En ole (vielä?) lukenut Iida Turpeisen (s.1987) kirjoittamaa kehuttua Elolliset-kirjaa vuodelta 2023, mutta viikko sitten olin katsomassa Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kirjasta sovitettua Elolliset-nimistä teatteriesitystä. Ja olin myyty. Tosipohjainen mielenkiintoinen tarina, puhutteleva teksti ja kiehtova lavastus. Kaikkinensa hurmaavaa teatteria Pipsa Lonkan dramatisoimana ja Wauhaus-teatteriryhmään kuuluvan Juni Kleinin ohjauksessa.
Heidi Herala näytteli kutkuttavasti luonnontutkija Georg Wilhelm Stelleriä (1709-1746), joka 1740-luvun alussa matkusti tanskalaissyntyisen tutkimusmatkailijan Vitus Beringin (1681-1741) retkikunnan kanssa Venäjän keisarinnan toimeksiannosta kartoittamaan nykyisen Alaskan tuolloin vielä tuntematonta rannikkoa.
Paluumatkalla Beringin ja Stellerin alus haaksirikkoutui myrskyssä, minkä jälkeen useimmat lähes 80 hengen miehistöstä pelastautuivat Alaskan ja Venäjän välissä olevalle, asumattomalle saarelle. Bering kuoli tuolla nykyään hänen mukaansa nimetyllä Beringinsaarella, samoin kuin lähes puolet laivan muistakin miehistä. Sen sijaan Steller ja muut hengissä selvinneet miehet pelastuivat seuraavana vuonna, kun he onnistuivat kasaamaan vanhan laivan jäänteistä pienemmän, mutta merikelpoisen aluksen.
Saarella ollessaan luonnontutkija Steller hullaantui löytäessään saaren ympäristössä eläneen noin 2000 merilehmäpopulaation. Aiemmin tuntematon, pääosin merileviä syövä jättimäinen merinisäkäs oli kömpelyytensä ja uteliaisuutensa takia helposti metsästettävissä. Kun eläimen liha oli vielä maukasta, niin ahneista metsästäjistä ei Beringin ja Stellerin tutkimusmatkan jälkeen ollut puutetta.
Ja vuoteen 1768 mennessä eli vain 27 vuotta löytymisensä jälleen tämä stellerinmerilehmäksi nimetty eläin olikin jo tapettu sukupuuttoon…
Näyttämöllä (ja kirjassa) stellerinmerilehmän tarina kuitenkin jatkui lajin kuolemisesta huolimatta. Noin sata vuotta myöhemmin eli vuonna 1859 Venäjän omistuksessa olevan Alaskan siirtokunnan kuvernööriksi nimitettiin suomalainen Hampus Furuhjelm (1821-1909). Ennen lähtöä Aleksanterin keisarillisen yliopiston (nykyinen Helsingin yliopisto) professori Alexander von Nordmann (1803-1866) oli pyytänyt, että Furuhjelm hankkisi Alaskasta merilehmän harvinaisen luurangon.
Kuvernööri toteutti professorin toiveen ja vuonna 1861 luuranko saapui osina Helsinkiin. Yliopistolla luuranko koottiin ja siitä tuli osa yliopiston luonnontieteellistä kokoelmaa.
Lähes sata vuotta myöhemmin eli vuonna 1952 Aino Sepon oivallisesti näyttelevä Helsingin Eläinmuseon preparaattori John Grönvall (1895-1979) sai tehtäväkseen purkaa museoidun stellerinmerilehmän luurangon ja koota sen uudelleen, jotta luuranko vastaisi paremmin uusinta tietoa eläimen anatomiasta.
Tämä Grönvallin kokoama luuranko on edelleen nähtävänä Luonnontieteellisen museon (aiemmalta nimeltään Eläinmuseo) ensimmäisessä kerroksessa Luut kertovat -osastolla. Samanlaisia kokonaisia, saman yksilön luista koottuja stellerinmerilehmän luurankoja tunnetaan maailmalla vain muutama, sillä pääosin kokoelmien luurangot on koottu ”sekalaisesti” eli useiden eri yksilöiden luista :)
Kiehtovasta historiallisesta juonesta huolimatta niin kirjan kuin näytelmän keskiöön nousee kuitenkin huoli ihmisen toiminnan aiheuttamasta eläinlajien sukupuutosta ja lajikadosta, Ja ainakin näytelmä onnistuu tässä loistavasti.
