Perjantaina matkasin junalla Tampereen kautta Ouluun. Tuttuja Pohjanmaan pysäkkejä vuosikymmenten takaa: Seinäjoki, Lapua, Kauhava, Pännäinen, Kokkola, Kannus, Ylivieska, Oulainen, Vihanti, Ruukki, Kempele ja Oulu. Opiskelin 1970-luvulla Oulussa ja matkustin lähes kuusi vuotta kerran tai kaksi kuukaudessa Oulun ja Helsingin väliä, koska lapsuudenkotini jäi Helsinkiin.
Viikonlopun muistelemme Oulussa sitä elokuun päivää lähes päivälleen 45 vuotta sitten, jolloin arkoina, mutta innokkaina aloitimme opiskella Oulun Kontinkangaalla: Siima, Tuula, Marru, Osku, Kaleva, Matti, Kyösti, Heikki, Päivi, Voitto, Auli, Pekka, Juha, Paavo, Anna-Stina, Hannele, Annukka, Tapio, Riitta ja lähes 80 muuta kohtalotoveria.
Perjantaina viitisenkymmentä yli kuusikymppistä marrua ja mattia, päiviä ja pekkaa saapui taas Ouluun. Ei enää arkoina, mutta innostuneina ja ehkä jännittyneinä. Alkuun muut vaikuttivat oudoilta ja vierailta - vanhoilta, mutta yllättävän nopeasti tuttuus ja läheisyys löytyi. Ensin se löytyi äänestä ja silmänpilkkeestä, ja jo hetken päästä kaikki tuntuivat enemmän kuin tutuilta, vaikkei jokaisen kohdalla kasvoja heti osannutkaan yhdistää oikeaan nimeen. Ja illan edetessä nimetkin löysivät oikeat kasvot.
Kiitos Tuula, Kyösti ja Auli loistavista järjestelyistä ja Pertti upeista puitteista. Oskulle kiitos taitavasta pianon käsittelystä - olihan sinun toinen urahaaveesi pianisti. Voitolle oopperasikermästä ja Juhalle serenaadista. Paavolle kiitos lumoavista mikroskooppisista valokuvista, joilla yllätit kurssikaverisi. Ja Tapiolle lämpimästä kohtaamisesta.
Kauan eläköön Siniset :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti