Valbonnessa ei tryffeliä säästelty.
Hääreissulla kävimme pikaisesti myös Valbonnessa. Tarkoitus oli lähinnä löytää mukava lounaspaikka, mikä osoittautui tavallista vaikeammaksi. Emme nimittäin tienneet, että juuri perjantaisin Valbonnen kadut täyttyvät markkinamyyjistä ja -ostajista, minkä johdosta useimmat keskustan ruokapaikat täyttyvät heti lounasajan alussa.
Erään täyden kuppilan isäntä vihjasi yrittämään sivukadulla olevaa Le Bistrot du Sommalier -nimistä bistroa (täällä). Mahduimme sisään, ja saimme mukavan pöydän ulko-oven vierestä. Paikka oli parempi kuin osasimme odottaa: Ruoka ja palvelu ihanaa - ei mitään gourmettia, vaan rehtiä ja runsasta maalaisranskalaista ”kotiruokaa”. Parempaa emme olisi voineet löytää.
Valbonnessa, kuten muissakin ruokapaikoissa mukanamme oli Esikoisen seitsenkuinen Armas -eläväinen ja ehtivä vesseli. Kaikkialla lapsiin suhtauduttiin upeasti - huomaavaisesti ja kärsivällsesti. Tämä koski niin henkilökuntaa kuin muita asiakkaita. Ranskassa onkin helppo ja iisi ruokailla ravintolassa myös lasten kanssa.
Valbonnesta jäi kiva fiilis, vaikka tutustuminen jäi tällä kertaa vain lounaspaikkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti