Ateneumin Ajan kysymys -näyttelyssä (täällä) oli esillä yli 40 museon kokoelmista valittua veistosta. Veistosfanien ei kannatakaan jättää väliin museon ensimmäisen kerroksen viimeistä näyttelyhuonetta, josta löytyy useampi mielenkiintoinen veistos. Tuo pieni huone isoine ruutuikkunoineen yllättää kävijän myös valokuvauksellisuudellaan :)
Aitiopaikalle Mikonkadulle avautuvan ikkunan eteen oli sijoitettu Nina Ternon kiehtova Loppukiri. Ikkunasta näkyvä pimenevä ilta raamitti hienosti vauhdikasta pronssipatsasta, mutta uskon että myös aurinkoinen päivä on oiva tausta tuolle juoksevalle eläimelle, jonka kuvittelin hevoseksi.
Lempparini huoneessa oli kuitenkin italialaisen Marino Marinin 1940-luvulla tekemä arkkienkeli (Arcangela), joka oli kiehtovan ilmavasti ripustettu huoneen nurkkaan Ternon Loppukirin viereen. Olihan Marini yksi Ternon taiteellisista esikuvista :)
Tykkäsin myös Wäinö Aaltosen sileäpintaisesta Graniittipojasta. Parikymppinen Aaltonen työsti tämän runsaan metrin kokoisen veistoksen punaisesta graniitista. Myöhemmin taiteilija teki veistoksesta useita muita versioita, mm. mustasta graniitista ja pronssista. Samoin tykkäsin Kain Tapperin kollegastaan Aimo Kanervasta (1909-1991) tekemästä pronssisesta muotokuvasta, joka valmistui vain vähän ennen mallin kuolemaa.
Tässähän näitä veistoksia tällä erää. Toistaiseksi :)
Nina Terno (1935-2003): Loppukiri, 1960-luku
Marino Marini (1901-1980): Arcangela, 1943
Wäinö Aaltonen (1894-1966): Graniittipoika, 1917-1920
Kain Tapper (1930-2004): Aimo Kanervan muotokuva, 1991
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti