Lontoo odottaa

Huomenna maaliskuu ja matka Lontooseen! Ulkomaille pitkästä aikaa, viimeksi lokakuussa Kreikassa. Aion ottaa kaiken ilon irti ja mennä lentokentälle runsaasti ennen koneenlähtöä haistelemaan matkantuntua, hypistelemään taxfreejuttuja ja nauttimaan matkaolusen.

Vaasissa Äitimuorin ostamat ihanat ranskalaiset tulppaanit. Kiitos taas; tiedät että tyttäresi on kukkafriikki.

Minä, äitimuori ja aurinko

Sukantekijän tumput

Esikoisen pikkupoika kadotti tumppunsa. Mummi oitis uusia tekemään. Aiemmin Mummi on kutonut vain sukkia, peittoja ja villatakkeja. Viikonlopun jalkapalloa seuratessa syntyi peukkuja vailla olevat lapaset. Mutta molemmat peukkupaikat vasemmalla! Ehkä teen kaksi uutta oikean käden lapasta, ennemmin kuin puran toisen. Katsotaan, mutta kyllä ne jollekin aina kelpaa.

Hesarissa pikku uutinen Sixto Rodriquezista. Olin sunnuntaina Juniorin kanssa katsomasta hänestä kertovaa dokkaria Searching for Sugar Man, joka näytti saavan myös Oscarin. Jännä, outo, uskomaton ja kiehtova elokuva. Hyvin tehty; alussa ihmeissään, että mistä oikein kertoo, mutta etenee kiinnostavasti. Elämämme kulkevat kummia latuja, ennalta ei tiedä. Suositeltava. Ihania lauluja.

Ärsyttävä kävely

Jumalainen ilma aamukävelylle. Kevättä ilmassa. Mutta.... kun uusi kännykkäkamera on taskussa, tiirailee ympäristöä koko ajan kuvien kannalta, eikä osaa relata.

Minä rakastan kävelyssä juuri sen meditatiivista vaikutusta, oloa oman ajatusvirran kanssa. Nyt ajatukset oli sidottu ajatukseen "otanko tästä kuvan". Kaipaan kävelyrauhaa! Toivotaan että tämä on vain uutuuden intoa.

Mutta täytyy myöntää, että aamu oli kaunis ja Itä-Helsingin luonto kuvauksellinen. Onneksi oli kamera mukana. Hmm....

Kevät on odotettu, mutta kukakohan pesisi meidän ikkunat?

Aamiaiskierros

Viikonloppuna hurjasteltiin ja käytiin kolmesti aamiaisella. Ensin perjaintaina Kluuvikadun fasulla Ukin, Esikoisen ja pikkupoikien kanssa. Ihania ja monilajisia leipiä, hyviä juustoja, maittavat juomat ja herkulliset kakut. Lasten kanssa oli helppo olla ja vaunut sopi sisälle. Ainoa miinus oli käyneelle (purkille?) maistunut hedelmäsalaatti. Kolmesta aamiaispaikasta ehdottomasti paras. Tänne palaamme!

Lauantaina oltiin Ukin kanssa Hakaniemen hallin yläkeran kahvilassa, joka on aina kodikas valinta. Runsas lohileipä ja hyvä kroisantti, mutta puolen päivän aikaan vaikea löytää paikkaa. Usein mukava ulkomainen soittokaksikko esiintymässä.

Sunnuntaina kutsuttiin mukaan Isomummi ja Poikakaveri sekä pikkuH ja Juniori ravintola Sunniin Tuomiokirkkoa vastapäätä. Ikkunapaikka toisessa kerroksessa oli ihana ja noutopöytä oli kaunis, mutta ylihinnoiteltu. Salaattipainotteinen brunssi ei ollut makuuni; tarjolla vain brie- ja Ilves-juustoja. Tuoremehuista, munakokkelista ja jälkiruokakakuista joutui maksamaan lisähintaa.

Missattiin Eifman

Olin lokakuussa ostanut liput Ukille ja minulle venäläisen Eifmanin balettiin Kansallisoopperaan. Olen nähnyt pari kertaa aikaisemmin ja ihastunut. Tätä Anna Karenina -esitystä olin odottanut jo pari viikkoa. Sisko näki torstaina ja kehui.

