Vappua!

Vappukoiramme

Autio vappuaatto Salon torilla

Luonnon serpentiinejä

Lähimetsässä edelleen Tapani-myrskyn jälkiä

Kesäauto kehiin

Pääsin viimein mökille Ukin, Juniorin ja Koiran seuraksi. Illalla haettiin Mummin kesäauto mökkinaapurin ladosta, jossa se on ollut tiemestarin hellässä hoidossa lokakuusta asti. Ukki ja Naapuri latasivat tyhjentyneen akun ja ensi viikolla kärry käytetään katsastuksessa. Sitten Mummi saa nauttia punaisen kaunottaren kehräävästä menosta seuraavat kuusi kuukautta.

Lauantaina piipahdettiin Mummin veljenpojan valmistujaisissa pojan äidin luona Agricolankadulla. Talon sisäpihalta paljastui Kallion aarre, ihana roosanvärinen talokaunotar. Kuka lie onnellinen siinä asuu? Oma iso terassi keskellä Helsinkiä sisäpihan rauhassa.

Hiekkataivas

Herättiin kuudelta ja jo ennen yhdeksää oltiin leikitty naapurin lasten hiekkalaatikolla, lakaistu piha ja käyty syöttämässä sorsat ja lokit. Sitten Mummi muisti omien lastensa aikaisen leikkipuiston ja kun kaapista löydettiin kirpparilta ostettu seisontateline kirpparirattaisiin, päästiin kävelemään yks- ja kaksvuotiaiden kanssa 10 minuutin matka leikkipuistoon.

Leikkipuisto oli samalla paikalla, mutta se oli kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Aikoinaan 25-30 vuotta sitten siellä oli hiekkalaatikko ja keinu. Jo silloin puisto oli siisti ja aidattu, mutta nyt siellä oli lisäksi mm. (huom. mm.) iso katos pikkusateita varten, pari keinua (toinen tuettu vauvakeinu), sopivan kokoinen kiipeilyteline, vieterin päässä olevia keinuhevosia ja iso hiekkalaatikko, jossa pöytärakennelma hiekkakakkujen leipomista varten. Ja kolme isoa yöksi lukittavaa puulaatikkoa täynnä ehjiä hiekkaleluja ja isoja muovipyöriä, -traktoreita ym. Uskomaton puuhamaa! Pikkumiehet viihtyivät, varsinkin kun puistoon ilmestyi muitakin vanhempia ja minun lisäkseni ainakin yksi mummi lasten kanssa. Mummikin sai siis kaivattua juttuseuraa. Sinne mennään toistekin!

Pienet yövieraat

Juniorin rummut saivat kyytiä. Pikkumies rakastaa musiikkia ja palvoo Junioria. Soittamisen lisäksi ehdittiin lukea traktorikirjoja, ihastella parvekkeella viihtyvää västäräkkiä ja syödä iltapuuro. Huomenna aamupalan jälkeen päästään pikkumiesten kanssa pihalle kaivuuhommiin.

Kekkosia

Ukki sai sittenkin houkuteltua minut kävelylle Meilahden rantatielle. Laahustin Ukin ja Koiran perässä Regatan kahvilalta Seurasaaren sillalle ja takaisin. Poikkesimme Kekkosen museon yhteydessä olevassa cafe Adjutantissa kahvilla (aika kallista) ja tutustuttiin kahvilan seinillä oleviin Rosa Liksomin Kekkos-kuviin: presidentin elämää kuvaavia pieniä maalauksia, joiden huumori aukesi parhaiten kivojen nimien kautta. Yllä oleva kuvasi presidentin USA:n vierailua (Kekkoset ja Kennedyt).

Kekkos-pipareita

Koira kylässä

Mummi, Koira, filtti ja sohva

Ukki haki aamulla Koiran hoitoon, Opiskelijatytöllä on työpäivän jälkeen pitkä iltameno. Huomenna
on Pikkupoikien vuoro. Eli työntäyteinen, mutta mukava ja eläväinen viikonloppu odotettavissa. Onneksi Opiskelijatyttö on ehtinyt leikata koiran turkin - kynittynä on niin suloisen tarvitsevan näköinen. Löhöillään yhdessä sohvan nurkassa, eilisen tanssitreenin jälkeen Mummi jaksaa vain pari lyhyttä pisutuslenkkiä.

