Lokakuu.

Lokakuun loppu. Huomenna alkaa marraskuu, minulle kuukausista synkin ja vaikein. Onneksi ainakin tänään saatiin vielä nauttia ihanasta auringosta. Ja puutarhahommista. Karsin vanhaa lumimarjapehkoa, joka on kuin salaa vallannut ison tilan puutarhamme nurkasta. Jotenkin siihen on vain sopeutunut eikä tajunnut sen valtapyrkimyksiä.

Illalla bugg-tanssia. Ruotsalaisten suosikkitanssi, jota en ole aiemmin kokeillut. Vanhakin (toivottavasti) oppii ja toivottavasti nuortuu!

Aurinko, jee

Päivän pelasti AURINKO. Se ilmestyi taivaanrantaan kuin pelastava enkeli jo aamulenkillä ja jatkoi mollottamistaan iltapäivälenkillä Äitimuorin kanssa. Välissä asennettiin Ukin kanssa matala verkkoaita pensasaidan lisäksi kaupunkikodin pihan ja kahden naapuripihan väliin. Murun suojaksi ja rajaksi

Toinen päivänpelastaja oli partsin komeat valkoiset kallunat, jotka viikko sitten ostin Salon torilta. Valkoiset kukat puree edelleen, myös kallunoissa.

Tapiolan kirkon edessä vielä näin värikästä.

On Aika

Pimeys painaa. Vuosivuodelta enemmän. Sisko lähti Australiaan, tulee takaisin vasta joulukuussa. Minä ripustin vanhan paperitähden lasikon ikkunaan. Antaa kauniin kellertävän valon.

Onneksi Muru pakottaa ulos, vaikka telkkari (Isänmaan puolesta ja Downton Abbey) ja Lidtlin rahkatasku vetää puoleensa. Ja onneksi pysyy plussan puolella, sillä puutarhassa riittää mukavaa hommailua. Kunhan saa itsensä sinne raahattua, niin se on ihanaa ja virkistävää. 

My way

Muru ja muut

Muru tapasi tänään emonsa Skidin ja siskonsa ja veljensä. Skidin emäntä oli kutsunut Skidin kaikki kolme pentua pentutapaamiseen Rajasaaren koirapuistoon. Puolivuotiaat pennut nauttivat toisistaan ja juoksivat ja telmivät innoissaan yhdessä. 

Ympäri puistoa spurttaavista koirista ei kännyn kameralla saanut kunnon valokuvia. Onneksi kasvattajalla oli mukana oikea kamera ja objektiivit, joten jatkossa saan nelikosta esille parempia kuvia.

Sviitin valtaus

Piipahdettiin taas Tallinassa, nyt Parasystävän ja tämän miehen kanssa. Pikainen herkuttelureissu: lähdettiin perjantaina klo 10.30 ja oltiin takaisin Helsingissä jo lauanantaina puolen päivän jälkeen. Aikaistettiin lauantain paluuta, kun aamulla Tallinassa huomattiin, että satoi kaatamalla. Näin Parasystävätkin ehtivät paremmin junalla takaisin Mikkelin kotiinsa.

Perjantai-iltapäivä sen sijaan oli aurinkoinen ja lämmin. Ehdittiin herkutella pitkällä lounaalla ravintola Ribessä, tutustua Kumun taidemuseoon ja kävellä kauniissa Kadriorgin puistossa. Sitten olikin kiire hotellille, jotta ehdittiin illalliselle - matkamme tarkoitus oli syödä seitsemän ruolalajin herkuttelumenu hyvässä virolaisravintolassa. Ilta kuluikin mukavasti syöpötellen ja vähän juopotellenkin. Menu oli hyvä, mutta ei ihan kymppi. Mutta kivaa oli, sillä seura oli täyskymppi. 

Saimme yöpyä Ukin kanssa yllätyssviitissä hotellin ylimmässä kerroksessa. Olen yöpynyt useasti samassa hotellissa ja ilmeisesti hotellin väki oli sen huomannut, sillä normaali huonevarauksemme oli muutettu kahden huoneen upeaksi saunalliseksi sviitiksi - samaan hintaan! Pitihän pientä komerosaunaa sitten kokeilla sekä illalla että aamulla.