Tänään Ukki oli kuuden aikoihin jo autossa odottamassa, ajattelimme mennä rauhassa seitsemän esitykseen. Vaatteet oli vaihdettu ja juhlamieli herätetty, ajatuksissa portviinilasillinen ennen esitystä. Nappasin liput ex-työhuoneestani ja oven suussa vilkaisin lippuja: Anna Karenina baletti 23.2. klo 14.00. Siis PÄIVÄNÄYTÖS. Se siitä. Huusin Ukin takaisin, vaihdettiin kotiverkarit ja katsottiin telkusta American Idols. Jee.

Pipo Juniorille

Cousteau-pipo Novitan Nostalgia-langasta. Ohje löytyy Novitan sivuilta. Perinteinenhän oli punainen, mutta kiva myös musta/tweed -langasta.

Yksinäinen joutsen

Kävelylenkkieni yksinäinen joutsen onkin tunnettu julkkis. Tänäänkin näin kun se ikuistettiin useaan kännykkäkameraan ja pariin järjestelmäkameraan. Minä mukana uusine kännykkäkameroineni. Kanssakuvaajat kertoivat, että lintu on laulujoutsenen, ei kyhmyjoutsenen viimekesäinen poikanen. Siksi se on harmaa, eikä ruskea. Jäänyt kuulema huonon kuntonsa takia 22.12 ohi lentäneestä laulujoutsenten muuttoparvesta. Ruokkijoita käy joka päivä ja öiksi lentää johonkin nukkumaan. Eli tarkkaan seurattu lintu.

Ukin hernekeitto kiehuu liedellä. Kinasimme pitääkö herneiden liotusvesi vaihtaa ennen keittämistä. Ukki ei vaihtanut, vaikka hernepussin kyljessä niin sanotaan. Virhe! Uunissa muhii Mummin rasvainen pannukakku. Nam!

Koirapuseroita

Näitä meillä oli aikoinaan neljää eri kokoa, 2-vuotiaan koosta noin 8-vuotiaan kokoon. Onneksi ne tuli säilytettyä, sillä nyt ensimmäinen on Esikoisen parivuotiaalla esikoispojalla. Isomummin kutomia, täyttävillaa, konepestäviä. Pieni pilkku pääntien takaosassa oli Isomummin puseroiden tavaramerkki. Sen tarkoitus oli muistuttaa lapselle, kumpi puoli oli puseron selkäpuoli.

Ohje oli kuulema peräisin ruotsinkielisestä lehdestä.  Muistaakseni äitimuori oli kutonut näitä myös Siskon tytöille.

Dementian ehkäisyä

Eka kuva siirretty uudelta älypuhelimelta i-palalla kirjoitettuun blogitekstiin! Olipa taas uutta tekniikkaa, mutta Mummi oppi ja oppii. Nyt voin ottaa kuvia kävelylenkillä ja reissussa, ilman että mukaan pitää muistaa ottaa pokkarikamera, riittää vain mukana kulkeva puhelin ja sen kamera. Outoa, blogin kuvamaailma laajenee. Ehkä.

Kauniit tulppaanit on Ukilta, Hakaniemen torilta. Tulppaanit on ollut yhteinen rakkautemme yli 30 vuotta. Niitä ostimme yhdessä jo 1980-luvun alussa ja silloinkin Hakaniemen torilta. Keltaiset tulppaanit on kauppareissulta paikallisesta K-kaupasta.

Uusi puhelin

Ostin tänään ensimmäisen älypuhelimeni ja kirjoitan ekaa viestiä sillä. Mummikin suostui viimein seuraamaan kehitystä.

Lapsia ja lauluja

Tänään sain hoitaa maailma suloisinta tai ainakin toiseksi suloisinta pikkupoikaa, vajaa vuoden ikäistä pikkuMiniä. Kaksivuotias isoveli oli opettelemassa tarhakuvioita, kun äiti palaa huhtikuun alussa töihin. Alkuun poikia hoitaa isä ja toukokuussa remmiin astuu Mummi juhannukseen asti.

