Viikon päästän lennän Opiskelijatytön kanssa pariksi viikossa Thaimaan valoon ja lämpöön. Takaisin Suomeen tulemme vasta joulun kynnyksellä. Ja tammikuun alkupäivinä kaamoksen kärki onkin jo ohitettu. Ehkä selviän tänä vuonna pelkällä säikähdyksellä...
Palaan vielä edelliseen postaukseeni jouluahdistuksesta (täällä). Luin mökillä viimevuotista Kodin Kuvalehteä (24/2016), jossa Sanna Kajander-Ruuth kirjoitti jouluahdistuksesta. Hänen haastattelemansa psykoterapeutti Kimmo Karkia toteaa: ”Jouluun liittyy vahvasti onnellisuuden pakko. Kaiken täytyy onnistua. Tämä lisää paineita.” Karkia muistuttaa, että jouluilo piilee oikeastaan hetkissä, jotka usein ovat yllättäviä ja pieniä. Kolmen päivän onnellisuusputkea on turha odottaa.
Ehkä sittenkin selviän joulusta - ja osaan jopa rauhoittua kokemaan iloa ja onnellisuutta. Kuten tänään kun Esikoinen perheineen piipahti omalta mökiltään syömään Ukin savustamaa kirjolohta. Ja kun nuorempi Pikkupojista pysähtyi ihmettelemään lasikon jouluvaloja.
Niin totta - joulustressiä on turha ottaa - tärkeintä ovat ne hetket läheisten kanssa <3
VastaaPoistaNiinpä niin, kunhan sen stressin hampailta välttyy. Onneksi liiallisen jouluhössötyksen ohittaminen on nykyään helpompaa ja hyväksyttävämpää kuin aikaisemmin.
PoistaIhanaa Thaimaan matkaa teille :-)
VastaaPoistaJoulustressi riippuu omien odotusten lisäksi myös läheisten odotuksista. Matalan kynnyksen joulu tehdään vain yhdessä.
Totta puhut Susanna - yhdessä luomme omanlaisen joulumme raamit...
Poista