Mummin ja Ukin oma koiraprojektikin etenee. Eilen soitin emon emännälle - mukava helsinkiläinen eläinlääkäri. Päätös valkoisen kääpiösnauseripennun ottamisesta taitaa olla nyt purkissa. Pennut ovat nyt kolmiviikkoisia ja kohta päästään katsomaan ja koskettelemaan. Lopullinen päätös tehdään sitten haistelujen perusteella Ukin ja Opiskelijatytön avustuksella.

Tanssivia naisia

Suvun naiset tykkää tanssimisesta, mutta tapaa aloittaa treenaamisen vasta varttuneessa iässä. Äitimuori aloitti vatsatanssin 60:n korvissa ja jatkoi yli 80-vuotiaaksi. Sisko alkoi tanssia salsaa keski-iässä ja nyt minä olen mummina hurahtanut paritansseihin: foksiin, fuskuun, tangoon ja valssiin.

Ollaan aika ajoin treenattu myös Ukin kanssa, muttei ehkä näin tehokkaasti: maanantaina kolme tuntia foksia ja tänään kolme tuntia fuskua. Hiki virtaa ja vettä kuluu. Ehkä vanhalle olisi riittänyt fuskua kaksi tuntia. Mutta kun opettaja Pirjo Kärnä on niin innostava ja kannustava. Piti ihan ostaa uudet tanssikengät, lenkkarimalliset, joilla on ketterä tanssia.

Kotiin ajaessa yhdeksän jälkeen taivaan rannassa mollotti valtava täysikuu. Aina yhtä upea ja kiehtova.

PS. Porvoon rouva, kommenttisi ei ole tullut perille, joten yritäpä uudelleen Mummin iloksi.

Kävelykeskiviikko

Aamulla sain houkuteltua Ukin Kaivopuistoon rantakävelylle, joka meillä yleensä tarkoittaa Pohjoisrannan Uunisaaresta Kaivarin Carusellliin ja takaisin. Ja tietysti munkit tai sämpylät Carusellissa tai Mutterilla kun se avataan. Jäät lähes sulaneet ja lokit ja hanhet ilmestyneet.

Kevään varmin merkki: Havis Amandan vedet virtaa. Vanha rouva odottelee rauhassa Vapun rientoja.

Iltapäivällä lyhyt kävely Otsonlahdella Äitimuorin kanssa. Valtavista rakennustöistä huolimatta kevätkukat alkavat vallata vanhaa Tapiolaa.

Futis pelastaa päivän

Tänään keskitymme Ukin kanssa Mestareiden liigan välieriin: Bayern Munchen - FC Barcelona! 

Ja olihan tykitystä 4 - 0.

Perusmaanantai?

Aamulla kävelylenkki, päivällä puutarhan rapsutusta ja illalla tanssimista. Ei valittamista. Olin tänään toista kertaa paritanssitreeneissä Malmin työväentalolla. Kivaa - kolme tuntia illassa treenataan samaa tanssia, jatkuva parinvaihto, ikähaitari painottuu yli 50-vuotiaisiin. Hikistä ja haastavaa. Ehkä Ukkikin uskaltautuu joskus mukaan.

Kesäkalusteet kehiin

Nyt se alkaa, terassikausi. Aurinko paistoi niin fantsusti, että piti kaivaa pöytä ja tuolit pressujen alta. Yhden yön Tallinan matkan aikana lähes kaikki lumet oli sulanut terassilta ja puutarhasta. Upeeta!

Krookukset pukkaa kukkaa sammaloituneelta nurtsilta.

Aurinkoa Tallinnassa

Äitimuori siskonsa kanssa

Ihailtiin vanhoja mukulakivikatuja, ostettiin valko-vihreitä papukaijatulppaaneja ja liloja gerberoita, ajettiin ratikalla (linja 1) tutkimaan Koplin vanhoja puutaloja ja Kadriorgin puistoja ja herkuteltiin Karja kohvikissa (Suur-Karja 3): kahdeksan leivosta maksoi 7,40 euroa - etenkin halvalevyleivos oli Mummin makuun. Lopuksi nuorin serkku (44v) harhautti sukunaiset Ivo Nikkolon myymälään, josta ei ostettu mitään paitsi kaksi kaulahuivia ja kaksi juhlamekkoa. Vanhatkin ehtii!

Ja välissä etsittiin Äitimuorin hartiahuivia, toisen kasikymppisen matkalippua ja kolmannan kävelykeppiä. Muut paitsi hartiahuivi löytyivät ja sekin ehkä löytyy Suomessa jonkun hörhelön matkalaukusta.

Viron lumikelloja

Mammat Tallinnassa

Äitimuorin matkakoru

Seitsemän 44-84 -vuotiasta naista eli seitsemän äitiä, neljä mummia, kolme siskosta, viisi serkusta eli Mummin lisäksi Äitimuori, tämän kaksi siskoa sekä toisen kaksi tytärtä ja toisen yksi tytär. Vain Mummin Siskoa jäimme kaipaamaan - hän joutui jäämään kotiin yöllä pahentuneen hammassäryn takia. Harmi, minä jäin ilman huonekaveria ja muu porukka ilman matkan ilopilleriä.

Päivä hurahti nopeasti: hortoiltiin kaupungissa, istuttiin oluella (kivaa), ostettiin Kalev-suklaata (hyvää), tutustuttiin Viru-hotellin KGB-museoon (mielenkiintoista) ja syötiin Moon-nimisessä ravintolassa (tavanomaista). Eli tosi perinteistä, mutta mukavaa. Alla teksti KGB:n erään tärkeimmän huoneen ovesta "siellä ei ole mitään".

Mikä fiilis?

Versoohan se, vaikka kukat ovatkin kuihtuneet.

Omenapuut siistiksi

Tänään pääsin ensi kertaa lähes tositoimiin puutarhassa. Viime viikolla sain jo lakastua pensasaidan alusen kadun puolelta, mutta vasta tällä viikolla lumet on sulanut puutarhan puolelta niin että se alkaa kutsua ja vaatia.

Pihalla on/oli kuusi vanhaa (yli 60v) omenapuuta, jotka haluamme säilyttää. Ensiksi puut ovat tosi kauniita: keväällä kukkiessaan, syksyllä täynnä omenoita ja talvella vanhoine koukeroisine oksineen. Toiseksi ne on täynnä muistoja: monet keväiset perhejuhlat on juhlittu valkoisen kukkameren keskellä. Kolmanneksi niissä on edelleen paljon ja hyviä omenia. Kummallista vaikka niitä on huonosti hoidettu ja meidän ja naapurin lapset ovat leikkineet niissä tarzania pari vuosikymmentä. Ja neljänneksi niihin on kiintynyt - ne ovat nähneet viiden lapsen kasvun vauvasta aikuiseksi ja nuoren äidin kasvun mummiksi.

Nyt sain viimein aikaiseksi huoltotoimia - pyysin Viherportaasta putarhurin arvioimaan puuvanhusten kuntoa. Puutarhuri ehdotti kahden kuihtuneimman puun kaatoa. Sovittiin että sahataan ensin yksi kun toisessa on vielä tosi hyviä ja madottomia omenia. Samalla karsittiin muut puut varovasti ja harjattiin sammalta rungoista. Oli muuten vaikea löytää netistä omenapuun leikkaajaa. Onneksi Viherportaan tarhuri hoiti asian hyvin ja asiantuntemuksella. Samalla kaunistettiin portin yli kaartuva orapihlajakatos. Minä pyörin mukana haravoimassa. Alkaa taas puutarhaelämä!

Ystävät Kosmoksessa

Mukava päivä. Aamulla pääsin pitkästä aikaa flunssan jälkeen kävelylenkille. Kävelytiet ovat tänä aikana sulaneet lukuunottamatta varjokohtia, joissa vielä jäistä ja liukasta. Kevätkukkia ei näy, joitakin lumikelloja aurinkoisilla talonseinustoilla. Mutta linnut ovat lisääntyneet, lokkeja ja koskeloita sorsien seassa.