Iltapäivällä jatkettiin 60+ -ikäisten laulukerhossa. Nyt vuorossa oli Katri-Helenan Lintu ja lapsi. Ohjeena oli laulaa katrihymy huulilla estraditaiteilijan elkein. Melkein onnistuimmekin. Tässä iässä turhat estot ovat onneksi edes hieman karisseet. Suunnittelimme jopa esiintymistä kevätjuhlissa!

Kamarimusiikkia Musiikkitalossa

Juniorin kanssa joululahjakonsertissa. Aitiopaikoilla etupermannolta kuuntelimme Moscow virtuosi -kamarimuusikoita. Helppo kuunnella ja kiva katsella eloisia soittajia, puhumattakaan kapelimestarista. Konserttisali lähes täynnä, mutta silti edessä istuessa kokee pienen konsertin intiimiyttä. Miten ihanasti soi taas hiljaisetkin viulukohdat. Musiikkitalo on aina ollut mukava kokemus, lukuunottamatta Lastenlinnan kummien konserttia, josta Ukin kanssa lähdimme väliajalla pois.

Aurinkoa ja laskiksia

Aurinko yllätti iltapäivällä, sittenkin. Aamukävelyllä ajattelin, että ei paista vaikka Ukin lukema säätiedotus oli luvannut aurinkoa koko viikoksi. Itse olin katsonut Hesarista ja sen mukaan viikko olisi puolipilvinen, ajoittain sateinen. Ajattelin mielessäni, että Ukki löytää aina mielensämukaiset ennustukset ja minä omanlaiseni. Todella, yleensä Ukin lukemat sääennustukset ovat aurinkoisempia kuin minun näkemäni. Onneksi tänään Ukin ennustus piti paikkansa; toivotaan että myös huomenna.

Päivän kruunasi laskiaispullat, jotka löysin vielä Cafe Esplanadista Pohjoisesplanadilla: toiselle pojalle ihanan valuvalla mantelimassalla ja toiselle mansikkahillolla. Kotona Ukki kysyi, ettenkö tuonutkaan kaikille pojille. Näin nyt kävi tänään.

Päivän toinen kruunu oli aamukävelyäni seurannut kumea ja kuuluva tikan koputus.

Liput Lontooseen!

Viimeinkin sain ostettua lentoliput! Onneksi Ukki ja Sisko panivat Mummiin vauhtia ja oikein usuttivat reissuun. Lähtö vajaa 2 viikon päästä perjantaina ja takaisin maanantaina. Nyt vain musikaaleja selaamaan. Täältä tullaan, tyttöseni.

Koiruus mökillä

Koira nauttii ja hyppelee innosta piukeana lumessa. Ei näe mitään, mutta ihmeellisen hajuaistin perusteella etsii pientä tennispalloa kinosten sisältä ja aina löytää. Mutta ne lumipallot joita se tuo turkissaan tupaan! Viimeksi suihkutin ja sulatin rontin lämpimällä vedellä ja nyt nukkuu onnellsena nojatuolissa.

Taas ovat muuttaneet kuvienkäsittelyä. Juuri kun Mummi oli oppinut oman keinonsa siirtää kuvia. Nyt aukeaa taas uusi näkymä ja joudun keksimään uusia omia kiertoteitäni. Toivotaan että se ainakin ehkäisee dementiaa!

Salaattia sunnuntaina

Ainoastaan rapeita, tuoreita salaatinlehtiä, kypsä avocado, paahdettuja pinjansiemeniä, mahdollisesti raastettua parmesania ja extrahyvää oliiviöljyä. Herkullista!!

Aloitin koukuttavan hyvän kirjan, Chad Harbach: Pelin henki. Takakannen mukaan amerikkalaisten lukuromaanien täysverinen perillinen. Katsotaan kiehtooko loppuun asti.

Puhuin eilen Lontoon tytön kanssa ja juteltiin mahdollisesta Lontoon matkastani. Toivotaan, että toteutuu!

Ps. Mikä säkä. Tulin kotiin mökiltä ja avasin hesarin: aukeama "Täysosuma" kertoo Harbachin kirjasta, mistäs muusta? Pitääkin lukea, oonko ajan hermolla.

