Maria kirppikseltä

Rakastan Hietsun kirppistä. Jos on aikaa - ja vaikka ei olisikaan - poikkean usein kesäpäivisin Hietsussa, etenkin viikonloppuina paikalla on paljon tavallisia myyjiä. Ammattimyyjät kierrän kaukaa. Mutta jutustelu tavallisten "kerrankesässäkirppiksellä" myyjien kanssa on mukavaa, ja tavara hyvää ja muistoja herättävää. 

Välillä nuortenkin myyjien pöydiltä tekee löytöjä. Viikonloppuna myymässä oli suloinen nuori tyttö, jonka pöytä oli täynnä napapaitaa ym. "Rekissä mulla on pari äidin vanhaa vaatetta", hän sanoi minulle ystävällisesti. Kasapäin ihania marimekkoja ja muita Mummille sopivia merkkejä. Ostin häneltä polvipituisen marimekon - ohutta puuvillaviskoosia - kahdeksalla eurolla, enkä edes tinkinyt. Rakastan kyseistä mustavalkoista kangasta ja hameosassa oli vielä ohut valkoinen vuori. Upea mekko näytti lähes käyttämättömältä. Ajattelin Esikoiselle työhameeksi ja heti kelpasi. Hyvä Mummin löytö!

Samalta tytöltä ostin Marimekon mustan lyhyen puuvillapellavahameen (7 euroa), jonka ajattelin itselleni tunikaksi. Katsotaan tuleeko käyttöön, en ole aiemmin ollut mikään tunikaihminen. Mutta kun oli kiva malli, Marimekko ja edullinen.

Toiselta myyjältä löytyi Marimekon hyväkuntoiset aikuisten sinivalkoiset tasaraitapaidat - pitkähihainen 5 euroa ja lyhythihainen 4 euroa. Ja taas ilman tinkimistä. Menevät juhannuksen jälkeen viemisiksi Lontoontytölle, joka rakastaa Marimekon tasaraitapaitoja - mitä suurempi koko sitä parempi.

Viikonloppu meni siis Hietsun kirpputoria ja kaupunkipihan puutarhaa tonkien. Välissä katsoin Netflixistä Orange is the new black -sarjaa. Tartuin sarjaan vasta nyt, vaikka Lontoontyttö suositteli sitä minulle jo viime vuonna. Tykkään! Etenkin vankilassa istuvan, ns. hyväosaisen perheen tytön äidin itsensäylentävää poroporvarillista ja itsekeskeistä puhetta kuunnellessa tulee välillä mieleen "minähän puhun noin". Huh!

Ukki oli tyttöjen - Muru- ja Chloe-koirien - kanssa mökillä. Saunoi ja tonki puutarhaa.