keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Propleemin jäljillä

Probleemi, 1894

Akseli Gallen-Kallelasta minulle on aina ensimmäisenä tullut mieleen hänen (vähän tylsät) Kalevala-aiheiset maalauksensa. Ihastuin niihin vasta, kun joulukuussa ensi kertaa keskityin katsomaan Kansallismuseon pääaulan komeita kattofreskoja (täällä). 

Kalevalan lisäksi Gallen-Kallela yhdistyy mielessäni Espoossa olevaan, ihastuttavaan Tarvaspään museoon, josta kesäkuussa 2019 kirjoitin blogiinikin (täällä). Rakennus on Akselin itsensä suunnittelema ”linna”, joka alkuun toimi taiteilijan ateljeena, mutta myöhemmin myös perheen kotina.

Uuden vuoden aattona kävin Kansallismuseon uudessa Akseli Gallen-Kallelasta kertovassa näyttelyssä. Ja sain tutustua paremmin tuohon vuosina 1865-1931 eläneeseen, tuotteliaaseen ja monipuoliseen taiteilijaan sekä seuralliseen ihmiseen ja hänen perheeseensä

Tykkään yllättävän paljon etsiä tietoa taiteilijoiden ja taideteosten takaa löytyvistä tapahtumista ja tarinoista. Tässä mielessä Akseli Gallen-Kallelan näyttelyssä esillä oleva Probleemi /Symposion -niminen taulu on erityisen kiinnostava. 

Alle kolmekymppinen Akseli maalasi Probleemi/Symposion -taulun vuonna 1894 keskellä intohimoista kiinnostusta Kalevalaan, mutta ennen pienen Marjatta-tyttären kuolemaa (1895), ennen Pariisin maailmannäyttelyn (1900) tuomaa kansainvälistä huomiota ja ennen pitkiä Afrikan matkoja (1909-1911). Taulusta tuli eräänlainen ryhmämuotokuva, jossa vasemmalta lukien oli Akseli seuranaan hänen kolme säveltäjäystäväänsä Oskar Merikanto (1868-1924), Robert Kajanus (1856-1933) ja Jean Sibelius (1865-1957) - keskusteluun syventyneenä ja railakkaasti ryyppäämässä. Miehet kuuluivat ns. Symposion-piiriin, johon heidän lisäkseen kuului useita aikakauden miestaiteilijoita ja joka kokoontui pääosin Helsingin ravintoloissa - usein Kämpissä - vuosina 1892-1895. Piirin johtohahmo oli muita kymmenen vuotta vanhempi kapellimestari ja säveltäjä Kajanus. 

Gallen-Kallela työsti samasta aiheesta samana vuonna kaksi erilaista öljymaalausta, joista puhutaan usein ensimmäisenä ja toisena versiona tai luonnoksena ja lopullisena maalauksena. Kumpikin versio on kuitenkin ”valmis” ja itsenäinen ölymaalaus, ja molemmat tunnetaan sekä Probleemi- että Symposion-nimellä. 

Kansallismuseon näyttelyssä on esillä teoksen ensimmäinen versio (tai luonnos), jonka nykyään omistaa Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Toinen, siistitympi versio (tai lopullinen maalaus) on alusta asti ollut yksityisomistuksessa ja sitä on erittäin harvoin nähty julkisuudessa. Gallen-Kallela kutsui maalauksensa ensimmäistä versiota myös työnimellä Kajustaflan. Ihmettelin pitkään, mitä tarkoitti Kajusta-flan, kuten sanan tavasin. Lopulta äkkäsin, että kyseessä olikin Kajus-taflan eli Kajus-taulu, mikä viittasi Robert Kajanuksen ympärille kokoontuneeseen keskusteluryhmään eli Symposion-piiriin :)

Gallen-Kallelan näyttelyssä esillä olevaa ensimmäistä versiota pidettiin aikoinaan epäsovinnaisena ja radikaalina: Neljä aikansa tunnettua taiteilijaa oli kuvattu ympäripäissään viinapullojen ja alastoman naissfinksin jalkojen ääressä. Osin tämän takia Gallen-Kallela maalasi ystävistään toisen, siistimmän version, jossa viinapulloja oli vähemmän, kaikista kännisin eli Merikanto nukkui tunnistamattomana pöydällä ja naissfinksi oli korvattu mystisellä mustalla siivellä. 

