Yksi jouluni kohokohtia oli Tapaninpäivän kävely Torronsuon kansallispuistossa Tammelassa Someron ja Forssan puolessa välissä. Toisena joulupäivänä Esikoinen puolisoineen lastasi lapset ja eväät autoon ja he suuntasivat mökiltä noin 40 kilometrin päässä olevalle Torronsuolle. Ja pyysivät Mummia mukaan :)
Olen pitkään toivonut, että saisin toteutettua retken Torronsuolle, josta olen lukenut mm. Retkipaikka-blogista (täällä) ja Tiinan kirjoittamasta Kävelystä ja elämästä -blogissa (täällä), joissa kummassakin Torrosta ja sen vaellusreiteistä on julkaistu useampikin juttu.
Torronsuo tuntuukin tällä hetkellä olevan yksi 30-50-vuotiaiden kaupunkilaisten suosikkiluontokohde. Onneksi Tapaninpäivänä porukat liikkuivat - jos liikkuivat? - muualla, sillä vastaantulijoita tai ohittelijoita pitkospuilla oli sopivasti, ei ruuhkaksi eikä jonoksi asti. Liikkeellä oli myös yllättävän paljon hihnassa kulkevia koiria - ehkä joka toisella retkiporukalla - eli koirat ovat kansallispuistossa sallittuja :)
Suosion ymmärtää, sillä Torronsuo on Suomen laajin ja yhtenäisin suoalue. Ja syvin - vuosituhansien aikana kasvanut turvekerros on paksuimmillaan yli 12 metriä. Lähes luonnontilaisena säilyneelle suoalueelle perustettiin vuonna 1990 kansallispuisto, jossa nykyään on kolme eripituista pitkospuureittiä - 1,5 km, 8,5 km ja 10 km. Kaikki reitit ovat hyvin hoidettuja ja helposti käveltäviä. Sateella ja pakkasella puiset kävelyreitit ovat tosin usein liukkaita, joten nastat kengissä saattavat tällöin olla tarpeen.
Ensimmäinen kerta Torronsuolla sai mummin ihastelemaan ja pidättelemään henkeä. Kiehtovia käkkärämäntyjä sekä monenlaista heinää, sammalta ja varpua. Siellä täällä vettä ja väliin jäätä, johon liikkuvat pilvet heijastuvat.
Ja se värimaailma :) Rakastuin syksyisten värien leikkiin, vaikka ne ei varmaan joulukuun lopussa olekaan parhaimmillaan. Kymmeniä punaisen, keltaisen ja ruskean eri sävyjä. Ja taustalla taivas, joka sekin tuntuu elävän suon tahtiin :)
Päivän suovaelluksen pituudeksi tuli kymmenisen kilometriä, minkä me kaikki jaksoimme hyvin - myös 7-vuotias ekaluokkalainen ja yli seiskakymppinen mummi :) Ja tuntui, että me kaikki viihdyimme ja tykkäsimme.
Toivottavasti pääsen toistekin mukaan Esikoisen perheen päivävaellusretkille. Ja ehkä tämän jälkeen saan yksinkin aikaiseksi palata (nyt tutulle) Torronsuolle - tai ehkä Murun kanssa…
Loppumatkasta laskeva aurinko paljastui pilvien takaa ja kultasi komeasti suometsää :)
Lopussa makkara maistui :)
Torronsuolle on vanhan nuotipaikan viereen rakennettu uusi tilava nuotiokatos pöytineen.
Ja paikalla on myös riittävästi polttopuita sekä toimiva huussi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti