Räkätaudissa sohvan nurkassa. Onneksi löytyi pino viimekeväisiä puutarhalehtiä, jotka luovat uskoa paranemiseen. Löysin hyviä vinkkejä kaupunkipihan ruokailuryhmän vieressä olevaan varjoplänttiin. Siinä on yli 20 vuotta kasvanut hyvinvoivat kuunliljat, jotka aikoinaan istutettiin Äitimuorin ja viiden pikkulapsen avustuksella. Muistan vieläkin miten useina pyhäpäivinä lounaan jälkeen kyykimme Äitimuorin kanssa koiranputkia ja muita kiemurajuurisia rikkakasveja kitkien. Lapset pyöri ympärillä multaisina ja matoja ihastellen. Onneksi aika kultaa muistot.
Varjopaikka on vuosia kaivannut lisäehostusta, mutta jäänyt vain haaveeksi. Josko tänä kesänä saan aikaiseksi. Lehtien mukaan mm. taponlehtiä, rotkolemmikkiä ja kalliokieloa voi yrittää.
Räkätaudilla on se hyvä ominaisuus, että se menee ohi. Koita vielä kestää!
VastaaPoistaJa kuvien puuttuminen koneeltani näyttää johtuvan langattomasta yhteydestä, nyt aukesivat takautuvasti kaikki ihanat kevätkuvat.
Taas esteettisiä ja ajatuksella sommiteltuja.
Sisko
Puhut kokemuksesta, selvisit juuri itse ilm samasta taudissa. Isosisko yrittää laahautua perässä.
VastaaPoista