Tunnetta vai tekniikkaa?

Musiikki kutsuu tanssiin - liikkumaan musiikin synnyttämän tunnetilan ohjaamana. Tanssi voi olla lähes näkymätöntä lanteiden heiluntaa tai suurieleistä hyppimistä. Tanssia voi yksin, kaksin tai ryhmässä.

Paritanssissa tanssitaan kaksin, jolloin tärkeintä on liikkua yhdessä. Parhaimmillaan kaksi tanssijaa sulautuvat musiikin voimasta yhdeksi - tanssipariksi, joka tuntee ja tulkitsee musiikkia yhdessä. He aistivat toistensa liikkeet ja reagoivat yhdessä niin toisiinsa kuin musiikkiin. Tällöin katsojakin voi kokea tanssijoiden välisen vetovoiman, joka siivittää tanssijat kauniiseen ja nautittavaan paritanssiin.

Minulle tanssin hurmaan heittäytyminen tutunkaan pari kanssa ei ole helppoa - ja tuntemattoman viejän käsivarsilla lähes mahdotonta. Ehkä siksi haen turvaa tanssin tekniikasta. Ajattelen, että jos askeleet olisivat minulle tarpeeksi tuttuja, uskaltaisin paremmin myös heittäytyä viejän vietäväksi. Pystyisin rentoutumaan ja jopa unohtamaan askeleet, ja antaa vain mennä tunteen voimalla...

Hyvä ja askelistaan varma viejä auttaa naista valtavasti - taitavasti vietynä pelokaskin nainen rentoutuu vietäväksi. Viejän askelluksen ja liikkumisen ei tarvitse olla oppikirjan mukaisia, mutta ne pitää osata viestittää ymmärrettävästi tanssiparille. Osaava viejä huomioi, että paritanssiin tarvitaan kaksi.

Kun tietää että tietää, uskaltaa myöntää tietämättömyytensä. Eli kun tunnen oikeat tanssiaskeleet, voin noudattaa niitä tai olla noudattamatta. Tanssia vain yhdessä ja tunteella - vain nauttia hetkestä.