Sylissä

Onko mitään ihanampaa kuin tuntea vastasyntynyt sylissään? Tiistaina vierailin nuorten vanhempien luona ja sain ensi kertaa puristaa kahdeksan päivän ikäisen Vauvelin syliini. Ja keskiviikkona nuori perhe käväisi kaupunkikodissamme ja sain taas rutistaa yhdeksän päiväistä sylissäni lähes tunnin.

Oma lapsenlapsi herättää ihan ytimissä tuntuvan kaipuun ja halun kaapata pikkuinen syliin. Halia ja paijata. Tuudittaa ja tyynnytellä. Tuntea pienen kehon suloinen lämpö. Ja tuijottaa loputtomiin - kyllästymättä.

Viikon ikäinen Vauveli ilmehtii ja liikuskelee koko ajan - niin valveilla kuin nukkuessaan. Vääntelee suutaan, sirrittelee silmiään ja "hymyilee". Venyttelee ja ponnistelee raajojaan koko pienen kehonsa voimalla - aivan kuin möyrisi vielä äitinsä kohdussa - päästellen monenlaisia ääniä molemmista päistä. Välillä Vauveli rauhoituu hetkeksi vetäen jalat ja kädet suloisesti koukkuun vartaloaan vasten. Alkaen taas uudelleen väännellä naamaansa ja venytellä raajojaan holtittoman näköisesti.

Mummin kolmas Rakas!

RemonttiReiskat

Mökillä uusitaan rantasaunaa - vanhasta jää vain hirsikehikko. Saadaan erillinen pesuhuone ja juokseva vesi. Ja tilava takkatupa upealla järvinäkymällä ja vieraspetillä. Ja Ukki saa unelmansa - lämmitettävän paljun terassille! Pikkupojat ovat ahkeria apulaisia rakennushommissa. Etenkin nuorimmainen etsii heti herättyään työhanskat ja kinuaa Ukkia "raksahommiin".

Lähes 40 vuotta seitsenhenkinen perheemme on saunonut ympäri vuoden vanhassa pikkusaunassa peseytyen kesäisin järvessä ja kantaen talvisin veden saunaan avannosta. Nyt ihmettelee, ettei se koskaan tuntunut erikoiselta eikä valloiselta. Kaikkeen tottuu...

Ensilöylyt uudessa saunassa nautimme toivottavasti elokuun kuutamolla. Ja Ukki saa pulahtaa lämpimään paljuun.

Juhannus mökillä

Aattona koko mökkipoppoo - pikkupojat, työviikon väsyttämät vanhemmat, edellisen yön Hesassa juhlinut Juniori ja iltauniset eläkeläiset - vetäytyi nukkumaan jo ennen yhtätoista. Juhannusnotski sytytettiin vasta juhannuspäivänä puolelta päivin, ja herkuteltiin makkaroilla ja nuotioperunoilla.

Pyhiksi riitti jälkkäreitä: Perjantaina älyttömän hyvää mansikkakakkua, johon Esikoinen oli piilottanut marsipaania, mascarpone-juustoa ja seljankukkamehua, lauantaina kuvassa olevaa raparperijuustokakkua ja sunnuntaina Mummin kokeiluna raparperi-suolapähkinäpaistosta.

Päivät saatiin nauttia lämmöstä ja auringosta, ja kaikki viihtyivät pihalla tavanomaisissa mökkipuuhissa: Nuoret raahasivat risuja ja kaadettua vesaikkoa poltettavaksi, Mummi "järjesteli paikkoja" ja istutti kukkia, Ukki maalasi rakenteilla olevaa rantasaunaa ja Pikkupojat nauttivat vedessä pulikoinnista, luonnon tutkimisesta ja "rakentelusta". Välillä piipahdettiin sisällä, jossa Pikkupoikien kanssa jatkettiin Maija Poppasta ja Esikoisen innostaessa koottiin 500 palan palapeliä.

Juhannusiltana katsottiin Ukin kanssa EM-jalkapalloa (Kroatia hävisi Portugalille - harmi). Ja pelin venyessä yli puolen yön saatiin verannalta ihailla upeaa auringonlaskua.

Syömisen, futiksen ja "järjestelyn" lomassa Mummi kutoi sukkia ja sylitti Murua.

Kanoja kaupungissa

Torimatkalla törmättiin kanalaan Salon Helsingintiellä. Keskustassa pienkerrostalojen sisäpihalla yllätti siisti kuuden kanan ulkoaitaus ja pieni sisätila munimista varten.

Pienkaupungin iloja. Tuoreita munia omalta pihalta - juhannukseksikin!

Solmutaituri

"Mummi, tuu kattoo, mä osasin tehdä hienon solmun!" Luonamme lomaa viettävä Viisivuotias on tuhattaituri, joka innokkaasti ja itseensä luottaen yrittää kaikkea uutta. Usein onnistuen, mutta ei lannistu vaikkei heti osaisikaan. "Mä oon vielä niin pieni että en vielä osaa, mutta sit ku mä oon satakakskymmentä, niin sit mä osaan. Oot sä mummi satakakskyt?"

Nopolan sisarusten Heinähattu, Vilttitossu ja Vaari on kova sana, samoin Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu (joka on muuten julkaistu jo vuonna 1954). Eli pikkulasten kuvakirjoista on siirrytty jo pidempiin lasten satukirjoihin. Onneksi on Mummi, joka rakastaa niin kuvakirjoja kuin perinteisiä satukirjoja, sillä Pikkupoika osaa lukea vasta "mielessään".

Viisivuotias pursuaa elämää, ja luo ympärilleen valtavasti iloa ja energiaa. Mummin ja Ukin juksumestari!

Taas Turuus

Käytiin Salon mökiltä iltapäiväretkellä Turussa, koska Ukin piti korjauttaa auton peräkoukku. Reissussa Ukin ja Mummin lisäksi Juniori, Muru ja lomaviikkoa mökillä viettävä viisivuotias.

Auton ollessa huollossa ehdittiin käydä kahdella kirpputorilla: tuttu Mimmin kirppis (täällä), jossa tavarat tuntuivat huonontuneen ja hinnat nousseen, ja keskustan Lähimmäinen, jota ylläpitää Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry (täällä). Kivaa tutkittavaa oli molemmissa - löytyi mm. kapea koivunvihreä pullo eurolla ja kaksi Aino Aallon lasilautasta kaksi euroa kappale. Pullo löysi heti paikkansa mökin terassin pöydältä ja lautaset pääsivät jälkiruokalautaspinon jatkoksi.

Ja tietenkin käytiin herkkupitsoilla Denniksessä (täällä) - Turku-retkiemme perinne. Ja innokkaalle pikku-Ronaldolle ostettiin uusi jalkapallo...

Kolmen mummi

Synnyit tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta.
Äidin ja isän haaveesta,
täyttyneestä toiveesta.

Tervetuloa Mummin kolmas pikkumies,
Pojanpoika 3500 grammaa ja 49 senttiä!

Siskot supattaa

Heta 87 ja Eeva 81

Lauantaina juhlittiin Serkkutytön 50-vuotisia. Menossa mukana pyöri puolisalillista pohjalaisii ja Mega-Paula, joten ruokaa ja monimielistä huumoria riitti. Päivänsankari oli pukeutunut valkoiseen uuteen prinsessahelmaiseen hääpukuun ja kasikymppinen Eeva luonnonvalkoiseen pitkään juhlapukuun, jota hän oli käyttänyt omissa häissään 1950-luvun lopulla.

Ruokailun jälkeen tanssilattia täyttyi innokkaista 50-90 -vuotiaista naisista - miehet pääosin vetäytyivät pöytiinsä. Joka nainen jorasi tyylillään, ja ainakin kaikki naiset nauttivat!

Romeot torilla

Isän ilo

Ukki Esikoisen kanssa kesällä 1982 Parasystävän anoppilassa Mäntyharjun Mynttilässä. 

Tytön päähän on auringon suojaksi laitettu valko-punaraitaiset vaippahousut (joita oli myös valko-siniraitaisia - tietenkin pojille). Näitä raitahousuja käytettiin 1980-luvulla kosteutta pidättävien kertakäyttövaippojen päällä, jotta vaippa pysyi paikallaan. Sivuteippejä ei oltu vielä keksitty! Housu-vaippayhdistelmä oli parin vuoden välivaihe siirryttäessä suorakulmaisista vaipoista + muovisista vaippaliinoista kehittyneempiin uuden ajan Pampers-teippivaippoihin.

