille Saloon.
Viimeisen päivän pyöräilin pitkälti yksikseni, jolloin saatoin pysähdellä mieleni mukaan. Kahvittelemaan herkkupullia myyvään Tuulisolmuun, ihmettelemään hylättyjä huviloita, ostamaan tienvarresta vadelmia ja ihailemaan Rymättylän keskiaikaista kivikirkkoa - joka harmikseni oli kiinni. Muun muassa :)
Viihdyn yksikseni jopa pelottavan hyvin - liekö ikääntymisen tuomia juttuja…
Leipomo-kahvila Tuulisolmun herkullinen munkkikroisantti Rymättylän keskustassa :)
Rymättylän kirkko oli omistettu Pyhälle Jakobille.
Mina tykkaan myos pyorailla yksin ja tykkaan muutenkin olla yksin. Minua kauhistuttaa menna aina amerikkalaisten tuttujen juhliin jossa pitaa jutella ihmisten kanssa! Meilla on tuttu jonka juhlissa on aina vahintain 50-60 henkea joiden kanssa ei ole mitaan yhteista puhuttavaa. Viihdyn paremmin kotona tekemalla palapeleja ja lukemalla kirjoja ja puuhailemassa puutarhassa.
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten kun aloin liikkua pääosin yksin, se tuntui alkuun vaikealta ja haastavalta. Varsinkin kun oli lähes koko elämänsä useimmiten liikkunut lapsikatraan ja/tai kumppanin kanssa. Huomasin jopa kadehtivani yhdessä liikkuvia pariskuntia… Mutta nykyään huomaa, että myös yksin liikkumisessa on monia hyviä - jopa parempia - puolia kuin porukan kanssa… Molempi parempi :) Terv InnaVaara
PoistaMina pyorailen joskus mieheni kanssa, mutta han on paljon nopeampi kuin mina. Mina tykkaan katsella ihmisten puutarhoja ja olen varovaisempi kuin han. Yksin pyorailessa voi menna itse haluaa. Taalla nakee tosi paljon yksin pyorailijoita naisia ja miehia ja jonkun verran pariskuntia. Yleensa mies paljon edella ja vaimo tulee perassa. Minun Kanadalainen ystava kysyi eiko minua pelota pyorailla yksin. Taalla on pyoratiella tosi paljon porukkaa, joten et ole koskaan yksin. Juoksijoita, pyorailijoita, koiran kanssa kulkevia riittaa ihan ruuhkaksi varsinkin viikonloppuisin. Yleensa pyorailen n. 50 kilsaa joka toinen paiva. Fort Collinsissa on mahtavat ulkoilu mahdollisuudet. Sinulla on kivoja juttuja pyorailyretkista. Taalla ei ole tuollaisia juttuja. On jotain pyorailyklubeja mutta niissa on melkein ammattilaispyorailijoita. Terv. Leena Vuori-Royce
VastaaPoistaKiitos, Leena. Ainakin Etelä-Suomessa on ihana pyöräillä - paljon hyväkuntoisia pieniä metsäisiä teitä, joilla vähän liikennettä, ja pyöräteitäkin alkaa olla paljon. Turun saaristo on upeaa retkeilyseutua - on merta, lyhyet matkat, ilmaiset yhteysalukset, jänniä majoituskohteita ja ihanaa luontoa. Terv InnaVaara
Poista