Saalista kirppikseltä

Kiirastorstaina en valmistautunut pääsiäisen viettoon, vaan kolusin Salon kirpputoreja, kuten olin suunnitellut. Koluaminen oli kokopäivähommaa, sillä aloitin kymmenentä ja lopetin viideltä. Vaikea uskoa itsekään, että joku voi kuluttaa kirpputoreilla kokonaisen työpäivän. Toki välillä rupateltiin ja kahviteltiin - useampaankin otteeseen - niin muiden koluajien kuin myyjien ja iltapäiväksi seuraan liittyneen Esikoisen ja hänen lapsiensa kanssa. Ja välillä vaihdettiin nuorimmaisen kakkavaippoja...

Aamupäivä kului Salon työttömien ylläpitämässä Ekocenterissä (täällä) ja viereisellä tontilla olevassa Secondhandmarketissa (täällä) ja iltapäivä Radiokirppiksellä (täällä) ja Aarresaarella (täällä). Kaikki neljä ovat itsepalvelukirppiksiä ja siistejä, hyvin hoidettuja ja käymisen arvoisia. Kaikilla paitsi Radiokirppiksellä on myynnissä myös huonekaluja, mutta kirjoja - lukuunottamatta lasten kirjoja - ei enää löytynyt yhdeltäkään.

Aarresaarella törmäsin tuntemattomaan mieheen, joka ei voinut olla esittelemättä minulle hetki sitten löytämiään viittä ehjää Ryppy-nimistä Iittalan pientä lasipikaria, jotka olivat myynnissä yhteensä viidellä eurolla. Mies kertoi etsineensä kyseisiä 1950-luvun pikareita pitkään, koska hänellä on saman sarjan karahvi ja yksi pikari. Nyt häntä onnisti enemmän kuin hyvin, sillä hän sai ehjät pikarit yhden euron kappalehintaan, kun netissä niistä näytetään pyydettävän 15 euroa/kpl. Kirppistuuria!

Pikkupoika löysi kolmella eurolla hyvän työkalusetin upeine porineen ja kuvassa housuntaskusta roikkuvan armeijan vanhan juomapullon 1,5 eurolla. Äitinsä tosin kielsi likaisuuden takia käyttämästä pulloa juomiseen, ainoastaan leikkimiseen...

Mummi löysi - kuten yleensäkin - paljon sekä tarpeellista että tarpeetonta naistenlehdistä vedenkeittimeen ja kaulimesta parveketuoleihin. Kirppislöydöistäni lähipäivinä lisää Mummi kirppiksellä -blogissa (täällä).

Kurjet saapuivat

Tulin mökille eilen pääsiäisen viettoon vuorokausi ennen muita. Jätin jopa Murun kotiin, koska ajatukseni on kiertää tänään kiirastorstaina Salon kivat kirpparit. Kirpparikierroksella tapaan ehkä myös Esikoisen vauvan ja kuusivuotiaan kanssa. Kuusivuotias juhlii tänään synttäreitään, ja oli toivonut synttärilahjaksi kiertelyä mökkikunnan kirpputoreilla. Ja äitinsä päätti toteuttaa pikkupojan toiveen :):)

Mökille tullessa ilahdutti, kun vessa ja vesi toimivat (näin ei ole aina), ja ärsytti, kun roskiksessa oli kuollut hiiri ja sohva oli täynnä hiiren papanoita. Kivalta tuntui, kun illalla valoa riitti yllättävän pitkään ja aamulla talitintit tutkivat ikkunasta näkyvää linnunpönttöä ja järven jäällä koikkelehti tuttu kurkipariskunta.

Papanista huolimatta oli rauhallista ja kaunista, kuten aina.

Eilisen jälkiä

 Naapurin Saara kävi virpomassa...

Summertime

Leipä veti Cruhun

Crun kevätkoristeinen parsarisotto

Mkaaliskuun Tallinnan reissulla nautimme lounaan Vene-kadulla ravintola Crussa (täällä). Miksi? Koska Ukin kanssa yövyimme pari vuotta sitten Crun hotellipuolella (täällä), ja viihtyisä majapaikka ja herkullinen aamiainen ja etenkin aamiaisella tarjoiltu saaristolaisleipä herätti halun kokeilla Crun ravintolapuolta.

