Kävin kolmen Pikkupojan kanssa juhannusretkellä Fiskarsissa - samoin kuin viime juhannuksena (täällä). Valtavasti ihmisiä, mutta kummasti kaikki mahtui eikä ahtaus häirinnyt minua, kuten herkästi tapahtuu. Mutta parkkipaikkaa oli vaikea löytää. Onneksi viimein äkkäsimme hyvän paikan Seuraintalo Lukaalin vierestä.
Retkemme pääkohde oli Fiskarsin iso leikkipuisto ja värikäs sateenkaarijätski, jota sai puiston viereisestä ulkokahvilasta. Lisäksi Pikkupojat innostuivat yli sata vuotta vanhasta paloasemasta, joka tosin oli lopettanut varsinaisen toimintansa jo 1970-luvulla ja joka viime vuonna oli kunnosttu Fiskarsin neuvontapisteeksi.
Rakennuksen sisälle oli jätetty yksi entinen paloauto ja neljä vanhaa, letkutornissa ”kuivuvaa” sammutusletkua. Äätestihana Fiskars-opas kertoi pojille palokunnan historiasta ja jaksoi antaumuksella vastailla poikien loputtomiin kysymyksiin. Mummilta suurkiitos :)
Retken iloisin yllätys oli kuitenkin se, kun sattumalta törmäsimme Pikkupoikien toiseen mummiin. Hän oli menossa katsomaan Kuparipajan näyttelytilassa avattua Onoman eli Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan kesänäyttelyä. Ja me lähdimme hänen matkaansa :)
Tässä Utopia-nimisessä näyttelyssä oli esillä yli 40 eri käsityöläisen ja taiteilijan teoksia. Me mummit yritimme parhaamme mukaan selittää Pikkupojille, mitä Utopia tarkoittaa - mutta huonolla menestyksellä. Itsellenikin sanan merkitys on ja oli aika hämärä, vaikka apunamme oli näyttelyn kuraattorin Anna Ruthin näkemys asiasta: ”Minulle utopia merkitsee saavuttamatonta unelmaa uudesta yhteiskuntajärjestyksestä. Järjestelmää, jolla on tietyt reunaehdot ja jonka päämäärä häilyy etäisenä hehkuna kaukana horisontissa.” Käsitteen hämäryydestä huolimatta Pikkupojat piirsivät innokkaasti tätä varten varatulle seinälle omia mielikuviaan Utopiasta :)
Itselleni mieleenpainuvinta näyttelyssä oli Wally Dionin taianomainen, lähes läpinäkyvä ”tilkkukangas” Uncomman Valor sekä ulos rinteeseen matonkuteista ja pääkalloista rakennettu Pyhä Paikka - Reetta Rannan Lupus Sacra -niminen tilateos. Jälkimmäinen etenkin sen takia, että olimme kaikki - niin pojat kuin mummit - yhtä innostuneita, kun saimme osallistua teoksen luomiseen ripustamalla omat kuteenpätkämme puiden oksille.
Fiskars ei taaskaan pettänyt :) Ja paljon kiinnostavaa jäi vielä näkemättä…
Wally Dion: Uncommon Valor, 2025
Piitu Nykopp: Parsittu paratiisi, 2025
Reetta Ranta: Lucus Sacra, 2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti