sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Onneksi


Ukki lähti töiden takia kaupunkiin. Jäin taas mökille. Onneksi molemmat koirat - oma Muru ja tytön Chloe - jäivät seuraksi. Chloesta on jopa vahdiksi - haukkuu pystyyn jokaisen vähänkin vieraan.

Onneksi Ukki ripusti linnunruokapötkylän ikkunan eteen - suora sihti lempinojatuolistani. Nyt vain odottelen, koska ympäristön linnut äkkäävät rasvaherkun. Tosin kahden viikon aikana olen nähnyt tontilla vain kaksi lintua. Toivossa kuitenkin elelen, sillä toisen näin tänä aamuna.

Onneksi Ukki savusti eilen riittävän suuren kirjolohen, joten kalaa riittää minulle ainakin kahdeksi päiväksi. Lisäksi pari perunaa ja herkkutomaatteja, joita Ukki myös jätti pussillisen jääkaappiin. Tuntee siippansa, joka herkästi tyytyy vain juustoleipään ja kahviin - vaikka kolmesti päivässä.

Onneksi Ukki rakastaa kukkia, ja toi mökille tullessaan Lidlistä ostamansa vaaleanoranssin ruusukimpun. Lisäksi osti lauantaina vastusteluistani huolimatta "mökillähän on jo yksi kukka" Salon torilta ihania kotimaisia tulppaanneja - oransseja! - ja kaksi upeaa purkkinarsissia.

Vaikka viihdyn yksin mökillä, niin ikävän huomaa toisen lähtiessä. Onneksi haikeutta lievittää Muru ja Chloe, ruusut, tulppaanit ja narsissit sekä lintujen odottelu ja jääkaapissa lymyävä kirjolohi. Ja juuri aloittamani Heidi Köngäksen Hertta.

Pikkupoikia kaipaan. En ole pitkän sairasteluni takia nähnyt rakkaitani yli kuukauteen....


Tämän Outi Heiskasen grafiikkavedoksen (2003) saimme vuosia sitten joululahjaksi Lontoontytöltä.
Ukkia, Mummia ja silloista Osku-koiraamme "kuvaava" teos ilahduttaa meitä edelleen.

6 kommenttia:

  1. Toipumista ja onnellista kevättä!

    VastaaPoista
  2. Toipumista.
    Onneksi sinulla on kaikki nuo "onneksi"-asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osittain koko blogini tarkoitus on löytää elämäni onneksi-asioita :):). Mutta tanssia kaipaan kipeästi, katsotaan miten käy...

      Poista