Toukokuun poikue

Inhoan kanadanhanhia, mutta poikasia ei voi kukaan vastustaa. Eilisellä muru-lenkillä näin kevään ensimmäisen vesilintupoikueen - kuusi pikkuruista hanhea suojelevine vanhempineen.

Koiran kanssa oli vaikea keskittyä koiraa pelkäävien lintujen kuvaamiseen. Mutta jääpähän muisto kalenteriini :):)

Kaunotar satamassa

Helmin huopa

Viikonoloppuna löysin Hietsun kirppikseltä Helmi Vuorelman Sinfonia-nimisen villamohair-huovan. Hyvin säilynyt, puhdas ja ehjä - aito 1990-luvun valko-musta-harmaa aarre. Maksoin isosta huovasta lyhyen tinkiyrityksen jälkeen myyjän pyytämät 60 euroa, koska yksinkertaisesti rakastan näitä Vuorelman taidonnäytteitä.

Wetterhoffin kotiteollisuusopistosta valmistunut kutoja Helmi Wuorelma (1886-1948) perusti 1909 Lahteen kutomon, joka yli sata vuotta (konkurssi 2014) valmisti mm. kansallispukuja. Villahuopia valmistettiin etenkin 1990-luvulla, ja parhaimmillaan kutomossa työskenteli lähes 300 ihmistä.

Kotona kääriydyn villahuopaan lähes joka ilta myös kesällä :):) Minulla on ennestään vuosia sitten ostettu lähes samanlainen Vuorelman huopa - värit hieman eritavoin painottuneina. Vuosien käytössä kotihuopa on täysin virttynyt ja muutenkin lähes puhkikulunut.

Uusi Vuorelma tulee tarpeeseen...

Herkkua hauesta

Haukea ja perunaa 

Tallinnan hotellin vaihdostamme (täällä) koitui jotain hyvääkin. Löydettyämme lopulta uuden majapaikan Olevimägi-kadulta nälkä ajoi meidät syömään lähimpään ravintolaan eli hotelli Olevi Residentsiä vastapäätä olevaan ravintola Art Prioriin (täällä). Ja tähän ajautumiseen olimme enemmän kuin tyytyväisiä.

Kaunis ja intiimi ravintolatila, kaiken huomaavat ja huomioivat, kivasti kontaktia ottavat tarjoilijat (lukuunottamatta tympeää hovinaista) sekä herkullinen ja kauniisti pleitattu ruoka. Eli lähes kaikkea, mitä onnistuneelta ravintolaillalta voi odottaa.

Tarjoilijat eivät yhtään nyrpistelleet, vaikka seurueemme ruokatilaus oli aika sekalainen. Parasystävä nautti kaksi (runsasta) alkupalaa eli tartarpihvin maailman parhaan punaviinin kanssa sekä ohuet blinit shamppanjalasillisen kanssa. Juomat olivat tarjoilijan suosittamat ja kuulemma nappivalinnat. Ina-ystävä söi punajuurialkupalan, pavlovajälkkärin ja kupin kahvia. Minä olin ainoa, joka tilasi tavanomaisesti eli alku- ja pääruoan eli kampasimpukoita (ihan ok) ja äärettömän herkullisen haukiannoksen, jossa friteeratun haukipalluran lisäksi oli maukasta tartarkastiketta, fantastista perunamuusia ja sinisestä perunasta valmistettuja söpöjä sipsejä, sekä juomaksi ravintolan omaa olutta.

Kaikkien näiden herkkujen lisäksi saimme sekä aterian alkuun että loppuun maistuvat ja kauniit keittiön tervehdykset. Ja viihdyimme enemmän kuin hyvin.

Keittiön alkutervehdys

Hotellihässäkkää

Piipahdettiin Parasystävän ja Ina-ystävän kanssa pikaisesti Tallinnassa. Tällä kertaa minä hoidin matkajärjestelyt ja päätin yllättää ystävät varaamalla hieman erilaisen yöpymispaikan.

Muistin pari vuotta sitten lukeneeni lehtijutun, jossa kehuttiin keskustan ulkopuolella olevaa Guesthouse Martaa (täällä) ja uskoin sen olevan mammoille sopiva ja eksoottinen paluu ”menneisyyteen”. Romanttisesti ränsistynyt puutalo kauniin puutarhan ympäröimänä - tämä kuva minulle välittyi lehtijutusta ja bookingin sivuilta. Yleensä tutustun majoitusta varatessani käyttäjäkokemuksiin, mutta tällä kertaa jätin ne lukematta ja luotin lehtijutun luomaan mielikuvaan.

