Kävelin pitkästä aikaa Murun kanssa Kaivopuistossa - siis puiston alueella, pääosin leikkipaikan ja viime syksynä pysyvästi suljetun ravintola Kaivohuoneen ympärillä. Ja siellä oli niiin kaunista ja vehreää sekä rauhallista. Ja kaiken kukkuraksi puisto oli täynnä ihanaa linnunlaulua - mutta myös äkäisiä ja harmillisia hanhia poikasineen…
Leikkipuiston reunalla sananmukaisesti törmäsin lähes parimetriseen puuveistokseen. Paksuun lahoavaan puunrunkoon oli taitavasti veistetty käsiä, jalkoja ja ilmeikkäitä kasvoja. Kiinnostavaa ja kiehtovaa. Tämän ihmisveistoksen takana oli vielä toinen lappeellaan oleva puunrunko, johon oli kaiverrettu joutsenen kuva.
Ilmeisesti puuveistokset ovat olleet puistossa pidempään, mutta tämä oli eka kerta kun minä ne näin. Ja ihastuin :) Samoin kuin joku vuosi sitten ihastuin Lauttasaaren kartanon puutarhassa useamman vuoden olleeseen Lahopuutarha-nimiseen tilateokseen (täällä).
Kotona luin netistä, että puuveistokset, joita Kaivopuistosta pitäisi löytyä neljä kappaletta, on veistänyt kuvataiteilija ja tanssija Sanna Karlsson-Sutisna (s.1965), ja ne - samoin kuin Lauttasaaren Lahopuutarha - saavat hiljakseen maatua ympäristöönsä. Tykkään ideasta :)
Tykkään myös puunveistosten pehmeydestä ja siitä, että ne todella vähitellen muuttuvat maaksi. ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Kuolema ei ole elämän loppu…
Upea pohdinta puun henkisyydestä ja luontosuhteen syvällisyydestä – siinä missä kädessäni tuntuu lämpö, mielessä herää myös hiljainen läsnäolo. Metsän henki, juuret maassa ja oksat taivaassa, muistuttavat meitä jatkuvuudesta ja yhteydestä. Jos haluat syventää tämäntyyppistä luontoyhteyttä, voisit pohtia esimerkiksi mindfulness-puunmetsäkävelyä: hidasta kulkua, tunnustelua, hengitysharjoituksia puun juurella – ikään kuin pieni retriitti keskellä arkea. Nämä hetket vahvistavat hyvinvointia ja antavat uudenlaista rauhaa päivään.
VastaaPoista