Illalla ystävien, Siiman ja Inan, kanssa syömässä Kosmoksessa, jossa viime vuosituhannella on vietetty useita mukavia ja nauruntäyteisiä iltoja. Nyt puhuttiin koirista, sairauksista ja kuorsaavista puolisoista. Kosmoksessa viihtyy edelleen: mukavat, huumorintajuiset tarjoilijat, ei häiritsevää taustamusiikkia ja rento ilmapiiri. Paljon keski-ikäisiä tai vanhempia asiakkaita.

Syötiin klassikkoja: tartarpihviä, kateenkorvaa ja lampaanselyksiä. Jälkiruoat jäi tänään väliin, yksi otti viskin. Lyötiin lukkoon perinteinen Tallinan matka elokuulle.

Harmaan päivän ilo

Kolme kokkia

Tänään herkuteltiin Esikoisen perheen kanssa: Ukki teki paellan, Mummi salaatin ja juustokakun, Juniori valkosuklaacookieseja. Lisäksi pikkumiehet toivat Ukille synttärilahjaksi vadelmamuffinsin, jonka olivat äitinsä kanssa leiponeet.

Mummin ekat

Miksi bloggaamme?

Anna-lehdessä Paula Suhonen sanoo, että itsensä päivityskulttuuri on sosiaalisen median kaapuun verhottua narsismia. Hän on varmaan ainakin osin oikeassa. Itse kokeilin viime syksynä pari kuukautta facebookia, mutta se oli minulle liian hektinen, sekava ja hallitsematon, jotenkin... Se ei tuntunut omalta, vaikka esim. Veli vaimoineen sitä aina hehkuttaa. Ehkä kuulun vahvemmin menneeseen sukupolveen kuin veljeni. Ehkä blogissa säilyy hämäävästi kaipaamani hallinnan tunne - ehkä se on tämän takia vieläkin petollisempi. Mutta jotain mukavaa siinä on.

Ja miten mukavaa, kun yllätten saa kivan "omanhenkisen" kommentin tuntemattomalta ja varsinkin jos se tuntematon vielä palaa uudestaan. Ja miten jännä on joskus nähdä luonnossa joku bloggaaja, kuten minulle kävi Värjärin Ilonan kanssa Salon torilla.

Ja tietystihän on kiva kun Sisko kertoo että aina mieluusti lukee blogiani vaikkei muuten mikään nettihirmu olekaan. Ja jopa Äitimuori (84v) käy Poikakaverinsa avustuksella ajoittain päivittämässä tyttärensä kuulumisia.

Nuoren Terhin blogista löysin hyvän vastauksen "tunnelmoinninhan takia blogeja pidetään ja luetaan".

Ukki 65 v.

Ukki sai syntymäpäivälahjaksi Polar Metallin savuttamattoman teräksisen grillin, lähinnä saunalle makkaranpaistoon. Ukki sai Puutarhamessuilla itse valita värin, savustaja päätyi hiilenharmaaseen. Lahja oli mieluinen. Se pääsi heti illalla kokeiluun mökkisaunalla ja toimi hyvin eikä savuttanut! Juhlia jatketaan vapun jälkeen perhematkalla Tallinaan.

Harmaudesta kukkamereen

Ei-pakkasyön jälkeen oli helppo haravoida loput orapihlaja-aidan alle jääneistä lehdistä ja talven aikana sinne kertyneet hiekat. Hiekkaa ja soraa on tänäkin talvena jouduttu ajamaan jalkakäytäville kasakaupalla, ja osa niistä ajautuu jalkakäytävien reunaan tontinomistajien iloksi. Raskasta haravoitavaa. Mutta iltapäiväksi menimme Ukin kanssa Puutarhamessuille.

