Löylyn lumoissa

Piipahdimme taas - viimeksi maaliskuussa (täällä) - extempore Ukin kanssa syömään ravintola Löylyyn (täällä) Hernesaarenrantaan. Eikä taaskaan petytty. Löylyssä ehdottomasti parasta on arkkitehtuuri ja maisema, ja toiseksi parasta palvelu - edelleen. Onnistuimme vielä saamaan pienen ravintolan parhaan pöydän, kuten tarjoilijakin totesi - eli rauhallisen ja katseilta piilossa olevan kahden hengen pöydän meren ja takkatulen välissä. Ja tarjoilijaksemme osui ihana, nauravainen ja huumorintajuinen nuori mies.

Minulle voi ravintolassa tarjoilla lähes mitä vaan, kunhan ympäristö, palvelu ja seura on priimaa. Tällä settingillä kaikki maistuu aina vähintään ookoolta. Tänään söimme Löylyn nimikkoannosta eli kermaista lohikeittoa ja jälkkäriksi suklaakakkua - valkoviinin siivittämänä. Keitto oli hyvää, vaikkei huippua - plussaa oli runsaat kirjolohi- ja savulohipalat. Kakku oli makuuni liian kuivaa, mutta Chardonnay hyvää.

Mutta kuten sanoin, kokonaiselämys oli taas huippu, ja palaan varmasti. Viimeistään joulukuun hämärässä takkatulta ihailemaan - ehkä Siskon kanssa.

Hallayö Hesassa

Kultakuu

Lähes koko alkukuu on satanut, joten lokakuu ja liejukuu ovat olleet enemmän kuin osuvia kuukauden nimiä. Mutta tänään aurinko on hellinyt ainakin Etelä-Suomea, ja kuukausi onkin yhtäkkiä tuntunut ja näyttäytynyt kultakuuna.

Kiitos keltalehdet kävelylenkin kultaamisesta!

Vaatteita Fidaan

Kiikutin pari ikea-kassillista vanhoja vaatteita ja kenkiä Itäkeskuksen Fidaan Putinharjun vanhaan ostoskeskukseen (täällä). Samalla jäin kiertelemään ja tutkimaan.

Yllättävän kiva, siisti ja valoisa kirppis, josta vaatteiden lisäksi löytyy lähes mitä vaan - astioita, levyjä, lamppoja, laukkuja, sähköjohtoja, liinavaatteita, mattoja, huonekaluja ymymym. Hyvässä järjestyksessä, mutta silti kirppikselle tärkeä löytämisen ilo on säilynyt. Myös hyvää kirjallisuutta halvalla (2-4 euroa), pääosin viimeisen viiden vuoden ajalta.

Löysin kahdella eurolla ohuen, puuvillaisen, korvatpeittävän, kirkkaankeltaisen urheilupipon eli juuri sellaisen, jota olin kaivannut mustan lenkkipiponi tilalle, sekä sopivan kokoiset, tukevasti neulotut ja käyttämättömät villasukat 5,80 eurolla. Ja yhdellä eurolla kummitätini Anneli Talvitien pitkäsoitto-vinyylilevyn, jolle hän on kauniilla sopraanollaan vuonna 1977 laulanut hengellisiä lauluja Tauno Äikään urkusäestyksellä. Pitihän levy ostaa, kun lähes luonnollisen kokoinen Anneli-tädin pää hymyili kutsuvasti levykannessa...

Iltapäivällä ilmestynyt aurinko, kirpparikiertely ja huomisen tanssiretken odotus pelastivat lokakuisen perjantaini. Ja Radiosuomesta hetki sitten alkanut Puhelinlangat laulaa...

Lokakuu edelleen

Lokakuuta

Hanko Hangö

Turusta viimeviikkoinen Länsi-Suomen turneemme jatkui ruotsinkielisen maaseudun läpi pikkuteitä pitkin Hankoon. Rantakaupunki oli kesän jäljiltä hiljentynyt ja lähes sulkeutunut. Silti viihdyimme. Tapaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja odotuksistani poiketen puhuivat suomea :):) Ja auki olevien kahviloiden pöydillä paloi kutsuvat kynttilät.

