Selvisi talven :)

Tämä koristelehtipelarkuu selvisi talven yli lasitetulla parvekkeellani Helsingin Punavuoressa. Vahingossa, sillä oikeastaan jätin kukan syksyllä partsille ”kuihtumaan”. Keväällä huomasi, että se ei ollutkaan kuollut, ja aloin kastella sitä uudelleen.

Nyt tämä punakukkainen koristelehtipelarkuu kasvaa jo viime vuotta rehevämpänä - samassa ostohetkellä olleessa muoviruukussa. Katsotaan, mitä siitä vielä kehkeytyy…

Tavanomaisten cascade-pelarkuiden lisäksi ostin tänä vuonna tuon koristelehtipelarkuun lisäksi toisen erikoispelarkuun, ja seuraan miten se kesän edetessä viihtyy ja kasvaa. Valitsin Nummella olevalta Saarelman puutarhalta Summer Twist Rose -nimisen tähtipelakuun. Lähinnä siksi, että kukkalavetilla oli lappu, että ko lajike oli valittu Ruotsin tämän vuoden pelarkuuksi - jee. 

Pelarkuut ovat helppohoitoisia, ja tykkäävät auringosta ja ahkerasta lannoituksesta. Ne eivät tykkää liian märästä mullasta, joten kastelukertojen välillä mullan pitää antaa kunnolla kuivua. Ja vanhat kukat pitää nyppiä pois taittaen kukkavarren tyvestä päävarren vierestä.

Toivon, että saisin tuon koristelehtipelarkuun talvehtimaan myös ensi talven. Ja ehkä myös uuden tähtipelarkuun…

Tähtipelarkuu Summer Twist Rose

Ikä näkyy jaloissa

Nuorempana tykkäsin korkokengistä ja ”ihonmyötäisistä” sukista. Täytettyäni seitsemänkymmentä - ja jo aiemminkin - olen alkanut käyttää (lähes) yksinomaan matalia korkoja ja väljiä, puristamattomia sukkia :) Ja kengiksi pyrin valitsemaan aina mahdollisimman leveälestisiä yksilöitä, mieluiten lenkkareita.

Lenkkaritkaan eivät saa olla enää kapeakärkisiä, vaan kärkien tulee mieluiten olla pyöristettyjä, jolloin varpaat eivät puristu yhteen. Tällaisia malleja olen löytänyt mm. Merrellin klassikkomalleista. Ja kuvassa olevat Columbia-merkkiset peruslenkkarit, jotka ostin alkukeväästä isosta urheilukaupasta Espanjan Aurinkorannikolta ovat olleet tosi hyvät ja puristamattomat - ja edulliset :)

Lisäksi Helsingin Viiskulmasta löysin sattumalta tosi hyvän jalkahoitajan Body Life -nimisestä pienestä fysikaalisesta hoitolasta. Kertakäynnillä hän osasi antaa minulle oikeita ja varvaskipuja helpottavia ohjeita. Suosittelen :)

Sopivilla kengillä ja hyvillä hoito-ohjeilla kävelyretket jatkuvat…

”Kukkivia” puita ja pensaita

Olen ihastunut punakäpyisiin havupuihin ja ihmetellyt, että mitä nämä oikein ovat? Vielä kun näitä punaisia käpyjä - erikokoisina ja -muotoisina - näyttää kasvavan useissa erilajisissa havupuissa (mm. täällä ja täällä).

Netistä selvisi, että punaiset kävyt ovat kuusen - ja muiden havupuiden - emikukintoja. Aluksi ne kasvavat pystysuuntaan, mutta vähitellen ne alkavat kääntyä alaspäin ja muistuttaa tuttuja ruskeita käpyjä. Yleensä (esimerkiksi) kuusi ”kukkii” korkeintaan kaksi viikkoa keväällä, joten tarkkana saa olla jotta ehtii kiinnittää huomiota näihin”punakukkaisiin” havupuihin.

Toinen tämän alkukesän ihailun kohteeni on ollut valkolehtiset pensaat, joita kasvaa muun muassa Tehtaanpuistossa eli Sepänpuistoss Laivurinkadun puoleisella reunalla. Nämä valkokirjokannukka -nimiset pensaat loistavat upeasti etenkin iltaisin, kun laskeva aurinko heijastuu niiden vitivalkoisista lehdistä :)

Tällaista tänä aamuna - huomenna jatketaan…

Valkokirjokannukka ”kukkii” ilman kukkiakin :)

Upeaa kultasadetta unohtamatta :)

Maatamo

Taattisten tilan pienen taidegallerian kesäkuinen näyttely on elämys. Kaksikerroksinen entinen mylly on oiva paikka kolmen helsinkiläisen kuvataiteilijan Minna Havaksen, Lempi Heiskasen ja Anna Jaatisen Maatamo-nimiselle yhteisnäyttelylle. 