Pampers mullisti vaippahomman 1980-luvulla, mutta olivat alkuun meille useimmille liian kalliita. Muistatteko?

Kiva kirppis

Käytiin Lontoontytön ja Juniorin kanssa ekaa kertaa tutustumassa Opiskelijapojan ja Tyttöystävänsä uuteen kämppään Töölönkadulla. Tilava, valoisa ja kodikas - huonekalujen vähyydestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Kaunis tammiparketti ja vaaleat off-white seinät. Runsaasti komeroita, iso taulutelkkari ja ihanat ikkunalaudat. Pikkuhuoneessa serkkujen käyttämä vauvansänky odotti H-hetkeä.

Tuleva äiti oli kaunis ja hehkeä, tuleva isä innokas ja rauhallinen - toistaiseksi...

Samalla matkalla piipahdettiin Töölöntorin laidalla Sandelsinkadulla avatussa uudessa Relove-nimisessä kaupassa (täällä), jossa on keväällä avattu kahvila ja itsepalvelukirppis. Yllätti positiivisesti! Pääasiassa aikuisen naisen vaatteita, jotka aseteltu kivasti esille. Kodikas tunnelma ja mukavasti istuskelupaikkoja. Eikä mikään kellari, vaan vaalea ja valoisa - kurkkaamaan kutsuva. Sisällä kiertelikin paljon asiakkaita.

Kaikki kolme - 30-kymppinen Lontoontyttö, 23-vuotias Juniori ja eläkeikäinen Mummi - löysimme mieleistä ostettavaa. Lontoontyttö ilahtui "kiinalaiskuvioisesta" mustasta bleiseristä (jota oli kuulemma etsinyt pari kuukautta) ja Mummille mukaan tarttui Masain vaalea pellavajakku 18 eurolla (alla). 

Reloveen palataan - sekä myymään että ostamaan!

Hesan aamua

Mökki-ilo

Majakkahuoneen ikkunan edessä ilahduttavat Esikoisen Salon torilta ostamat siniset lobeliat ja minun huhtikuussa Turusta (täällä) hankkimani pelarkuun minitaimet. Näistä valkoisena ostetutuista riippupelarkuista kehkeytyi heleän vaaleanpunaisia.

Ilahduttavan ihania - eikä niitä edes perjantainen rankka raekuuro pystynyt nujertamaan.

Oma kolo

Mökille mahtuu niin pienet pojat kuin suuret mehiläiset - kukin löytää oman kolonsa. Sisälle piipahtavat pienet pojat kaapataan välittömästi Ukin tai Mummin syliin, jossa onneksi viihtyvät enemmän kuin hyvin. Sisälle eksyvät mehiläiset puolestaan katoavat Mummin erityisotteeseen eli juomalasiin joka suljetaan vanhalla postikortilla, ja ohjataan hellävaroen takaisin ulos.

Radiossa soi Ankin monotoninen kesäyö 1960-luvulta ja ulkona paistaa aurinko yllättävän raekuuron jälkeen. Mittarissa kahdeksan astetta! Ja illalla alkaa EM-futis!

Foksaten

Eilen viimein taas foksia - ja jälleen Pirjon opissa Malmilla. Tupa täynnä ja lähes tasaparit! Taso alkeisjatko/jatko - paikalla niin taitajia kuin aloittelijoita.

Kerrattiin perusfoksia. Pirjo muistutti naisen pitkistä askeleista (hitaissa) - etenkin taaksepäin astuttaessa - ja parin vartalon kierrosta hitaissa askeleissa - miehen ylävartalon ohjatessa. "Sunnuntaikävelyä rennon swing-musiikin tahtiin" kuten Tanssija Paritanssipäiväkirja-blogissaan foxtrotista toteaa (täällä). Uskon, että tämä mielikuva helpottaa oikeanlaisen kepeyden löytämisessä.