Paras kukka

Yksi parhaista on posliinikukka. Köynnöskasvi, jonka kukat näyttävät todella posliinikukalta. Tosin kukkii harvakseltaan, eikä se olekaan kasvin juju, vaan kauniin vihreät lehdet. Ja se että kukoistaa lähes hoitamatta. Ja kasvaa nopeasti. Taimen sain mökkinaapurilta Salosta kymmenisen vuotta sitten. Lopulta kasvi kiemurteli jo pitkin keittiön kattoa.

Pari vuotta sitten kasvi piti keittiöremontin yhteydessä leikata ohan lyhyeksi, mutta nyt se on taas kasvanut kattoon asti. Värittää ja pehmentää kivasti mustavalkoista keittiötä.

Hallin ihmeitä

Käymme usein Sörnäisissä asuvien Pikkupoikien kanssa Hakaniemen torilla ja hallissa. Sekä Ukki ja Mummi että Pikkupojat rakastavat torin ja hallin tunnelmaa ja tarjontaa. Aamukahvia jossakin torin neljästä kahviteltasta tai talvella hallin yläkerrassa ei voita mikään. Ykkönen ilmoittaa aina jo kotoa haettaessa, että "sitten mennään torille riisipuurolle ja munkille". Joskus riisipuuro vaihtuu ruispuuroon, munkkipossu jaetaan aina 2-4 osaa riippuen mukana olijoista.

Pikkupojilla on torilla jo useita tuttuja. Ihanan kreikkalaisen fetan myyjä suikkaa käsiin aina Fazerin suklaakonveftin ja kalakauppias ihmettelee "onko Mummilla vapaapäivä", jos jompikumpi pojista ei ole mukana. Tänään naapuripöydän herrakööri ihmetteli kahvilassa "onpa Poika kasvanut" ennenkuin heille selvisi, että Mummin matkassa olikin tällä kertaa isoveli Ykkönen.

Kesällä torimatkan kruunaa torille aamukahveille piipahtavat lähistön traktorikuskit ajopeleineen ja kylmemmillä ilmoilla hallin kakkoskerroksen suutari, jonka työskentelyä pojat voisivat seurata loputtomasti.

Muistojen kätköistä

Siskon tyttö on menossa naimisiin ensi kesänä ja hääsuunnitelmat ovat jo täydessä vaudissa. Tytön pyynnöstä kaivoin esille Äitimuorin vanhan hunnun ja huntukoristeen, joita äitini käytti omissa häissään juhannuksena 1951. 

Sodanjälkeisessä Suomessa ylellisyystavarat olivat kalliita ja niitä oli vaikea saada. Äitimuorin sisko oli kesäksi kotiutumassa Englannista, jossa hän oli ollut vuoden piikomassa. Sisarukset sopivat, että sisko ostaa huntukankaan Lontoosta. Suomessa kermanvalkoisesta, silkkisestä huntukankaasta tehtiin kauniisti laskeutuva, nilkkoihin ulottuva unelmankevyt huntu suloiselle juhannusmorsiamelle.

Kertaalleen sitten 1950-luvun Äitimuorin huntua on jo käyttänyt Esikoiseni talvihäissään maaliskuun alussa 2009. Nähtäväksi jää, tuleeko hunnulle tulevina vuosina mahdollisesti vielä lisää käyttäjiä.

Ryijyihin rakastunut

Tein tämän ihanan Taina Otsaman ryijyn syksyllä 2004. Se oli eka ja toistaiseksi ainoa tekemäni iso ryijy. Tykkään edelleen mallista. Se sopii ensikertalaisellekin, ja kapeaa ja pitkää (20x200 cm) ryijyä oli tosi kiva tehdä - etenee nopeasti ja helpompi liikutella. 

Minulla oli silloin oranssikausi, joten ryijyn värityskin oli mieleinen, ja se löysi heti paikkansa korkeasta eteisestämme. Pari vuotta sitten tehdyssä remontissa yläkerran tavaroita karsittiin ja värejä rauhoitettiin eikä ryijy enää löytänyt paikkaansa. Nyt kaivoin ryijyn varastosta ja toivon että sille löytyisi taas arvoisensa paikka. Saas nährä?

Kirsi Ilvessalo 1956

Muutenkin olen taas katsellut ryijyohjeita sillä silmällä. Esikoinen vihjaisi että heille voisi moderni ryijy olla tervetullut. Nykyään näyttää olevan suurempi valikoima ryijypaketteja kuin kymmenisen vuotta sitten. Esimerkiksi Käsityön ystävillä on upeita moderneja ryijymalleja. Tykkään mm. Kirsi Ilvessalon ryijystä Sunnuntaipäivä (1956).

Mökin rauha

Syysauringon matala valo. Joutsenpari levittelee siipiään lahden riitteen päällä. Soutuvene lipuu kauempana järvellä usvan keskellä ja tikka hakkaa kumean rytmikkäästi metsän reunassa.

Sisällä hellii takkatuli, kahvikuppi ja sukankudin. Aamutoimissa mukana Ukki ja Muru - tuttua ja turvallista.

Ilta ja aamu Salossa

Illalla hehkui täysikuu ja aamulla yllätti ensilumi.

Sekä Että

Myönnettävä että vielä mummi-iässä joutuu muistuttamaan itselleen, että elämä on sekä-että eikä joko-tai. Voi ja saa (ja pitää) olla välillä leikkisä, vaikka elämä täyttyisi ongelmista. Voi ja saa (ja pitää) välillä iloita, vaikka eläisi surussa. Voi ja saa yrittää aina uudelleen, vaikka olisi jo monesti luovuttanut. Voi ja saa välillä levätä ja välillä uurastaa. Voi ja saa tanssia, vaikka kroppa ei enää taivu kuten parikymppisenä. Omaan tahtiinsa. 

Ulkona sataa vuoroon lehtiä ja vuoroon rakeita. Ollaan syksyn ja talven taitteessa.

Hyvä päivä

Eilen oli hyvä päivä. Rauhallinen aamukahvi hesarin parissa hämärässä lasikossa. Kynttilät sytytettynä, lämmittävä Muru sylissä. Iltapäivä kaupunkikodin puutarhassa. Jatkoin haravointia ja kukkasipuleiden istuttamista, siirsin loput pelarkuut sisätiloihin talvehtimaan ja leikkasin vanhan,
huonosti kukkivan norjanangervon lyhyeksi, mikä taisi olla virhe (katsotaan mitä ensi kesänä tapahtuu). Kitkin myös parista uudesta kukkapenkistä rikkaruohoja, niitä joka paikkaan ehtiviä valkojuurisia ällötyksiä. Kitkemiseen tulee melkein himo, kun maa on pehmeää ja kosteaa.

Illalla pääsin taas tanssimaan: kolme tuntia chachan opetusta kivassa, osin jo tutussa porukassa. Kunpa aiemmin tanssista kipeytynyt lonkkani nyt kestäisi, sillä tanssin opettelu hyväksyvässä aikuisseurassa hellii mieltäni.

Päivästä puuttui vain pikkupoikien halit. Onneksi sai halata Ukkia pari kertaa.

Lokakuu hurmaa

Aamukahdeksalta maisema Itä-Helsingissä oli näin vehreä, vihreä ja valoisa. Iltakahdeksalta lenkillä oli jo pimeää ja ainakin kahdella parvekkeella oli täyslastillinen jouluvaloja. Minulla on tapana sytyttää parvekkeen paperinen joulutähti loka-marraskuun vaihteessa. Olen aina luullut olevani ensimmäisten joukossa, mutta huomaan olleeni väärässä.

Mummi ja Muru nauttivat vielä pari viikkoa auringon valosta (toivottavasti) ja joulutähti sytytetään vasta kuun vaihteessa.

Ihanat pihapuut?

Vaahteroita, isoja koivuja, kymmenkunta omenapuuta ja valtava tammi - kaupunkipihamme kaunistukset ja suojat.

Keväällä pihamme pursuaa erikokoisia, silmissä kasvavia hiirenkorvia, alkukesästä pihan valtaavat valkoiset omenankukat, kesällä piha täyttyy vihreän eri sävyistä ja syksyllä piha hukkuu keltaiseen, punaiseen ja oranssiin. Ja talvella - talvella ihailemme ikkunasta kiemuraisia oksia, lumisia taideteoksia. Pakkaa hämmentää vielä koristesyreenit ja katolle kiipeävä villiviini, joka varsinkin syksyisin pyrkii värikisan voittajaksi helakan punaisilla lehdillään. Puhumattakaan omenoista, joita aiemmin tontilla olleen mummonmökin omistaja on istuttanut useita eri sortteja (ja värejä).

Mutta rakkaat ja kauniit pihani komistukset, syksyisin en aina tykkää teistä. Haravointia, haravointia ja haravointia! Mutta voinhan ajatella, että pidätte Mummin kuosissa.

