sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kiva kauppa


Lauantain Kallion kierroksellani törmäsin söpöön Toukka-nimiseen kirjakauppaan (täällä), jossa myytiin vain lapsille tarkoitettuja kirjoja. Pienestä kaupasta - joka muuten kutsuu itseään kioskiksi - löytyy myös muitakin kuin vain uutuuskirjoja. Itse ihastuin kahteen kirjaan: Inga Röningin Oiva - Lentokone, joka pelkäsi lentämistä (Tammi 2011) ja Tittamari Marttisen ja Christel Rönnsin Nepi, onnenkoira (Tammi 2010) - Pikkupoikien joulupaketteihin.


Kirjakioskissa myydään myös kirjan kuvittajien kuvaluonnoksia - osa alkuperäisiä ja osa hyvälle paperille valokopioituja. Minut lumosi alla näkyvä koirakuningas!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Hitaat - täh?

Tanssikurssin ohjelmistoissa kohta "Hitaat" on aina minua hämmentänyt. Miksi erikseen "hitaat"? Eikö se nyt riitä, että askeltaa jotain foksin tapaista? No, eilen olin toista kertaa harjoittelemassa hitaita Käpylän Karjalatalossa.

Kovaäänisistä kuului pääosin foksi- ja tangomusiikkia, joten musiikki kutsui enemminkin astumaan tuttua hidas, hidas, nop, nop -askellusta eikä hidas, hidas, hidas, hidas eli loputtomiin hitaita. Mutta Lapin lomilta palannut Maija komensi tomerasti miehiä pysymään harjoittelun vuoksi vaan hitaissa askelissa. Mutta helposti monet - minä muiden mukana - lisäsi väliin nopeita tai vaihtoaskelia.

Maijan apuna oli nuori ja osaava tanssipari - mies kuulema nimetty Suomen parhaaksi viejäksi. Hän antoikin miehille asento- ja vientiniksejä, mm. että hitaassa askeleessa selvä vartalon kierto, mutta nopeissa kierto minimaalinen - seurausvinkki naisillekin.

Hitaissa ollaan lähellä vartalokosketuksessa, naisen vas käsivarsi liimautuneena kevyesti miehen oik käsivarren päällä ja naisen kämmen miehen yläselässä lapaluun kohdalla. Yhdessä olevat kädet enempi latinalaistanssien asennossa eli aika kapealla. Tanssiasento mahdollisimman alhaalla, polvet yllättävän koukussa. Kannattaa uskoa, sillä koukistus helpottaa kummasti tasapainossa pysymistä. Eteenpäin kanta-askelilla, taakse päkiä edellä. Muista, että tukijalan työntö vie askelta eteenpäin!

Kun lähdetään hitaaseen kahdeksikkoon, mies astuu vasemmalla jalalla pitkälle hieman takaviistoon. Nainen seuraa vartalollaan astuen oikealla jalallaan kanta-askeleen pitkälle etuviistoon asettaen oik jalkateränsä miehen vas jalkaterän sisäpuolelle. Paino siirtyy hitaasti oikealle jalalle, oik polvi koukistuu syvälle, selkä suorana ylävartalon kiertyessä hitaasti ja kauniisti miehen vartalon ohjauksessa - vartalokontaktin säilyessä. Naisen vas jalka jää lähes lähtöpaikalleen, kantapää nousee, mutta polvi ei suoristu kokonaan, vaan jää vähän koukkuun. Tämän jälkeen mies tekee yleensä kahdeksikon toisen lenkin siirtäen painonsa takaisin lähtöjalalle ja nainen seuraa. Eli naisen paino palaa vas jalalle, joka asetetaan miehen oik jalkaterän ulkopuolelle, vas polvi koukistuu ja vartalo seuraa miehen tekemää kahdeksikkoa. Lopussa nainen vetää oik jalan vasemman viereen.

Otsossa nainen kääntyilee miehen ohjauksessa tämän edessä. Naisen miehen puoleinen jalka ottaa aina askeleen. Eli vasemmalle mennessä naisen oik jalka astuu miehen edessä vasemmalle ja tämän jälkeen kääntyy samalla eli oikealla päkiällä pitäen vas  jalkaterän koukussa oik jalan vieressä. Sama toiseen suuntaan eli nainen astuu vas jalalla oikealle ja kääntyy vas päkiällä jne.