Hellävaraisen salakavalasti Turpeisen, Lonkan ja Kleinin luoma teos herätti myös meidät - eturivissä istuneet kaksi mummoa - kohtaamaan pelottavan tosiasian: Tällä hetkellä elävistä kasvi- ja eläinlajeista joka neljäs on uhanalainen eli vaarassa kuolla sukupuuttoon - Georg Wilhelm Stellerin löytämän merilehmän tavoin.
Kirjan ja näytelmän myötä myös Luonnontieteellisen museon suurharvinaisuudesta eli stellerinmerilehmän luurangosta on tullut suosittu nähtävyys. Niin suosittu, että katsojien ja teoksen turvallisuuden takia se on jouduttu suojaamaan lasiseinällä :)
Pitihän minunkin näytelmän jälkeen mennä museoon katsomaan tuota kuuluisaa rankaa. Ja ikuistaa se tähän blogiini :)
Merilehmä saattoi olla jopa 10 metrin pituinen ja painaa 10 000 kiloa.
PS. Stelleristä ja merilehmistä on jo vuonna 2019 eli pari vuotta ennen Turpeisen Elollisia kirjoitettu kirja: Aura Koiviston Mies ja merilehmä: luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas merimatka. Pitänee tutustua…
PPS. Wauhaus on vuonna 2016 perustettu monitaiteinen taidekollektiivi. Lue lisää täällä.
What a beautifully layered story — I had no idea the Steller's sea cow went extinct just 27 years after being discovered, and that the very skeleton in Helsinki's Natural History Museum has such a fascinating journey behind it. It's chilling how the play connects that 18th-century extinction to today's biodiversity crisis — "one in four species threatened" really hits hard when you see it through a single animal's story. Also loved the detail about the skeleton being rebuilt by Grönvall in 1952 and now protected behind glass! Posts like this remind me why I keep coming back to read more — reminds me of the kind of deep-dive storytelling I enjoy over at satta 2 king, where history and nature get the same careful attention. Definitely adding both the book and the museum visit to my list. Kiitos for this!
VastaaPoistaThank You for your comment and have a nice day :)
PoistaThis is such a gripping read — the fact that a creature as massive as the Steller's sea cow was wiped out in just 27 years of its discovery is a sobering reminder of how fragile nature's balance really is. I especially loved how you traced the skeleton's journey: from Bering Island to Helsinki in 1861, then Grönvall rebuilding it in 1952, and now it sitting behind a glass wall because it's become such a popular attraction! That single skeleton carrying 200+ years of history is honestly more fascinating than most fiction. And the closing point — one in four species currently threatened — genuinely made me pause. It's rare to find posts that connect 18th-century exploration, a museum artifact, and today's biodiversity crisis so seamlessly. Reminds me of the kind of detailed, curiosity-driven storytelling I enjoy exploring over at A7 Satta King, where every topic gets that same level of depth. Adding both the book and a museum visit to my list — kiitos for this lovely piece!
VastaaPoistaNäin näytelmän pari viikkoa sitten ja olin myös aivan myyty. Monet sanoivat, että heitä pelotti, miten kirja on onnistuttu siirtämään näyttämölle, mutta pelko oli ollut turhaa.
VastaaPoistaOstin heti kirjan ja kävin myös museossa katsomassa luurankoa. Marita
Upeaa ja kiehtovaa teatteria hienosti näyttämölle toteutettuna. Onneksi ehdimme molemmat saamaan liput :)
PoistaNäytelmä jää katsomatta, mutta kirjan olen lukenut. On erittäin hyvä kirja, suosittelen. MK
VastaaPoistaKirja tulossa postissa Paraskaverilta Mikkelistä :) Kiitos hänelle!
Poista