Mukavan laivamatkan jälkeen ajoimme satamasta pitkähkön matkan taksilla Marta-kadulle, jossa repsahtanut aita, räystäälle unohtuneet jouluvalot ja epäsiisti puutarha sai pelkäämään pahinta. Sisään taloon menimme ovikoodin avulla ja kiipesimme toisen kerroksen huoneisiimme. Yhtään ihmistä emme tavanneet ja alakerran kuppila/aamupalahuone oli poissa käytöstä. ”Romanttisia” ja yksinkertaisia huoneita silmäilyään paljon matkustaneet ystäväni kääntyivät kannoillaan ja ilmoittivat lähtevänsä toiseen hotelliin. Ja täytyy myöntää, että paikka oli minullekin pettymys. Hoitamattoman ja hylätyn näköisen pihan läpi kävely edisti mieltä näkemään huoneet ehkä todellista kutsumattomimpina.

Minä olisin voinut kokeilla ”eksoottista” yöpymistä, mutta enemmistön päätöksellä tilasimme uuden taksi, ajoimme Viru-keskukseen ja aloimme selailla hotelleja netistä. Paikallisen jalkapallo-ottelun takia vapaita hotellihuoneita oli alkuillasta vaikea löytää. Lopulta saimme kolme yhden hengen huonetta puoleen hintaan Olevi Residents -nimisestä hotellista (täällä) keskeltä Vanhaakaupunkia. Ja olimme kaikki tyytyväisiä.

Ehkä Marta pari vuotta sitten on ollut viehättävä majapaikka, mutta toukokuussa 2018 se vaikutti hylätyltä, hoitamattomalta ja luotaantyöntävältä talovanhukselta.

Hetken hehku

Kaupunkikotimme pihassa kasvoi vuosikymmeniä kuusi vanhaa omenapuuta, jotka kukkivat usein juuri ylioppilasjuhlien aikaan. Taloa lähinnä oleva, valkeitakuulaita tuottava valtaisa puu ulotti lopulta oksansa ja kukkansa toisen kerroksen isolle parvekkeelle. Olohuoneen ikkunoista näkyi yhden keväisen viikon vain ihana valkoinen kukkameri, ja se sai kotimme hehkumaan entistä kauniimpana - kilpaa kulloisenkin ylioppilaan kanssa.

Kaipaan omenapuitani - ja ehkä vähän myös hektistä perhe-elämää viiden erilaisen, elämäänsä etsivän nuoren kanssa...

Paikka auringossa

Yläkuvassa Muru ja Chloe tänään mökin lasikossa,
alakuvassa Muru eilen kaupunkikodin vielä siivoamattomalla partsilla.

Nauttivat auringosta ja lämmöstä, kuten mekin.

Vuokko poikineen

Kolmen keikka

Olin vuorokauden Turussa. Sateesta ja kylmästä huolimatta mukava reissu, johon mahtui serkun synttäreiden ja luontokävelyn (täällä) lisäksi mm. kolme kirpparia (Itäharjun Ekotori, Kirppis-Center Manhattan ja Mimmin Kirppis) ja kolme kahvilaa (Helmi, Art ja Fika).

Ekotori oli huonekaluja ja muuta tavaraa myyvä hehtaarihalli, jossa tavarat olivat lähes sotilaallisessa järjestyksessä - ei ihan makuuni. Tällä kertaa kahdesta muustakin kirppiksestä jäi vähän sekalaisen seisovan tavaran maku. Keskimäärin Turun kirppishinnat vaikuttivat yllättäen korkeammilta kuin esim. Hesan ja Salon hinnat. Jotakin kuitenkin tarttui haaviin - löydöistä lisää kirppisblogissa.

Kahvilat hurmasivat kaikki. Yövyin linja-autoaseman viereisessä kodikkaassa hotelli Helmessä (täällä), ja tullessa ennen sisäänkirjautumista hörppäsin kahvit taivaallisen rapean vappumunkin kanssa hotellin alakerran arkisessa Helmi-kahvilassa. Synttäribrunssi nautittiin kahvila Fikassa, ja seuraavana päivänä tapasin vielä synttärisankarin Aura-joen rannassa olevassa Cafe Artissa (täällä).

Ei voi olla huomaamatta, että joka kaupungissa mummi nyysii kahvilat ja kirpparit :):)

Vappu turuilla

Turun tori oli vappupäivänä sateinen, kylmä ja tyhjä. Harmaan päivän pelasti nuorimman serkkuni pienet, mutta lämminhenkiset 50-vuotisjuhlat kahvila Fikassa (täällä) Tuomiokirkon kupeessa.

Turku-päivääni mahtui myös kävely tihkusateessa Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella (täällä), jonne menimme toisen serkkuni kanssa lähinnä keltavuokkojen toivossa. Yhtään keltavuokkoa ei vielä näkynyt - ei edes nuppuja, mutta onneksi alue pursui sinivuokkoja, joskin sateen takia niiden kukat olivat täysin supussa.

Sade sai luontopolkua reunustavat kalliolohkareet ja sammalmättäät hehkumaan harmaan ja vihreän eri sävyissä - joten silmäniloa riitti niissäkin. Ehkä joskus osumme vielä keltavuokkojen aikaan...