Maatamo-sana tarkoittaa Maasta Kuuhun heijastuvaa Auringon valoa. Valo valaisee myös Kuun varjoisaa puolta ja erottuu parhaiten Kuun ollessa kapea sirppi. Kyseessä on siis tutumman kuutamo-sanan vastinpari. Kuutamohan taas tarkoittaa Kuusta Maahan heijastuvaa Auringon valoa.

Paristakymmenestä maalauksesta ja veistoksesta koostuva näyttely käsittelee heijastumia ja kohtaamisia - vuoropuhelua. Taiteilijoiden mukaan näyttelyn kullakin yksittäisellä teoksella on oma hehkunsa, mutta samalla ne toimivat heijastuspintoina toisilleen - paljastaen toisistaan jotakin yllätyksellistä. 

Pieni taidenäyttely on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka keskustelee koko ajan myös jännittävän näyttelytilan kanssa. Teokset ja tila saavat toisistaan lisää voimaa ja valoa, kuten taiteilijat toivoivatkin. 

Ja tämä välittyy kävijälle ja katsojalle. Ja kun tähän vielä sekoittuu ovista ja seinien raoista tilaan tulviva auringonvalo :)

Yksityiskohta yllä olevasta valokuvasta - sen oikeasta laidasta :)

Pieni kaksikerroksinen näyttelytila keskusteli kauniisti näyttelyn teosten kanssa :)

Tämä sininen salamataulu oli yksi näyttelyn yksittäisistä lempiteoksistani.

Tuokioita Taattisilta

Viikko kuluu taas Taattisilla tyttärenpoikaa hoitamassa :) Pojan vanhemmat ovat hommissa koko kesän, joten mummilla riittää puuhaa. 

Vilkas poika pistää mummiin vauhtia. Mutta molemmat nauttivat - sekä toisistaan että vaihtelevasta alkukesästä. Ja Tilan kauniista pihapiiristä ja ympäröivästä Merimaskun saaristoluonnosta :)

Taattisten tilan kesäkahvilassa voi kahvitella sekä sisällä että kahdella ulkoterassilla.

Larun helmi

Lauttasaaren kartano, rakennusta ympäröivä puutarha ja pihapiirissä oleva Teemu Auran kuppila on kolmikko, joka ei petä. Kauniissa ja hyvin hoidetussa puutarhassa riittää ihasteltavaa jokaisena vuodenaikana, mutta parhaimmillaan pieni puutarha on kesällä. Ja varsinkin näin alkukesästä, kun syreenit, valkoiset arovuokot ja monenlaiset tulppaanit - kaikki lempikasvejani - kukkivat täysillä. Ja myös Teemun kuppila - hienommin Patisserie - pistää parastaan kesät talvet :)

Tosin Koneen säätiön omistama kartanorakennus on minulta vielä tarkastamatta. Niin pitkälle olen päässyt, että olen selvittänyt Lauttasaari-Seuran järjestävän kerran kuussa syyskuusta toukokuuhun opastettuja kierroksia kartanossa. Ehkä sitten ensi syksynä… 

Jatkokertomukseni Larun kartanosta sekä sen puutarhasta ja kahvilasta siis jatkuu :) Kartanostahan olen kirjoittanut jo mm. viime marraskuussa (täällä) ja puutarhasta ja kahvilasta mm. kolme vuotta sitten (täällä) - muun muassa…

Ennen ja jälkeen

Muru sai kesäturkin :)

Pönttö paikallaan :)

Linnunpönttö on löytänyt paikkansa Victor Jansonin Taistelija-patsaan juurella. Pönttö on ilmestynyt vasta sen jälkeen, kun pari vuotta sitten kirjoitin tuosta Eirassa Villa Ensin vieressä olevasta patsaasta (täällä).

Liekö linnut löytäneet pönttöön…

Villan takapihalla oli komea huvimaja - ja upeita rodoja :)

Punavuori kukkii

Aamukävelyt Murun kanssa ovat tähän vuodenaikaan jatkuvaa pysähtelyä. Minä pysähdyn parin metrin välein ihastelemaan jokaista kukkivaa puuta ja pensasta, ja Muru puolestaan haluaa haistella jokaista kaverikoiran jättämää merkkailua. Ja puita, pensaita ja merkkailujahan Punavuoressa ja Kaivarin rannassa - vakioreitillämme - riittää :) 

On koristeomenapuita, juhannusruusuja ja hevoskastanjoita - ja paljon muita, joita en edes tunne. Tänä aamuna minua kiehtoivat etenkin Agricolan kirkon ympäristössä olevat valtavat hevoskastanjat…

Viherjahdikki

Tämmönen oli eilen parkkeerannut mökkikeittiön hyllylle. Parinkymmenen minuutin kuluttua ötökkä oli kadonnut. Upean kirkkaanvihreän värin perusteella netistä oli helppo löytää ötökän nimi - viherjahdikki. 

Ihana nimi hämähäkillä :) Samalla löytyi muitakin ihania nimiä, kuten valkohelmikki, kukkaravukki ja pilkkukurkukki (täällä).