Korkeasaareen

Korkeasaaressa ei mikään tunnu muuttuvan. Lautalta lähtiessä ensimmäisenä törmää leijoniin ja tiikereihin, rantalenkillä ihmettelee jatkuvasti (?) turkkiaan uusivia biisoneita ja saaren keskellä hämmästelee ravintolan kalliita hintoja. 

Pikkupoikien ja Lontoontytön kanssa ihailtiin kosketusetäisyydeltä kolmea suurta leijonaa ja yhtä Amurin tiikeriä - joskin lasin läpi. (Ihailtiin, kunhan vain pystyin sulkemaan mielestäni, että suurten villieläinten paikka ei ole eläintarhan häkissä.) Ilahduttiin pöllöistä: hämmästeltiin Suomen metsissäkin tavattavan huuhkajan kokoa ja Lapinpöllön lumenvalkoista höyhenpeitettä. Ja kameleista, joiden kyttyröiden outo muoto jaksaa aina hämmästyttää. Pikkupojat nauttivat - kuten joka kerta - tropiikkitalon käärmeistä ja hämyisissä laatikoissa piileskelevistä myrkkyhämähäkeistä.

Elokuisena torstaina saaren kaikki pienemmät kuppilat ja kioskit olivat harmiksemme kiinni. Off season -tunnetta lisäsi se, että kävelyreitin monet eläinaitaukset olivat tyhjiä ja varustettu "vara-aitaus" - kyltillä.

Eläinaitaukset olivat kuitenkin hyvin hoidettuja ja kauniisti kivettyjä, vessat siistejä ja karhulinnan edessä oleva  lasten hiekka-alue ihanan suuri ja täynnä Plaston lahjoittamia muovileluja ja kaivureita - ja dinosauruksen luita. Eikä ollut tungosta...