Ravintolan saaristolaisleipä maistui edelleen superherkulta, ikkunapöydästä oli kiva seurata harvoja ohikulkijoita ja palvelu oli äärettömän ystävällistä - Äitimuorille löytyi ruokajuomaksi jopa kevytmaitoa:):) Tilaamamme ruoat tuotiin kauniisti tarjolle, mutta maultaan kolmen ruokalajin lounas ei ollut mitenkään mieleenpainuva. Keväinen parsarisottoni oli jopa mauton, vaikka sisälsi valtavasti (liikaa) parsan paloja - tosin olen hemmoteltu pilalle Ukin herkkurisotoilla, myös miedolla mutta maukkaalla parsarisotolla. Ja jälkkäriksi valitsemamme suklaarengas oli jopa minunlaiselle jälkäri- ja suklaafriikille liian tuhti. Mutta jälleen kerran tuttu ja mukava seura sekä huomaavainen ja lämmin palvelu saivat minut lähes unohtamaan syömäni ruoan heikkoudet.

Pitkästä aikaa törmäsimme Tallinnassa - ilmeisesti? - ”huijaritaksikuskiin”, kun lounaan jälkeen nappasimme vanhan kaupungin reunalta taksin. ”Vitsikäs” mies laskutti meiltä 20 euroa kuskattuaan meidät keskustasta Telliskiven alueelle, kun sama matka takaisinpäin maksoi vain 5 euroa. Nöyränä maksoin kun muutakaan en osannut.

Telliskiven käsityökaupasta Sisko osti ihanan tupsullisen alpakkapipon.

Crun herkkuleipää 

Tunti Tallinnassa

Viime viikolla olin tunnin Tukholmassa (täällä), ja tällä viikolla tunnin Tallinnassa - varsinainen pikamatkaaja :):) Eipä tuota paljon ehtinyt nähdä kumpaakaan, eikä toiveeni saada rauhassa lompsia pitkin naapurimaiden pääkaupunkien katuja toteutunut tälläkään kertaa. Maybe some day...

Tallinnaan lähdimme Äitimuorin ja Siskon kanssa juhlistamaan Siskon ja minun synttäreitä - olemme kumpikin syntyneet 1950-luvulla maaliskuun lopussa viiden päivän välein (Sisko on kala ja minä oinas). Tiistaiaamupäivällä MegaStarilla mentiin ja keskiviikkoaamupäivällä Starilla tultiin. Eli Tallinnassa vietimme vajaa vuorokauden, ja siitäkin suurin osa kului ruokailuun ja nukkumiseen: Söimme myöhäisen ja pitkän lounaan ravintola Crussa ja yövyimme ihanassa ja tunnelmallisessa Savoy Boutique -hotellissa (täällä).

Tallinnassa oli edellisenä yönä satanut jo kevätkuivaan maahan kymmenen senttiä nuoskalunta, joka iltaa kohti jäätyi. Mukulakivikujia ei hiekotettu, joten kolmen leidin kävely kaupungin superliukkailla kaduilla supistui alle tuntiin. Äitimuori sammui hotellin sänkyyn ennen yhdeksää, minä aika nopeasti hänen perässä ja Sisko - nuorin leideistä - ennen kymmentä. Vaan mikäpä tilavassa huoneessa ja hyvissä sängyissä oli nukkua. Äitimuori tosin totesi aamulla omaan tapaansa: ”En sitten nukkunut yhtään. Koko yön vain makasin sängyllä ja vasta kuudelta nukahdin.”

Savoyssa on ravintolan lisäksi viihtyisä baari isoine ikkunoineen ja kesällä myös viehättävä ulkoterassi. Ennen lounasta juhlistimme baarissa synttäreitä Siskon frankofiilimiehen (etä)tarjoamalla ranskalaisella valkoviinillä. Drinkkilistaa tutkiessamme huomasimme, että Ranska on eestiksi Prantsusmaa :):). Hyvää se oli se Prantsusmaan juoma - kiitokset Kimille!