Salon torilla

Salon tori on Suomen paras kesätori, mutta talvella se kutistuu. Kalakauppias, vihannesmies, pari leipämyyjää, kutojamummo ja luutaukko ovat kuitenkin aina viikonloppuisin paikalla. Kahvilat palaavat kuulema maaliskuussa. Tänään tosin oli melkein ruuhkaa, kun torilla oli myös loimulohen myyjä ja kaksi linnunpönttöjä kauppaavaa miestä. Luutaukolta saa muuten tosi hyviä itsetehtyjä isoja luutia. Ukki on koko talven luutinut yhdellä lumet kaupunkikodin portailta.

Tänään ostettiin tutulta myyjältä 30 kananmunaa ja pari kiloa taivaallisia kotimaisia omenia. Omenissa on raikas, hieman päärynäinen maku ja kuori pehmeä mutta haukatessa rapsahtaa sopivasti. Kokokin käteen sopiva. Siis täydellinen omena, sanoo omenaekspertti.

Lisäksi vierailevalta helppoheikiltä oli pakko ostaa karjalanpiirakoita, kun tytötteli Mummia niin söpösti.

Mökillä takkatulen loimussa

Viikonloppu mökillä Ukin, Juniorin ja Koiran kanssa. Syötiin lämpimässä lasikossa lohta, uuniperunoita ja avocadosalaattia ja ihailtiin puoli kuuden sinistä hetkeä. Tuvassa lämmitti takkatuli ja perjantain Puhelinlangat.

Yhdet valot pilkottaa vastarannalla, muuten nyt seitsemältä on säkkipimeää. Viereinen painokuva on peräisin Mummin isän eli taatan kotoa Karkusta. Siellä se oli kunniapaikalla salissa, jota käytettiin vain arvovieraiden saapuessa eli harvoin. 1950-luvulla yleinen kuva löytyi kuulema myös Ukin kotoa ja Siiman vanhempien kotoa. Kuva oli ilmeisesti aikoinaan lähes jokaisessa kodissa. No nyt kuva on Evankallion tuvan seinällä.

Aamukävelyllä

Kävelyä kyllikseen

Tänään Mummi ryhdistäytyi: tunnin aamukävely kanavanrantaa ja tunnin päiväkävely äitimuorin kanssa Otsolahden rantaa. Molemmista nautin! Illalla Ukki oli poikien kanssa sushikurssilla. Saas nährä koska saa maistella uusia oppeja.

Me kaksi

Kaunis muisto IsoMummin lapsuuden kodista Töölöstä. Koti purettiin 1960-luvulla ja purnukat kulkeutuivat IsoMummille ja edelleen Mummille. Harmi kun vain kaksi jäljellä. Aikoinaan kuulema ollut koko sarja Töölön kodin keittiössä.

Uskon sittenkin...

että kevät koittaa. Aamulla sain Minän sitkeistä vastusteluista huolimatta väännettyä itseni kävelylenkille. Ja yllätyin. Lähtiessä varttia vaille kasin oli VALOISAA!! Heti askel piristyi, ehkä mielikin. Tuttu lenkki kanavanrantaa. Sorsalauma paikalla, mutta yksinäistä joutsenta ei näkynyt. Tuttu kahden mäyriksen ulkoiluttaja tervehti ystävällisesti, ja mies huvilan parkekkeella oli aamutupakalla, kuten usein ennenkin. Kuulin jopa hänen rykimisensä merenlahden yli.

Viideltä päästään Ukin kanssa taas tanssikurssille. Kaksi kertaa jäi välistä sitkeän mahataudin takia, toivotaan että pysytään mukana. Ja lisää iloa: illalla alkaa Mestareiden liigan neljännesvälierät ja huomenna Real Madrid - Manchester United.

Aiemmin mainitsemani terhakkaat pikku iiriksenalut eivät myyjän vakuutteluista huolimatta jaksaneet aueta, vaan kuivuivat kesken. Eikä ne olleet valkoisia, kuten piti.

Näky parvekkeelta

Aamulla taas painavaa lunta. Ukille lisää lumitöitä, onneksi ottaa kuntoilun kannalta. 

Viikonloppu kului sisällä mahaa ja mieltä hoitaessa. Nyt tuntuu vatsataudit olevan ohi ja mielikin hieman piristynyt. Mutta kävelemin taisi jäädä vielä ajatukseksi. Jotakin saatiin aikaiseksi: siivottiin perusteellisesti Juniorin huone, sillä iltapäivällä saapui uudet rummut Englannista. Edellisestä siivouksesta taitaa olla yli puoli vuotta. Huh!

