Täällä taas…

Olen selityksen velkaa lukijoilleni. Marjatan viimeinen viesti edelliseen postaukseeni (täällä) pysäytti minut. Tajusin, miten itsekkäästi olen toiminut, kun olen jättänyt vastaamatta lukijoideni viesteihin. 

Mutta en ole avannut blogiani enkä lukenut kommentteja sitten tammikuun lopun. Tänään sain kuitenkin tutulta seuraajalta ystävällisen sähköpostin, että lukijoistani etenkin Marjatta on ollut tosi huolissaan tilanteestani. Hämmennyin välittämisestä ja se aktivoi minut lopulta kirjoittamaan. Kiitos Marjatta :)

Miksi sitten lopetin blogin päivityksen kuin seinään täysin ilman selityksiä? Tammikuun lopulla lähiomaiseni sairastui yllättäen vakavasti. Siltä istumalta päätin jättää kaiken ei-välttämättömän elämässäni - myös blogin päivittämisen ja mahdollisten viestien seuraamisen - ja vain olla ja elää hänen rinnallaan. Olla läsnä ja tukena sen minkä osaan ja pystyn - ilman tietokoneita ja kännyköitä.

Vähitellen perheemme tilanne on alkanut selkiintyä ja rauhottua. Tämä kaikki on kuitenkin vienyt myös minun aikaani ja voimiani, mikä tosin on ollut oma valintani - ja hyvä valinta :) Viime päivinä arki on hiljakseen alkanut taas rullata ja voimat vähitellen palautua. Ja olen jopa alkanut miettiä blogin päivittämistä :) 

Blogin piiriin palaaminen on kuitenkin tuntunut yllättäen yllättävän haastavalta äkillisen ja pitkän tauon jälkeen. Varsinkin, kun lopettamisen kanssa samoihin aikoihin google teki jonkun päivityksen, minkä johdosta en saa enää siirrettyä valokuvia kuvatiedostosta blogiini. Se vaatisi jotain eväste-juttuja, joissa en lukuisista yrityksistäni huolimatta ole vielä onnistunut. Vaikka rakastan kirjoittaa blogitekstejä, niin myös valokuvista on tullut minulle jopa yllättävän tärkeitä. Postaus ilman kuvia tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. 

Palailen pikkuhiljaa blogimaailmaan, joten kiitos teille kaikille jotka kaikesta huolimatta jaksatte ja haluatte edelleen kulkea Mummin matkassa :)