Mitä uutta selvisi pikkusiskosta? Sisko nukkuu edelleen täysin liikkumatta ja tosi hiljaa, eikä päästä pienintäkään kuorsausääntä. Sisko ei koskaan käytä farkkujen alla sukkahousuja - minulla pitää syyskuusta toukokuuhun olla lämpimät 40-60 -denierin sukkikset. Sisko syö aina aamuisin aamupalan päätteeksi yhden suklaapäällysteisen digestive-keksin, ja onneksi digestivejä löytyi myös Savoyn runsaasta aamiaispöydästä.

Aina sitä oppii Tuikitutustakin uutta :):)

Lähes 90-vuotiaan Äitimuorin ekstralautanen, jonka hän haki perusaamiaisen syötyään :):)

Kaikilla ruokavalio ei nosta kolesterolia, sillä Mamman kolesteroliarvot ovat aina olleet normaalit. 

Susheja Siljalla

Vuosien saatossa ruotsinlaivoilta on kertynyt moninaisia ruokamuistoja. Alkuun 1960- ja 1970-luvuilla menimme laivoille katkarapuja pursuavan seisovanpöydän houkuttelemina, kuten tuhannet muutkin suomalaiset. Ja vielä 1980- ja 1990-luvuillakin ruokailimme yleensä laivan buffet-puolella. Kätevintä, halvinta ja helpointa viiden lapsen kanssa matkustaessa. Kun lapset saivat itse valita mieleistään ruokaa, niin aikuisetkin nauttivat ja pystyivät rentoutumaan - ruoasta riippumatta.

Lapsiperhematkailun aikana ehdimme totaalisesti kyllästyä ruotsinlaivoihin ja buffet-ruokailuun, ja 2000-luvun alussa ruotsinlaivat olivat perheessämme boikotissa yli kymmenen vuotta. Kunnes viitisen vuotta sitten aloimme Ukin kanssa uudelleen - muiden eläkeläisten tapaan - harrastaa sillipurkki-matkailua meren yli Ruotsiin ja myös Viroon. Viron matkoilla söimme ja syömme yleensä vasta Tallinnassa, mutta Tukholman risteilyillä syömme aina ainakin menomatkalla laivalla. Lähes kaikki SiljaLinen ja jokunen VikingLinen ravintola on tullut kokeiltua, ja kokemukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan (täällä).

Tällä viikolla söimme menomatkalla Happy Lobsterissa (täällä) ja tulomatkalla kokeilimme Sushi Co -ravintolaa laivan bromenaadi-käytävällä. Tilasimme kolme erilaista sushi-lajitelmaa, jotka kaikki yllättivät positiivisesti. Sushit olivat tuoreita, maukkaita ja hyvinvalmistettuja. Riisi oikeaoppista ja kalaa ja muita täytteitä runsaasti. Tykkasin jopa maki-rullista, jotka sushi-valikoimissa eivät yleensä ole herkkuani. Ja kriittisin matkalainen - vajaa kuusivuotias Pikkupoika - haarukoi napaansa 10 isoa (aikuisten) lohinigiriä alle aikayksikön. Eli taattua tavaraa.

Sushi-ravintola toimii itsepalveluperiaatteella eikä herkkususheista huolimatta ole viihtyisimmästä päästä. Ihan jees, muttei siellä pitkää iltaa viitsisi istua. Ehkä se on konseptin tarkoituskin...

Tunti Tukholmassa

Ruotsin risteilyllä pistäydyimme Tukholmassa - sananmukaisesti pistäydyimme. Eikä Ukki edes pistäytynyt, sillä hän jäi kipeiden jalkojensa takia nauttimaan laivan loungetarjoiluista ja kevätauringon säteistä luksushyttimme parvekkeelle.

Minä körötin Pikkupojan kanssa bussilla nro 76 Värtanin satamasta Nytorgetille ja takaisin. Kahdesti nousimme kävelemään ja haistelemaan kaupunkia. Ensin Nytorgetin lähistöllä, jossa kävelyn lomassa piipahdimme pienessä kahvilassa syömässä belgialaisia vohveleita. Ja toisen kerran kuninkaanlinnan tienoilla, jolloin ihastelimme rannan vallanneita kymmeniä joutsenia ja muita vesilintuja.