Emmin lähteä, koska en rakasta väenpaljoudessa sukkulointia. Iloinen yllätys oli, että puolenpäivän jälkeen messuilla oli aika avaraa ja liikkuminen oli helppoa. Ja löysin myös Plantagenista aiemmin etsimiäni pieniä pelargonian taimia muilta pienemmiltä puutarhakauppiailta: 1 Mårbacka, 1 munankuoripelargonia, 1 Vancouver ja kaksi joita en muista, eikä ole merkattu. Lisäksi ostin tukkumyyjältä tarpeellisia ja hyviä puutarhahanskoja (5 kpl 10 euroa) ja ihanat, tarpeettomat? ilontuojat: Garden Girlin puutarhahaalarin (alelaarista puoleen hintaan).

Tärkein meinasi unohtua. Löysin Saaristopalsta-blogin postauksen perusteella Ullakkopuodin ja siellä esillä olevat laatikkoviljelyyn sopivat lavakaulukset. Tilasin niitä neljä mökille ja kaksi kaupunkiin. Nyt siis yritän ekaa kertaa 60 vuoteen kasvattaa kukkien kisäksi salaatteja ja yrttejä. Oppaaksi ostin Saila Raution uuden kirjan Puutarha laatikoissa. Saatte seurata kehitystäni, kun lavakaulukset saapuvat toukokuussa. Haalarillekin tulee käyttöä, hehheh!

Mummina mennään

TV-iloa

Aurinko paistaa, lumet sulaa ja keittiörosmariini kukoistaa. Illalla Femiltä Puutarhakeskiviikko ja Vallan linnake. Ja Mestareiden liiga ja käkkäräpään ihanat selostukset. Jeepä jee!

Ei meidän puutarha?

Mutta odottakaahan pari viikkoa, 

kunhan parannutaan, kunhan lumet sulaa, kunhan saadaan kantoapua ....

Koira?!?

Olemme Ukin kanssa hissukseen toivoneet uutta koiraa Oskun kuoltua runsas kaksi vuotta sitten. Onneksi olemme usein saaneet lainata Opiskelijatytön koiraa, josta on meille paljon iloa. Erilaisia vaihtoehtoja on harkittu ja tutkittu. Nyt toive voi olla lähellä toteutua. Tänään sain tietää, että Lea Haanpään kennelissä (kennel Dinafix's) on 3.4. syntynyt kolme valkoista kääpiösnautserin pentua.

Saas nährä miten Mummin käy. Jos katsomaan mennään, niin se on menoa. Tiedän kokemuksesta. Sain sähköpostissa kuvan pennuista, mutta en uskalla panna edes blogisivulle ettei asia tunnu liian todelta. Joten ihastellaan jouluruusun nuppuja!

7.4.2013

Onneksi huomasin nostaa uudet terapianarsissit turvaan parvekkeen lasikkoon ennen iltapäivän lumisadetta. Lumen alle jäi jo aiempina pakkasöinä nuutuneet etupihan narsissiraukat.

Kukkaterapiaa 1

Tervehtymään päin ja heti piti päästä Plantagenin, teki mieli samoja pieniä pelargonian taimia, joita viime keväänä ostin useita 1-2 eurolla. Onneksi Ukki suostui kuskiksi. Pettymys oli suuri, kun tympeä myyjä ilmoitti että nehän on jo loppunut ajat sitten. Ehkä muutkin asiakkaat huomasivat viime vuonna että taimet kasvoivat tosi hyvin - minun riippupelargonioista tuli upeita lähes metrisiä runsaskukkaisia yksilöitä.

Piti tyytyä tarjouksessa olleisiin narsisseihin "neljä 5 eurolla". Ne löysivät paikkansa muuten tyhjältä parvekkeelta. Onneksi on kylmää, niin kestävät vielä pitkään. Ja pitihän ottaa vielä lisäksi kesäisempiä kukkia: keltasydämisiä orvokkeja "eihän niissä nyt vielä hintaa voi olla kun ne on juuri raijattu sisään". Ukki otti vielä keittiöön muhkean ruukkurosmariinin. Kuskinpalkkaa!

Taimista kasvattamia riippupelargonioita en yrittänytkään säilyttää yli talven. Onneksi seitsemän muuta viimekesäistä pelargonia, jotka talvella leikkasin onnettoman lyhyiksi, ovat nyt ihanassa kasvuvaudissa parvekkeen aurinkoisessa lasikossa.