Vaaditaan jämttiä koko vartalon hallintaa - kummaltakin. Nainen ei roiku miehessä eikä mies makaa naisen päällä. Hitaat-tunnin oppeja voi sitten lavalla soveltaa omaan foksiin ja tangoon.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

tiistai 10. marraskuuta 2015

She's a lady


Ritu in the 1970s 

maanantai 9. marraskuuta 2015

Ystävää odotellessa


Sateisesta ja pimeästä säästä alakuloisena, niskaa jomottaen astuin ravintola Kolmoseen (täällä) Kallion Kolmannella linjalla. Parasystävä saapui hetken jälkeeni. Tilattiin burgerit, vaaleaa olutta ja lopuksi makeaa jälkkäriviiniä pehmeän suklaaherkun kanssa. Hyvää ja maukasta! Mummoja palveltiin mukavalla, osaavalla otteella ja uskomattoman ystävällisesti.

Illan kuluessa pienen paikan pöydät täyttyivät, kynttilät sytytettiin pöydille ja isolle ikkunalle. Parin tunnin rupattelun jälkeen Parasystävä suuntasi Mikkelin junaan ja minä metroasemalle. Molemmilla mahat täynnä ja mieli virkistyneenä. Sade oli loppunut eikä niskaa enää jomottanut.

Sitä se ystävyys tekee! Ja kynttilän valo...

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

lauantai 7. marraskuuta 2015

Kuiron kuppila


Kahvi 1,50 euroa, korvapuusti 1,25 euroa ja hillomunkki 50 senttiä - kaikki aamulla takahuoneessa leivottuja. Kuiron konditoria ja kahvila Salossa muutti jokin aika sitten uusiin ja isompiin tiloihin. Eikä aiheetta, sillä kuppila on entistäkin suositumpi ja oman konditorian leipomat leivät ja pullat tuoreita ja edullisia. Lauantaina valoisan kahvilan kaikki pöydät olivat täynnä ja ovi kävi ahkeraan, kun ihmiset kävivät ostamassa käpykakkuja isänpäiväksi.

Kuiro kelpaa kevääseen - kunnes ulkokuppilat Salon torilla jälleen avautuvat. Ja auki kuudesta kuuteen, joten sopii aamuvirkulle Ukillekin.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Kaupunkikävelyä II


Helsingin Lauttasaaressa keväällä 1957.
Tyylikäs Ulla-Marja, tomera Alma-mummi (täällä) ja huolestunut Äitimuori.
Välissä minä (6v) ja Sisko (4v),
vaunuissa joulukuussa 1956 syntynyt pikkuveli.

PS. Muistan hyvin vaaleansinisen ulsterini, Siskon ja minun kirkkaanpunaiset huopahatut ja Äitimuorin vaaleanruskeat nilkkurit!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kaupunkikävelyä


Pikkupojat tykkäävät vaellella kaupungin puistoväyliä - toki luontovaellus olisi vieläkin mieluisampaa. Mutta paremman puutteessa pojat löytävät piilopaikkoja ja mäen tynkiä jopa Helsingin keskustasta.

Viime pyhänä kierrettiin poikien kanssa Eduskuntatalon, Musiikkitalon ja Kiasman seutuja. Nurmikenttiä ja jännittäviä alikulkutunneleita. Ja taas piti tai sai käydä Eläinmuseossa, joka aina jaksaa kiinnostaa niin poikia kuin Mummia. On se karhu iso! Ja vastasyntynyt karhunpentu pieni - noin 30 cm (löytyy muuten ns. lumiluolasta, jonne Mummikin mahtuu puoliksi ryömimään).

Lopuksi kierrettiin Kiasman näyttelyt - osa lapsille liian raakoja tai liian seksuaalisia. Kaikki ihastuimme Face to Face -näyttelyn moninaisiin muotokuviin. Etenkin video dementoituneista vanhuksista, jotka kuuntelivat nuoruutensa lempimusiikkia, oli lämmöllä kuvattu.

Eläinmuseon luurankoja

tiistai 3. marraskuuta 2015

Muistoissa mukana

Kulosaaren hautausmaa 1.11.2015

Olen taas jatkanut isäni vanhojen kirjeiden puhtaaksikirjoittamista, jonka aloitin aikoja sitten (täällä). Kiinnostavaa, innostavaa ja uutta paljastavaa. Opin tuntemaan isääni. Saan lukea innostuneen, mutta epävarman tutkijan mietteitä ja pohdintoja tulevaisuudestaan sekä nuoren isän ikävää ja huolta kotiin jääneiden pärjäämisestä. Suuria suunnitelmia ja uskomattomia unelmia. Psykologista pohdintaa omien ongelmien ympärillä, mutta myös realistisia rajoitteita ja tarkkaa taloutta.

Jospa saan aikaiseksi omakustanteen muidenkin kiinnostuneiden luettavaksi. Suuria suunnitelmia, uskomattomia unelmia...