Musiikkia Talossa

Pikkupoika on Helsingin kaupungin orkesterin kummilapsi. Orkesteri on kutsunut kummilapsikseen kaikki 2012 syntyneet helsinkiläislapset, jotka seitsemän vuotiaaksi asti kutsutaan perheineen pari kertaa vuodessa Musiikkitaloon omaan konserttiin. Tänään Mummin pääsi Pikkupojan konserttiseuraksi.

Istuttiin noin sadan alle kaksivuotiaan kanssa harjoitussalin porrasistuimilla, ainakin yksi porukka oli tulossa vielä meidän jälkeen. Tanssittiin huivin kanssa, marssittiin orkesterin ympäri ja kuunneltiin selloa, huiluja ja patarumpuja. Osattiin myös olla hiljaa. 

Aamu Hakiksessa

Vauhtipoika

Lammas jäi vähän sitkeäksi. Johtuiko marinadista, paistamisesta vai raaka-aineesta. Harmi kun tietää miten ihanan mureaa ja maukasta onnistunut lampaanpaisti on. Onneksi voissa paistetut perunat, feta-tomaattisalaatti, jälkiruokajuustot ja Ainon puolukka-kinuskijäätelö onnistuivat. Ja pöytäseura oli huippua ja pikkupojat riehakkaita, joten lampaan sitkeys unohtui nopeasti.

Päivällä koluttiin Salon kirpputoreja ja romiksia. Mukaan tarttui mm. palapelejä, lehtiä, alushameita, pari mattoa, pikkujakkara ja potta. Ehdittiin myös torikahveille ja keräämään suppilovahveroita.

Saunapolku

Päästiin mökille, vakioporukalla: Ukki, Mummi ja Kosma sekä koirakaverit  Chloe ja Muru. Onneksi päästiin - päivästä tuli lokakuun kaunein. Ukki, Kosma ja koirat hommailivat pihalla, Mummi sai inspiraation imuroida suurimmat, laittaa huominen lammaspaisti marinoitumaan ja paistaa puolukkapiikakan. Ulkona on uskomattoman kaunista.

Illaksi odotellaan Esikoista, Vävypoikaa ja Oivaa sekä Opiskelijatyttöä. Lauantaina porukka täydentyy vielä Opiskelijatytön Poikakaverilla. Nautimme syksystä ja lammaspaistista!

Haravointia

Onneksi sain sateesta huolimatta patistettua itseni pihalle haravoimaan. Hääräiltiin Murun kanssa puutarhassa kolmatta tuntia.Tuntuu että vaahterat ovat poikkeuksellisen kirjavia, samassa puussa on keltaisia, punaisia ja vihreitä lehtiä. Vai katsooko niitä vain eri silmällä kameran linssin läpi?

Sain jopa osan kukkasipuleista maahan. Ja puutarhassa möyriminen alkoi taas tuntua kivalta. Jee!

Before and after

Pelargonit parhaimmillaan

Puutarhassa riittäisi syyspuuhia. Jo useamman päivän ajan olen ajatellut (!) mennä hommiin, mutta aina se on jäänyt. Rakastan puuhailla pihalla keväällä ja kesällä, mutta syksyllä pitää tarttua itseä niskasta että saa tehdyksi edes pakolliset hommat. Toisaalta kun aloittaa, niin usein tykästyy. Keväällä sensijaan aloittamistakin odottaa. Syksyllä tietää että kaikki hommat on vain valmistautumista pimeään, kylmään ja lumeen, mutta keväällä puutarhaa valmistaa valoon ja kukoistukseen. Kuten mieltäkin.

Onneksi tänään sain viimein koottua kesäkalusteet suojaan ja hiukka haravoitua. Huomenna jatkan (toivottavasti) haravointia ja istutan ison kasan keväältä säästyneitä ruukkunarsissien ja -helmihyasintin sipuleita.

Pelargonit on aina parhaimillaan myöhään syksyllä juuri ennen pakkasia. Huomaa, että ne on tarkoitettu eteläisempiin maihin. Harmittaa aina syksyllä kun ne pitää siirtää sisälle kuihtumaan.