Bussin ikkunasta Tukholma näyttäytyi aurinkoisena, siistinä ja kauniina. Kaupungin keskustassa bongasimme lintujen lisäksi lastenvaunuja työntäviä isiä, innokkaita hiihtäjiä kiertämässä ympyrän muotoista latua ja ammattimaisia koiran ulkoiluttajia, joilla kullakin oli 5-8 koiraa huollettavanaan.

Yhden jälkeen palasimme laivalle ja asetuimme Ukin viereen luksushyttimme parvekkeelle nauttimaan kirkkaasta ja lämmittävästä (!) auringosta (onneksemme hyttimme jäi satamassa auringon ja valon puolelle) ja ihastelemaan kimmeltävien jäälauttojen hypnoottista liikettä. Ja Pikkupojalle haettiin laivan baarista köttbullar med potatismos.

Ukki ja Mummi laivalla

Ukki, jolla rokkitukka ja parta, ja hapsuhiuksinen Mummi tulossa laivan kaupasta.

Taas Ukin kanssa grande-turneella :):) läntisessä naapurimaassa - Siljan tarjousmatkalla Tukholmassa. Tällä kertaa vajaa kuusivuotiaan Pikkupojan kanssa. Ukin toivomuksesta (ja vähän Mumminkin) olimme 11. kerroksen parvekkeellisessa luksushytissä. Olipahan mukava ja sopiva hytti: vanhuksilla oma tilava parivuode ja Pikkupoika nukkui yöksi aukilevitetyssä vuodesohvassa. Iso telkkari ja suojaisa parveke aurinkoon. Illalla jännitettiin yhdessä Voice of Finlandian jatkoon pääsijöitä ja aamulla ennen kuutta ihailtiin saarten takaa nousevaa aurinkoa. Jääkaapissa hintaan kuuluvat kuoharit ja limut.

Illallisen söimme Happy Lobster -äyriäisravintolassa. Alkuun tarjoillut karkaravut olivat tuoreita ja hyviä, mutta pääruoksi syömämme lämmin hummerin puolikas ja katkaravuilla täytetyt kampelarullat eivät täysin vakuuttaneet. Tosin hummerin päälle levitetty sakea kastike oli herkkua, jota minäkin Ukin lautaselta ahkerasti dippailin. Perusjälkkäreissä - suklaabrownissa ja sitruunajuustokakussa - ei ollut valittamista. Ja tarjoilu oli joutuisaa ja ystävällistä, ja etenkin Pikkupoika huomioitiin enemmän kuin hyvin.

Täysillä vatsoilla nukahdimme kaikki jo yhdeksän jälkeen, joten ei haitannut vaikka heräsimmekin jo (Ruotsin aikaa) viiden aikoihin Pikkupojan iloiseen ääneen: ”Mummi, ollaanko jo Ruotsissa?”

Iloinen yllätys

Piipahdin autolla Hakaniemen hallissa - taas. Palatessani vajaa tunnin päästä autolle huomasin, että minun rakkaat nahkahanskani olivat kauniisti aseteltu auton tuulilasin kulmalle. Voi ei! Ilmeisesti ne olivat pudonneet maahan auton viereen, kun olin noussut autosta. Ja joku ystävällinen ohikulkija oli löytänyt hanskat ja nostanut tuulilasin päälle.

Suurkiitos rehelliselle tuntemattomalle - tuotit minulle suuren ilon. Ja yllätyksen, kun hanskat eivät kadonneet taskuusi :):)

Nyt se alkaa - jee

Viikonloppuna ostin Hakaniemen torilta kevään (!) ekat ruukkunarsissit, jotka viettävät päivänsä kaupunkikodin parvekkeella ja yönsä pakkasuojassa partsin lasikossa.