Majoituimme rannan tuntumassa olevassa tyylikkäässä ja kodikkaassa hotelli Regatassa (täällä). Hotellin on piirtänyt Lars Sonck vuonna 1898 ja se on hyvällä maulla ja onnistuneesti saneerattu 2012. Joskin uusimisen yhteydessä hotellin ja meren väliin - hotelliin kiinni ja merinäköalan eteen - on rakennettu nelikerroksinen kerrostalo. Harmi. Alkujaan nykyisen kerrostalon paikalla oli 1900-luvun alussa rakennettu kaksikerroksinen paviljonki, joka 1960-luvulla oli korvattu ilmeisen epäonnistuneella, laatikkomaisella hotellin lisärakennuksella.

Yön aikana kaunis, pilvetön ja lämmin ilta vaihtui tuuliseen ja koleaan aamuun. Siitä huolimatta aamupalan jälkeen kävelimme vanhan kylpylän ja kasinon ympärille sata vuotta sitten rakentuneella huvila-alueella. Vanhimmat talot ovat 1800-luvun lopulta ja useimmat edelleen ympärivuotisessa asunto- tai ainakin kesäaikaisessa majoituskäytössä. On tornia, parveketta ja kuistia. On Villa Maijaa, Evaa, Liisaa, Garboa, Angleterrea ja Solgardenia, ja kaikkien nimet on kauniisti kirjoitettu sisääntulon yläpuolelle. Katseltavaa ja kurkkailtavaa riittää - vastaavaa isojen puuhuviloiden aluetta ei Suomessa liene toista.

Ukki olisi kaivannut vähän enemmän elämää, mutta minua kiehtoi talvilevolle asettumassa oleva pikkukaupunki - käpertynyt tunnelma jota harmaa syyspäivä korosti.

Yllätys kirkonmäellä

Turun tuomiokirkon ulkopuolella törmäsin sekä kivaan että tylsään ylläriin. Kivaa tai humoristista oli risti viereisen linnunpöntön katolla. Tylsää tai jopa ärsyttävää oli hevosen tuore läjä kirkon rappusilla pääsisäänkäynnin edessä. Liekö vahinko vai kiusantekoa?

Herkuttelu Turussa jatkuu

Ruokaturneemme toiselle päivälle ei ollut etukäteissuunnitelmia. Käveltyämme aikamme Turun katuja päätimme syödä lounaaksi susheja ravintola Kadossa - suomeksi nurkka (täällä). Oiva päätös, sillä Turun kauppahallin sushit olivat erittäin hyviä - raaka-aineet tuoreita ja riisi tahmeaa ja oikeaoppisesti isossa puuastiassa valmistettua.

Ennen sushilounasta pistäydyimme vielä viereisen Fortunakorttelin nurkan taakse piiloutuvaan ravintola Sapakseen (täällä) oluelle, koska luulin - mikä myöhemmin osoittautui vääräksi luuloksi - että kauppahallissa ei saa olutta ja minulla oli kova olutjano. Ulospäin Sapas vaikutti nukkavierulta, aikansa eläneeltä olutkapakalta - miksi sinne poikkesimmekin. Sisälle astuttuamme huomasimme tulleemme valoisaan, tosi viehättävään ja moderniin pikkuruiseen ravintolaan, jossa ihastuttava nuori nainen esitteli meille paikan olutvalikoimaa. Sapas on avattu viime keväänä ja erikoistunut suomalaisiin tapaksiin eli sapaksiin, mutta osin ehkä huomaamattoman sijaintinsa vuoksi tyhjä. Tosin ei meitäkään sapakset kiinnostaneet...

Sushilounaan jälkeen hörppäsimme hyvät kahvit ja jaoimme herkullisen shampanjasuklaaleivoksen kauppahallin toisessa päädyssä sijaitsevassa kahvila/leipomo M-Bakeryssa (täällä). Namia oli.

Näillä eväillä jaksoimmekin ajaa Länsi-Suomen turneemme seuraavaan etappiin eli Hankoon :):)

Ravintola Sapaksessa voi istua pehmeissä nojatuoleissa 

ja seurata isoista ikkunoista lähikorttelin kulkijoita.

