Ja Suomenlinna yllätti positiivisesti. Turistilaumat ja suomalaiset äitiretkeilijät lapsineen mahtuivat sulassa sovussa tutkimaan saarta ja vallituksia ja löysivät kukin oman rauhallisen levähdyspaikkansa puiden varjoista.
Suomenlinnassa oli avattu useita uusia kuppiloita, kioskeja ja jopa pikkukauppoja, joten nälkä eikä jano päässyt yllättämään. Tosin meillä, kuten useimmilla muillakin lapsellisilla, oli omat eväät matkassa. Saaren kioskista ostimme vain jätskit ja kahvit. Ja siistejä vessoja oli riittävästi!
Esikoululaisen toivomuksesta kävimme tutustumassa sukellusvene Vesikkoon. Turussa 1930-luvulla rakennettu sukellusvene teki viimeisen sukelluksensa toisen maailmansodan lopussa 1944. Rauhan vakiinnuttua Vesikko siirtyi Sotamuseolle, joka entisöi venettä ja avasi sen yleisölle museoveneenä Suomenlinnan Susisaaressa vuonna 1973. Kuten Esikoinen lapsuudestaan muisti Vesikko oli alkuun puoliksi vedessä, mutta kunnostuksen yhteydessä viitisen vuotta sitten se nostettiin kokonaan kuivalle maalle.
Vaikka minua ei kirveelläkään saisi sukeltavaan sukellusveneeseen, niin rakastan sukellusveneleffoja, ja tutustun aina yhtä innokkaasti veneisiin ja ihmettelen niiden käsittämättömän ahtaita sisätiloja. Hellepäivänä sukellusvene oli ahdistavan kuuma, mutta ei varmaan yltänyt lähellekään sitä kuumuutta - melusta puhumattakaan, jota koneet ja torpedot toimiessaan aiheuttivat.
Kiva päivä. Mummi ja Pikkupojat nauttivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti