Syreenien tuoksu ja hento lila väri. Mieleen tulee aina Karkku - Karkun mummi ja taata, isäni vanhemmat. Tuuhea ja pitkä syreeniaita reunusti isoa pihaa ja yhdisti talon talousrakennukseen, jossa oli korkeiden rappusten päässä kolme huussireikää, kaksi isoa aikuisille ja yksi pienempi ja matalampi lapsille. Kaupunkilaistytölle huussi muistuu ekana, vaikka rakennuksessa oli myös halkovaja ja sauna.
Karkussa vietimme Siskon kanssa monta jännää lomaa. Siellä oli leikkimökki ja oikea kauppa. Leikkimökki oli maantien toisella puolella, ylämäellä, ja se oli rakennettu 1930-luvulla isälle ja Essi-tädille. Leikkimökin takana oli vattupensaita ja vieressä riippukeinu, jossa äitikin joskus kölli meidän kanssa. Ja se kauppa. Taata oli kauppias ja talon toisessa päässä oli sekatavarakauppa, jonne pääsi myös suoraan taatan työhuoneen kautta. Pyhäpäivinä joku naapuri saattoikin tulla koputtamaan mummin ja taatan kotiovelle "tarttis vähä sokeria".
Kaupan edessä oli tila ja kiinnityspaikat hevosille. Maito ja kerma mitattiin asiakkaan tuomiin kannuihin alumiinisilla, pitkävartisilla litran ja desin mitoilla, voita vuoltiin isosta voimöhkäleestä ja käärittiin voipaperiin. Kahvi jauhettiin asiakkaan odottaessa pavuista. Fazerin suklaanappeja, lakupaloja ja pyöreitä kovia ananaskarkkeja oli tiskillä kannellisissa lasiastioissa. Hyllyillä oli kangaspakkoja ja vetolaatikoissa nauloja. Kaikki pakattiin paperipusseihin tai käärittiin luonnonvalkoiseen paperiin ja sidottiin paperinarulla. Ostajilla oli mukanaan omat kauppakassit.
Taatan kaupassa oli kaikkea, joskus aamuisin saatiin Siskon kanssa tuoreet vaniljaviinerit "palkaksi", kun oltiin järjestetty leipomosta tulleet leivät. Paperinuket piti kuitenkin käydä ostamassa lähellä olevasta paperikaupasta ja eskimojäätelöt pankin vieressä olevasta baarista.