Eilen oli iloakin: nähtiin Mummin rakkaita ja pienempi oli oppinut lauantaina kävelemään! Ihanasti mennä tökittää.

Purkamista

Taas tuli liian iso. Tein Novitan Wool-langasta ja Novitan oman ohjeen mukaan. Neulon ilmeisesti ohjeen mielestä tosi löysää, sillä villatakin takakappaleesta tuli tosi iso, 7 cm leveämpi kuin oli tarkoitus. Vaikka neuloin tarkasti 2-3-vuotiaan ohjeen mukaan. Koskakohan jaksan ensin neuloa mittatilkun? Mutta nyt olen aloittanut uutta takaosaa ja kun neulon 9 kk:n ohjeen mukaan, tulee oikea koko. Kumma, mutta tämä löysyys sopii tähän puseroon, enkä ota pienempiä puikkoja. Jätän tämän odottamaan, enkä pura. Purin vain jo valmiin yhden etupuolikkaan.

Orkideasta iloa

Ostin orkidean ystäväni Siiman kukkaikkunan innoittamana. Myyjä sanoi että nuput kyllä aukeavat "oikealla hoidolla", katsotaan mitä tapahtuu. Nyt yritän ohjeen mukaan uittaa kerran viikossa ja joskus suihkuttaa. Kaapissa on myös orkidealannoitetta, mutta siitä myyjä ei maininnut mitään.

Joulutähtien kanssa onnistuu helpommin. Marraskuussa ostettu voi edelleen hyvin.

Inge Löökin kuvin

                                                   .. josko se kevät sieltä tulee.

Tautista

Mummi ja Ukki on mahataudissa ja isoMini taas räkätaudissa.

Runebergejä Mutterissa

Keskiviikkokävely äitimuorin kanssa vaihtui tiistaiautoiluun. Huristimme Tapiolasta Lauttasaareen  kahvila Mutteriin. Ensi visiitti ja huomasin että autolla ei kannata tulla. Autopaikan löytäminen on kiven takana, mutta meillä kävi tuuri: kahvilan edessä vapautui juuri 30 min paikka. Muuten miellyttävä pikkukahvila, suloisen ystävällinen nuori myyjä.

Äitimuori tunnisti pyöreän puurakennuksen lapsuudestaan. 1930-luvulla heillä oli ollut kesämökki Lauttasaaressa. Sinne siirryttiin Töölön asunnosta muuttokuorman ja apulaisen kanssa kesäkuun 1. päivänä kolmeksi kesäkuukaudeksi. Alkuvuosina lahti ylitettiin vielä lautalla ja nykyinen kahvilarakennus toimi lippumyymälänä. Tämänkin kahvimyyjä tiesi kertoa.

Myyjä suositteli päivän kunniaksi Runebergin torttuja. Minä emmin ja otin tutun croisantin. Harmi sillä, äitimuorin torttu oli mahtava (Nurmileipä) ja sopivan kostea. Ensi vuonna uudestaan!

IsoMummin peruja

IsoMummikin oli ahkera kutoja, jopa tuottavampi ja taitavampi kuin Mummi. Jotain hänen 1980-luvulla kutomiaan lastenvaatteita onneksi tuli säilytettyä, kuten tämä täysvillainen välihaalari. Ja tietenkin "koirapuserot" joista juttua myöhemmin. Tänä talvena haalari on ollut taas ahkerassa käytössä Esikoisen pikkupojilla.

Pottatarroja

Esikoinen on mahataudissa ja olin aamupäivän hoitamassa pikkupoikia. Uutta oli 2-vuotiaan pottatarrat, joita saa aina onnistuneen pottakäynnin jälkeen. Pikkumies näytti Mummillekin, kuinka paljon hän oli ansainnut tarroja pari päivän aikana. Kun pahviympyrä on täynnä, pääsee kuulema Isän kanssa isolle jäätelölle.

Mummi sai päivän urheiluannoksen kun työnsi kaksoisrattaissa 1- ja 2-vuotiaita vesseleitä ylös ja alas Kallion ja Hakaniemen väliä. Jos ette satu tietämään, niin Hakaniemen hallissa kiinnostavinta on toisen kerroksen suutari. Ja etenkin eräs ääntäpitävä suutarikone, jonka nimeä Mummikaan ei tiedä. Suutari päihittää jopa kahvilan munkkipossun joka aiemmin oli Hallin vetonaula.

Junassa

Olen luotu hitaaksi matkustajaksi. Rakastan liikkua polkupyörällä ja junalla. Kumpikin liittyy vahvasti nuoruuteeni ja opiskelukaupunkiini Ouluun. 1970-luvulla Oulussa "kaikki" kulki pyörällä ja siellä asuessani matkustin noin kerran kuussa junalla Helsinkiin lapsuudenkotiini. Usein minulla oli kellanvärinen, kääpiökasvuinen Tsunkka-kissa mukana. Kissa istui kiltisti vieressäni päivävaunussa tai nukkui kanssani makuuvaunussa. Eikä kukaan kieltänyt, kanssamatkustajat vain rapsuttelivat sitä leperrellen. Ei silloin ollut erikseen lemmikkivaunuja. Aika taitaa kultaa muistoja. Miten se pysyi paikoillaan ja miksei sille tullut pissahätää??

Aikuisiässä pyöräily ja junailu on jäänyt vähemmälle. Hesassa liikutaan ratikalla ja metrolla, ja maaseutumatkat tehdään omalla autolla. Mutta nyt meillä on Ukin kanssa enemmän aikaa, vähemmän työtä ja lapsia ja kohta minäkin saan eläkeläisalennuksen junassa. Vr:n sivuja selatessani huomasin, että nuoruuden tuttu Pena Arvela Oulusta on jopa järjestänyt retrohenkisiä reilimatkoja Eurooppaa. Nykyään Pena asuu Turussa ja pitää penahenkistä ruokaplokia Turun sanomien nettisivuilla.

Ja se haaveiden Ahvenanmaan pyöräretkikin on vielä tekemättä.

Siiman sukat

Ihanat sukat! Ystäväni Siima on kokenut ja luova sukankutoja. Sukista ensimmäinen valmistui kuulema ohjeen mukaan kesällä. Ohje kuitenkin katosi muutossa, joten toinen sukka piti kutoa laskien ensimmäisestä silmukoita. Suloisen väriset ja kauniskuvioiset sukat lähtevät postipaketissa Ruotsin ystävälle.

Parasystävät taivasmatkalla

Parasystävät muuttivat Hesan 5. kerroksesta Mikkeliin 8. kerrokseen. Ylemmäs ja ylemmäs, mikä lie seuraava siirto. Valtavat ikkunat kolmeen suuntaan yli rauhallisen kaupungin. Kodikkaampaa ja viihtyisämpää kuin Arabianrannassa. Ja vieraat majoittuu mukavasti viereiseen hotelli Vaakunaan.

Jatkuvasti ihmettelen, miksi minun orkideani eivät koskaan kuki uudelleen. Sekä Siima että Esikoinen onnistuvat siinä jatkuvasti ja jopa isoMummin Tapiolan kukat työntävät nuppuja.

Matkassa, jee

Eka matka sitten Thaimaan matkan peruuntumisen. Junassa Mikkeliin Ukin kanssa katsastamaan parasystävien uusi koti. Siima ja Ilari muuttivat takaisin kotiseuduilleen 30 Hesan vuoden jälkeen. Ovat käänteissään paljon nopeampia ja joustavampia kuin me jähmätassut. Ehtivät Hesassakin asua neljässä eri omistusasunnossa, kun me jökötämme edelleen samassa Ukin rakentamassa talossa Itä-Helsingissä. Mutta kun se vaan on niin kotoisa ja kaunis; ja puutarhaakin rakastan, vaikka on edelleen kesken. Tai ehkä puutarhan kuuluukin olla aina keskeneräinen, ehkä se on sen viehätys. Ja tarvitsemme ison ruokapöydän kun nuoriso ja rakkaat pikkupojat tulevat mielellään syömään Ukin paistoksia viikonloppuisin.

Huomenna Mikkeliin!