Puutarha mielessä

Räkätaudissa sohvan nurkassa. Onneksi löytyi pino viimekeväisiä puutarhalehtiä, jotka luovat uskoa paranemiseen. Löysin hyviä vinkkejä kaupunkipihan ruokailuryhmän vieressä olevaan varjoplänttiin. Siinä on yli 20 vuotta kasvanut hyvinvoivat kuunliljat, jotka aikoinaan istutettiin Äitimuorin ja viiden pikkulapsen avustuksella. Muistan vieläkin miten useina pyhäpäivinä lounaan jälkeen kyykimme Äitimuorin kanssa koiranputkia ja muita kiemurajuurisia rikkakasveja kitkien. Lapset pyöri ympärillä multaisina ja matoja ihastellen. Onneksi aika kultaa muistot.

Varjopaikka on vuosia kaivannut lisäehostusta, mutta jäänyt vain haaveeksi. Josko tänä kesänä saan aikaiseksi. Lehtien mukaan mm. taponlehtiä, rotkolemmikkiä ja kalliokieloa voi yrittää.

No London

Taas peruttu matka! Nenä valuu, yskä salpaa hengityksen ja alakulo painaa päälle. Piti lähteä viikonlopuksi Opiskelijatytön kanssa katsomaan Lontoon tyttöä. Nyt Opiskelijatyttö lähtee yksin ja Mummi jää Itä-Helsinkiin, kääriytyy viltteihin, keskittyy flunssan parantamiseen ja harjoittelee kestämään harmia.

Eilinen flunssapäivä taittui seuraten CIA-agentti Carrien mielenliikkeitä Isänmaan puolesta -videoboksilta, jonka vuokrasin Makuunista. Puree Mummiin. Onneksi boksien vuokra-aika on kaksi päivää. Seuraavassa flunssataudissa pitänee etsiä israelilaisen rinnakkaissarjan boksi Sodan vangit.

Onneksi oli vielä jäljellä mökillä leivottua juustokakkua, jota syötiin jälkkäriksi ihanan Fiskarsista ostetun karpaloliköörihyydykkeen kanssa. Paitsi että Mummille ei pahemmin maistunut.

Flunssaa pukkaa

Taas valkoista

Helmililjoistakin pidän enempi valkoisista kuin sinisistä. Nämä on Salon torilta neljä kympillä. Jo parina vuonna olen laittanut kukkineet sipulit maahan ja nyt minulla on kaupunkikodissa komea rivi ihania valkoisia helmililjoja oven pielessä. Toivotaan että nousevat maasta taas tänä keväänä. Paikka on tosin tosi varjossa, joten vielä ovat painavien lumikinosten alla. Odotellaan, odotellaan ja otetaan förskottia torikukilla.

Kävelylenkillä Koiran kanssa näimme ensimmäiset valkoiset lumikellorykelmät naapuritalon aurinkoisella seinustalla. Saas nähdä ovatko pihalle viime keväänä siirtämäni lumikellot säilyneet. Sipuleita kaivettiin viime tingassa Äitimuorin rivitalopihalta asunnon vaihtaessa omistajaa. Uuden omistajan iloksi pihalle jäi vielä paljon yllätyskukkia. Ehkä uusivat koko pihan ja Äitimuorin yli 50 vuotta rakkaudella hoidettusta pihasta kukkineen jää vain ylöskaivamani sipulit. Ehkä käyn salaa ensi kesänä tiirailemassa nuoruuteni pihaa, tai ehkä en sittenkään.

Kevät!!

Ei olisi raaskinut lähteä kaupunkiin. Kylmästä huolimatta kevään tulo on mahtavimmillaan. Ihana valo, jota valkoinen lumi korostaa. Mahtava hankikanto - mökin pihahanget kantaa niin koiran kuin emännänkin. Onneksi se aurinko näyttää paistavan täällä kaupungissakin.

Ja onneksi saatiin ennen lähtöä uusi linnunpönttö pihapuuhun, sillä jo puolen tunnin kuluttua tiaispari oli kurkistamassa aukosta sisään. Toivotaan, että ensi kesänä saadaan lasikosta seurata kahta lintupoikuetta.