Kävelyä ja kakkua

Eläkeläismummin arkitiistaihin mahtui tänään kävelyä ja kakkua. Kolmesti kipitin tutun kävelylenkin Murun kanssa - tarvittavat 10.000 askelta! Pilvistä huolimatta tuntui että aurinko jaksoi jatkuvasti pilkistää jostakin lomasta. Luonto oli edelleen kaunis - ruskean joukossa vielä paljon vihreää ja keltaista. Ja polun varsilla upeita kuihtuneita kukkia!

Puolilta päivin hain Äitimuorin Tapiolasta ja pistäydyttiin muorin rakastamassa Hakaniemen hallissa. Kierreltiin ja tutkittiin sekä hallin ala- että yläkerta, kuten usein ennenkin. Monet yläkerran myyjät jo moikkaavat meitä käsikynkkäläisiä iloisesti, mikä tuntuu tietenkin kivalta.

Alakerrasta Muorille tarttui mukaan fetajuustoa, hollantilaisia minitomaatteja sekä iso kasa vahvoja ja kovia erikoisjuustoja. Juustomyyjän kysymykseen ”monelleko nämä juustot tulevat” Äitimuori vastasi topakasti: ”Yksin minulle!” Myyjääkin hymyilytti. Yläkerrasta Äitimuori löysi kahdella eurolla isoja miesten kangasnenäliinoja. Kaksi liinaa lähti kotiinviemisiksi Poikakaverille. Vieressä oli samanlaisia, mutta hieman pienempiä puuvillaisia nenäliinoja, joissa luki naisten nenäliinoja :):)

Yläkerrassa myös kahviteltiin. Suolaisen lisäksi maisteltiin myyjän suosittelemia nata-leivoksia. Maistuivat, vaan maku ei yltänyt lähellekään aitoja pastel de nata -leivoksia, joita useilla Lissabonin matkoilla on aikoinaan maisteltu. Leivoksen herkullinen täyte valmistetaan munankeltuaisista. Tarinan mukaan leivos kehitettiin lissabonilaisessa luostarissa, jonne kertyi kasapäin käyttämättömiä keltuaisia, kun munanvalkuaiset käytettiin nunnien valkoisten kaapujen tärkkäykseen.

Tarua vai totta? Mutta aitoina pirun hyviä.

Hakaniemen hallin nata-leivos