M-Bakeryn shampanjasuklaaleivos

Herkuttelua Turussa

Länsi-Suomen turneemme sai alkunsa siitä, kun Ukki halusi mennä maistelemaan kehutun ravintola Kaskiksen (täällä) herkkuja ja onnistui varaamaan pöydän erääksi syyskuun torstaiksi.

Herkutteluhetkemme oli vasta illalla, joten päivällä kaipasimme 'kevyttä lounasta'. Kävellessämme Aura-joen rantaa törmäsimme ravintola Smöriin (täällä). Katutason alapuolelle, entiseen puhelinkeskukseen rakennettu holvimainen, viehättävä tila, jossa mukava nuori miestarjoilija opasti meidät ystävällisesti pöytään, vaikka tulimme sisään juuri lounasajan lopussa - minkä tosin huomasimme vasta pois lähtiessämme.

Tarkoitus oli säästää vatsaa illaksi ja tilata 'jotain pientä'. Minä en kuitenkaan voinut vastustaa Smörin kolmen ruokalajin lounasmenuuta. Onneksi Ukki oli järkevämpi ja kovahermoisempi, ja päätyi vain pääruokaan - hauki-lohipullaan (maukasta) - joten jaoimme alkuruoan eli nautacarpaccion ja herkkujälkkärin. Minun pääruokani oli turskaa - jota yleensä vältän - mutta Smörissä se oli herkullista: rapeakuoriseksi paistettua eikä yhtään kuivaa ja tarjoiltiin herkullisen pyreen sekä sopivasti kypsennettyjen pikkuperunoiden ja makeiden porkkanoiden kera. NamMamNam.

Ravintolan ainoa miinus tuli akustiikasta. Syömässä ei ollut montakaan asiakasta, mutta silti nurkkapöydästä selvänä kaikuva puhe häiritsi jopa tavallista jutustelua.

XXXXXX

Illalla kiipesimme odotukset korkealla ylös Kaskenkatua kohti ravintola Kaskista. Saimme hyvän ikkunapöydän ja valitsimme kahdesta menuvaihtoehdosta - neljä tai kuusi ruokalajia - jälkimmäisen.

Kuudesta annoksesta mieleenpainuvin ja herkullisin oli ensimmäisenä pääruokana tarjoiltu upeasti paistettu kuha, joka tuotiin tattipyreen, rapeiden pienten suppilovahveroiden, ihanan purjon ja savuvaahdon kera. Toinen herkku oli silmiä hivelevä jälkkäriannos, jossa oli suklaata ja vadelmaa kolmella tavalla. Sen sijaan ravintolan klassikko eli kalaympyrä ei meille tarjoiltuna (syys?)versiona hurmannut. Sokerisuolattu siika oli tosin maukasta, mutta sitä oli tosi vähän - kalaa oli jopa vaikea tunnistaa muiden makujen joukosta. Ympyrässä kalan sijaan/kanssa oli perunaa, juustoa ja omenaa, jotka eivät mielestäni tukeneet siikaa. Kolmessa muussa annoksessa maistelimme seitinohutta laardia, kylmäsavustettua ankkaa - kuvankaunis annos - ja hyvin kypsennettyä kotimaista lammasta.

Kaikki annokset olivat kauniita ja sopivan kokoisia - ei liian pieniä. Ravintola oli kotoinen ja viehättävä, ja tarjoilijamme äärestihana. Tarjoilija kertoi ruoka-annoksista ja viineistä, ja hoivasi meitä muutenkin kuin kukkaa kämmenellä.

Kaskis-kokemuksemme oli mukava, vaan ei heavenly. Ehkä etenkin Ukin odotukset olivat olleet liian taivaissa...

Smörin turskaa, lehtikaalipyreetä? ja vihanneksia

Smörin kurpitsajäätelöä, hunajajäädykettä ja kurpitsansiemenmarmeladia

Kaskiksen kaunista ankkaa

Kaskiksen maukasta kuhaa

Kaskiksen herkullista jälkkäriä