torstai 3. lokakuuta 2013

Fayence


Kolmas ja viimeinen lomapäivä: rauhallinen, pitkä aamiainen Siskon ja sen Miehen kanssa (paahdettua patonkia juuston ja aprikoosihillon kanssa, kananmunia, ihanaa paikallista omenatuoremehua ja maitokahvia), velttoa kävelyä läheisen Fayencen kylän markkinoilla, värikkäiden villahuivien näpläämistä ja taivaallinen lounas viherkatoksen alla (tomaatti-avokadosalaattia, hummeririsottoa ja kotitekoista nougatjäätelöä). Ja sitten nopsasti kämpille iltapäiväunille - yksi nukahti telkkarin ääreen ja toinen kölli uima-altaan reunalla. Aika hyvä päivä?

Illalla kotiin - sekä kivaa että ikävää. Hyvässä paikassa ja seurassa viihtyisi pidempäänkin. Kaksi yötä tuntuu kuitenkin mukavan pitkälle. Ja ikävä Murua.

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, ihania ruokia! On varmasti ollut ihana pieni tauko arjesta ja kotiinhan on aina mukava tulla kun on karvainen kaveri odottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaseurukylät ovat kauniita ja rauhallisia, ei enää likaa turisteja. Kylät valmistautuvat leppoisampaan (ja köyhempään) talvieloon. Runsaat ja monenmoiset raaka-aineet jopa tavallisissa kyläkaupoissa aina yllättävät.

      Poista
  2. jo pari päivää noin mahtavassa paikassa piristää kummasti ja mikä parasta, oman sisaren seurassa. olet aikamoinen kulinaristi huomaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma miten jo kahden yön matka tuntuu pitkälle ja oikeastaan aika sopivalle Keski-Euroopan matkalle. Lennot lyhyitä, aikaero mitätön ja raha sama.
      Rakastan hyvää ruokaa, varsinkin ystävien ja oman Ukin tekemää. Onneksi sekä Parasystävä että Siskon Mies ovat aikamoisia kokkeja - ja tekevät erilaisia ruokia kuin taasUkki.

      Poista