Ja Plantagenista ostin 20 pelarkuun pikkutainta. Neljää eri lajia: myyjän kehumaa, komeakukkaista Burgundi-nimistä lajiketta, riippuvalehtistä Peltatum-lajiketta ja kahta eri kirjavalehtistä lajiketta, joissa mitättömät kukat. Tänä vuonna olen aikaisempiin taimivuosiini verrattuna myöhässä - ja toinen huomio: pikkutaimien hinta nousee vuosi vuodelta (täällä).

Kevätiloa silmälle ja mielelle - vaikka lunta on taas täksi viikoksi luvattu. Onneksi on suojaisa lasikko.

Corsosta Maximiin

Lihakimpaleen alla kurkistaa Corson herkullinen punajuuririsotto.

Keskiviikkoiltapäivä kului kuohuviiniä maistellessa. Eli ihan tavallinen eläkeläisten arkipäivä :):)

Luettuaan Oscar-pysteistä Ukki halusi pitkästä aikaa lähteä elokuviin. Historiaa rakastavana hän päätyi Joe Wrightin ohjaamaan Churchill-elokuvaan Synkin hetki (2017), jossa Winston Churchillia (1974-1965) näyttelee osastaan parhaan miespääosan oskarin viikonloppuna napannut Gary Oldman (s. 1958).

Elokuva kertoo Churchillin ensimmäisistä kuukausista pääministerinä vuonna 1940, jolloin Hitler kovaa vauhtia valloitti manner-Eurooppan ja uhkasi Britanniaa. Se keskittyy Churchillin persoonaan, hänen puheisiinsa ja politiikan sodanaikaisiin koukeroihin. Oldman oli hyvä ja kaksituntinen piti otteessaan, mutta elokuva ei löytänyt tietään suosikkeihini.

Uusittu elokuvateatteri Maxim oli positiivinen yllätys. Elokuvateatterissa istuttiin isoissa yksittäisissä nojatuoleissa, joiden välissä oli kahden tuolin yhteinen pöytä. Salin ulkopuolelta sai ostaa pientä syötävää sekä virkokkeita, kahvia ja alkoholia. Me katsoimmekin churchillimme kouhuviiniä hörppäillen ja geishapötköllä herkutellen. Sisälle saliin olisi päässyt istumaan ja herkuttelemaan jo puoli tuntia ennen filmin alkua. Aika jees.

Lisää jeessejä sai Korkeavuodenkadun ravintola Corso (täällä), jossa Ukin kanssa söimme myöhäisen lounaan ennen Churchillin tapaamista ja tietämättöminä Maximin uudesta tarjoilukonseptista. Viimeksi vierailin Corsossa elokuussa, jolloin herkuttelin kehutulla sienirisotolla (täällä). Eikä ravintola nytkään pettänyt odotuksiani. Tosin auringossa kylpevästä kevättalven kirkkaasta valosta oli ankea siirtyä mustaseinäiseen ja pimeään ravintolaan. Onneksi ravintola oli lähes tyhjä (?), ja saimme kivan ikkunapöydän. Ja onneksi ikkunalaudalla oli kovaäänisen säätönappula, josta saatoin salaa laittaa jumputtavan taustamusiikin hiljaisemmalle. Ehkä tarjoilija huomasi toimeni, sillä aika pian hän laittoi rauhallisempaa tunnelmamusiikkia.

Alkuun jaoimme fenkoligraavatun lohen punajuuren ja hyvän peston kanssa. Pääruoaksi otimme molemmat risottoa - Ukki milanesen poron osso buccon lisukkeena ja minä päivän pastan, joka oli herkullista punajuuririsottoa rapeaksi paahdetun parsan ja tosi maukkaan tumman kastikkeen kanssa. Annoksessa oli myös valtava pala kauniin punaiseksi jätettyä häränlihaa, jonka minä tosin jätin lähes syömättä. En ole mikään lihafani, ja tarjoilijan selostuksesta olin ymmärtänyt, että annoksessa on risoton seassa pieniä paloja pitkään kypsytettyä lihaa. Mutta väärinkäsitys ei haitannut, sillä annos oli jättimäinen ja kaikki muu oli maukasta. Lähes nuolin lautasen, vaikka liha lähtikin takaisin keittiöön.

Ja alkuun otettiin lasilliset kuohuviiniä - arkipäivän kunniaksi.