Syysmenu

Kukkakaalisosekeitto tilliöljylisukkeella

Mysi Lahtisen ohjeen mukaan pitkäänhaudutetut lammaskaalikääryleet ja puolukkasurvos 

Ukin perunamuusi

Oman pihan omenista tehty kinuskinen omenapiirakka ja vaniljajäätelö

Kahvi ja Äitimuorin lempisuklaa (Pirkan rusinahasselpähkinämaitosuklaa)

Miss Harry -punaviini, maito ja kraanavesi

Kiva oli taas herkutella ja istuskella oman perheen kanssa. Kymmenen hengen ruokapöytämme alkaa olla jo liian pieni, vaikka joukosta puuttui Lontoon tyttö ja Opiskelijatytön poikakaveri. Jatkossa pitänee hankkia kokoonpantava jatkopöytä. Kaalikääryleiden, pikkupoikien ja koirien kanssa oli niin tohinaa, että valokuvatkin jäi ottamatta. Toisaalta kukkakaalikeitto ja kaalikääryleet ovat aika vaisunnäköisiä, vaikka herkulta maistuvatkin. 

Esikoinen vei mukanaan loput kääryleet, Äitimuori piirakan rippeet ja Opiskelijatyttö kukkakaalikeiton jämät. Aivan kuin me Siskon kanssa 80- ja 90-luvulla, kun perheinemme olimme sunnuntaisin syömässä Äitimuorin keitoksia - patapaisti, munuaismuhennos ja banaanikerma oli kova sana siihen aikaan. Koskaan ei päästy lähtemään ilman ruokapaketteja.

Unelma Ranskassa

Ä

Näitä kaipaan

Tomaatteja - punaisia, keltaisia, ruskeita - minitomaatteja, pihvitomaatteja, terttutomaatteja. Väristä tai koosta riippumatta kaikki maistuivat auringolle, kypsälle ja lämpimälle - lomalle. Siskon luona Ranskassa. Kiitos Sisko ja sen Mies!

Fayence

Kolmas ja viimeinen lomapäivä: rauhallinen, pitkä aamiainen Siskon ja sen Miehen kanssa (paahdettua patonkia juuston ja aprikoosihillon kanssa, kananmunia, ihanaa paikallista omenatuoremehua ja maitokahvia), velttoa kävelyä läheisen Fayencen kylän markkinoilla, värikkäiden villahuivien näpläämistä ja taivaallinen lounas viherkatoksen alla (tomaatti-avokadosalaattia, hummeririsottoa ja kotitekoista nougatjäätelöä). Ja sitten nopsasti kämpille iltapäiväunille - yksi nukahti telkkarin ääreen ja toinen kölli uima-altaan reunalla. Aika hyvä päivä?

Illalla kotiin - sekä kivaa että ikävää. Hyvässä paikassa ja seurassa viihtyisi pidempäänkin. Kaksi yötä tuntuu kuitenkin mukavan pitkälle. Ja ikävä Murua.

Da Laura

Sisko ja sen Mies veivät Mummin ja Ukin yhteen lempiruokaloistaan, italialaiseen Da Lauraan Cannesin keskustassa. Syötiin Siskon herkkua, valkosipulista simpukkapastaa (Pasta vongole), alkuun jaettiin Insalata caprese ja lopuksi vatsaan ahdettiin vielä tuoremarja- ja suklaatorttua kermavaahdon kanssa. Kodikas, maukas ja ystävällinen paikka. Kaiken kruunasi pöytä ulkoilmassa kävelykadun reunassa. Seurattiin ohikulkevia tyylikkäitä ranskalaisia ja vapaana omistajan vieressä kulkevia monenrotuisia koiria.

Aamupäivällä heräteltiin ruokahalua Cannesin värikkäällä, katetulla ruokatorilla: viinirypäleitä, juustoja, oliiveja, sieniä, persikoita, salaattikekoja, kukkia, kaloja, säilykkeitä ym. ym.

Menu ala La Bastide

Oman puutarhan viikunoita uunissa - käärittynä pekoniin ja lampaanjuustoon

Jättikatkarapuja ala Kim

Grillattuja lampaankyljyksiä mintun, pistaasipähkinöiden, balsamikon ja aprikoosihillon kanssa

Ranskalaisia juustoja ja Viinikellarin punkkua

Nautiskelua Ranskassa

Saamme Ukin kanssa nauttia pari vuorokautta Siskon ja Miehensä vieraanvaraisuudesta Etelä-Ranskan maaseudulla. Aamulla vasta tultiin, mutta hyvänä on jo pidetty. Viiden tähden majoitus, miselinherkut ja rentouttavaa seuraa.

Lämpöä ja aurinkoa. Lomaa parhaimmillaan.