Uutta oli rytmirikko: hidas, nop, nop, hidas, nop, nop, hidas, nop, nop jne. Aloitetaan yleensä naisen astuessa oik jalalla taakse (hidas), minkä jälkeen käännetään naisen vas ja miehen oik kylki menosuuntaan venyttäen kylkiä ja astuen "laukka-askel" ilman hypähdystä (nop,nop). Tämän jälkeen kierretään kroppa takaisin alkuasentoon naisen astuessa vas jalalla hitaan (hidas), minkä jälkeen käännytään etenemään toisinpäin eli naisen oik ja miehen vas kylki johtaa ja otetaan "laukka-askel" (nop,nop). Ja taas takaisin alkuasentoon. Tällä rytmirikolla voidaan tanssis myös mm. oikea ja vasen käännös.

Tuntuu että foksi on vuosien saatossa muuttunut paljon leikkisämmäksi ja baunssahtavammaksi. Aikoinaan vuosikymmeniä sitten foksia opetettiin mielestäni enemmän sylitanssina - suorapolvisena tangona, jossa lopun nopea askel otetaan sivulle. Liekö fuskun yleistyminen tuonut perusfoksiinkin enemmän veikeyttä?

Vai onkohan perusfoksin ja hitaan foksin lisäksi vielä erikseen lavafoksi, joka on sitä minulle tuttua jalkojen laiskaa siirtoa lavaa kiertäen. Tämäkin varmaan selvinnee tanssikokemuksen lisääntyessä...

Poikue

Nautiskelua

Villasukkia ja lukemista: Matildaa ja Roope-setää. Löhöämistä ja lähelläoloa. 

Viileiden kesäpäivien herkkua. Illalla takkatulta ja kuorettomia nakkeja. Ja lisää Matildaa.

Läsnä tanssissa

Mummin tanssikengät? Ei sentään vaan Siskon tytön uudet juhlakengät.

Tanssija kirjoitti ihanasti ja kutkuttavasti Paritanssipäiväkirja-blogissaan tanssin tärkeimmästä ja nautittavimmasta jujusta eli läsnäolosta (täällä). Kyvystä rauhoittua ja asettua hetkeen nauttien sen hetken tanssista senhetkisen partnerin kanssa. Tanssija on kirjoittanut samasta asiasta aiemminkin (täällä) seuraavasti:

Me jokainen tuomme itsemme pieneen, yhteiseen tanssihetkeemme juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olemme: ajatuksinemme, tunteinemme, kehoinemme, kolotuksinemme, jäykkyyksinemme ja liikakiloinemme.  Emme voi olla muuta kuin olemme, miksemme siis hyväksyisi itsemme ja toisen juuri sellaisena kuin sillä hetkellä, siinä paikassa olemme.  Minä olen tällainen ja tässä, sinä olet omanlaisesi ja siinä edessäni.  Tehkäämme yhdessä tästä pienestä hetkestä hyvä molemmille.  

Muista, että vaikka olisit tanssinut neljäsataa kertaa tämän saman ihmisen kanssa, juuri tämä tanssihetki on silti ainutlaatuinen.  Et ole kokenut sitä ennen, etkä pysty palaamaan siihen enää huomenna.  Eilinen on eletty, huominen on usvan peitossa, mutta olemme tässä ja nyt, joten nauttikaamme.

Tähän ei tarvitse muuta kuin kesäinen tanssilava ja rohkeutta elää ja aistia hetki siten että se kasvaa isommaksi kuin vain hetki. 

Eikä tarvita välttämättä edes tanssilavaa tai tanssia. Läsnäolo on elämän juju - elämäntapa.

Pääskysestä ei päivääkään

Käytiin Juniorin kanssa mökkikunnan rautakaupassa ja kaupan takana liiteli pari räystäspääskyä. Totesin Juniorille, että noita lenteli useita meidänkin mökkipihalla vielä kymmenisen vuotta sitten.
 
Iltapäivällä istuimme pihalla Ukin ja kolmen kirvesmiehen kanssa juhlistaen kuohuviinillä rantasaunan harjakaisia. Rupateltiin niitä näitä kahvin ja skumpan lomassa. Vähitellen jokaisen katse alkoi harhailla kahvikumppanin pään yläpuolella. "On ne sitten komeita lentäjiä", totesi lopulta yksi kirvesmiehistä. Useampi pääskynen spurttaili pihan poikki, tutkien välillä verannan räystäitä ja rakenteilla olevan saunan kattoviritelmiä. Upea lentonäytös jatkui toista tuntia.

Palaavatkohan pääskyset pihapiiriimme? Vai oliko kyseessä hetken vierailu? Jää nähtäväksi...