Taas Tallinnassa

Piipahdettiin Parasystävän ja Inan kanssa Tallinnassa. Tällä kertaa Ecerö-linen (täällä) vanhalla Finlandialla. Vinkin laivayhtiöstä nappasin Hanna Sumarin blogista (täällä), jossa hän ahkerana Viron reissaajana toistuvasti kehuu Eceröä.

Ja ihan oli jees. Mennessä maisteltiin tavanomaista aamiasbuffetia. Ekstrahyvää munakasta sekä syötäviä peruskarjalanpiirakoita ja lämpimiä räiskäleitä, joita kumpiakin Inan iloksi löytyi myös gluteiinittomina - siitä plussat. Ravintolassa oli kivan väljää ja rauhallista. Viihdyttiin. Laivan kauppa oli pieni ja valikoima suppea, jos vertasi Tallink-laivojen jättimarketeihin. Mutta kaikkea tarvittavaa löytyi. Erityisesti ilahduin, kun löysin tosituoreita Brunbergin suklaapäällysteisiä lakritsitoffeepaloja 1,80 euroa pussi. Illalla hotellihuoneessa en voinut vastustaa kiusausta, ja koko pussi hupeni alta aikayksikön. Onneksi paluumatkalla saa lisää.

Yövyimme My City Hotellissa (täällä), josta löytyi helposti kolme yhdenhengen huonetta. Kivitalo on rakennettu 1950-luvulla alkujaan neuvostoarmeijan käyttöön, ja rakennus on toiminut hotellina vasta vuodesta 2001. Vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva, meille aiemmin tuntematon hotelli yllätti: hieno sisääntulo ja komeat marmoriportaat, siistit ja mukavat huoneet ja ystävällinen palvelu. Portaikossa tosin ajoittain haistoi lievää kosteutta. Mutta aamiainen pienessä rauhallisessa ruokasalissa maistui. Tänne toistekin!

Iltapäivä Tallinnassa sujui perinteisesti. Parasystävän must on Karnaluksin lankakauppa (täällä) ja Inalla Rimin ruokakauppa, joissa pitää joka kerta käydä. Ja aina Parasystävä löytää ”maailman ihaninta” sukka- tai villatakkilankaa.ja Ina mehevää metvurstia ja ohutta näkkäriä. Minä en kumpaisestakaan niin perusta - lankoja riittää kotona kasapäin ja metvurstia saa Suomesta.

Yleensä kuljen mieluusti mammojen matkassa kauppakierroksella. Eilen ajattelin kuitenkin jäädä jalkoja lepuuttamaan ja herkuttelemaan hotellin viereiseen kodikkaaseen Reval-kahvilaan (täällä). Vaan eipä mennyt pitkään, kun mammat soittivat ”hädissään” lankakaupasta: ”Otapa taksi ja aja tänne. Emme saa taksia ja Inan jalkahoito alkaa keskustassa näillä minuuteilla.” Eli ei kun menoksi, vaikka suklaakakun pala jäi puoliksi syömättä. Pitäähän sitä ystävät hädästä pelastaa :):)

Ina ehti jalkahoitoonsa ja oli niin tyytyväinen, että sai myös minut ylipuhuttua viehättävän ja osaavan venäläisnaisen käsittelyyn. Nyt varpaankynnet hohtaa joulunpunaisina.