Mielenkiintoinen tarina liittyy myös siihen, miten ensimmäinen versio Gallen-Kallelan maalauksesta päätyi taiteilijalta vuorineuvos ja mesenaatti Gösta Serlachiuksen (1876-1942) omistukseen. Kummankin herran ystävä, taiteilija Eric Ehrström oli 1900-luvun alussa käymässä Gallen-Kallelan luona tämän Kalelan kodissa Ruovedellä. Oli kylmä talvi ja Eric ihmetteli outoa lämmittävää käärettä puhelimen ympärillä. Hän tunnisti sen kehystämättömäksi Probleemi/Symposion-maalaukseksi, jolloin Akseli kehotti Ericiä viemään koko käärön mennessään. Näin Probleemi/Symposion päätyi Ericille.

Eric Ehrström teki 1927 Gösta Serlachiuksen kanssa sopimuksen, jonka mukaan vuorineuvos maksoi Ericille ja tämän taiteilijavaimolle Olgalle ”eläkettä” kummankin kuolemaan asti. Aviopari puolestaan lupasi, että heidän kuoltuaan kaikki heidän omistamansa taideteokset siirtyisivät Serlachiuksen omistukseen. Ja näin Olga ja Eric Ehrströmin omistama, yli 4000 teoksen taidekokoelma - mukaan lukien Probleemi/Symposion - siirtyi 1930-luvulla Göstalle ja myöhemmin perustettavan Serlachiuksen taidesäätiön omistukseen. Ja Mäntässä olevaan Taidemuseo Göstaan, jossa vierailin elokuussa 2016 (täällä). 

Eric Ehrström (1881-1934) liittyy myös Kansallismuseoon, sillä taidetakojana ja koristetaiteilijana työskentelevä Ehrström suunnitteli ja takoi vuonna 1909 museon komeat kupariset ulko-ovet. Myös Kansallismuseon hienot ja näyttävät lasimaalaukset museon sisäportaikon ikkunoissa ovat Ehrströmin tekemiä. 

Tällä kertaa Probleemi/Symposion -maalaus johdatti minut mm. Kämpin monipäiväisiin ryyppäjäisiin, lyhyelle visiitille talviseen Kalelaan Ruovedelle ja lopulta Mäntässä olevaan Taidemuseo Göstaan, joka on lähes ainoa paikka jossa voi nähdä tuntemattomaksi jääneen taidemaalari Olga Ehrströmin (1876-1938) tuotantoa.

Taidetta, historiaa ja ihmiskohtaloita - sopivasti ja tipoittain. Ja Mummin mittakaavassa :):) 

Yksi Eric Ehrströmin kuparitaoksista (1909) Kansallismuseon ulko-ovessa.
Sepän päässä oleva luodinreikä on jälki vuoden 1918 sisällissodasta.  

Eric Ehrströmin lasimaalauksia (1925) Kansallismuseon portaikossa

Omakuva, 1897
”Till vännen Kalle Fazer från Kalela”

2 kommenttia:

  1. Antoisaa lukea taas blogiasi pienen tauon jälkeen. Kiitos museorotta!
    Kävin viime viikolla samaisessa näyttelyssä Kansallismuseossa kuten moni muukin, vähän oli ahdasta. Pitäisi ottaa oppia Sinusta ja perehtyä syvällisemmin teosten ja taiteilijoiden taustoihin. Onneksi olet laajentamassa historian tuntemustamme (koulussa taidehistorian opetus oli lähes nolla). Ja onneksi on helppo nykyisin löytää tietoa. 90-luvulla, kun luin taidehistoriaa, niin olimme lähes yksinomaan kirjojen varassa. MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole opiskellut enkä lukenut taidehistoriaa. Nuorempana en ollut siitä kiinnostunut, mutta mitä enemmän etsin ja löydän tietoa taiteen ja taitelijoiden historiasta, sitä enemmän huomaan kiinnostuvank.

      Ajatukseni on mennä (museokortilla) vielä uudelleen katsomaan ko näyttelyä, sillä uuden vuoden aattona oli hurjasti väkeä psikalla. Terv InnaAnni

      Poista