Oikealla Georg Pauli (1855-1935): Lukuhetki (Aftonlektyr), 1884
ja vasemmalla Emmu Johansson (s.1994): Yves Kleinille, 2017
Sinebrychoffin taidemuseossa on Yö. Ensimmäisessä kerroksessa on Yö-niminen taidenäyttely, johon on kerätty yöstä kertovia maalauksia ja grafiikkaa. Esillä on sekä uutta että vanhaa, pääosin Sinebrychoffin ja Ateneumin kokoelmista kerättyä taidetta, josta noin 2/3 osaa kotimaisten ja 1/3 osa ulkomaalaisten taiteilijoiden teoksia.
Näyttelyn alkaa hämärtyvästä illasta - auringonlaskusta ja iltasadusta. Siirtyy pimeään yöhön - yövaloihin ja painajaisiin. Ja päättyy aamun kajastukseen - pesuihin ja pukeutumiseen. Tauluihin on yhdistetty Henriikka Tavin runoja, jotka hän on kirjoittanut vartavasten tähän näyttelyyn ikäänkuin keskustekemaan maalausten kanssa.
Tiistai-iltapäivänä näyttelysaleissa sattui kiertelemään ns. tuokio-opas, joka kertoi kiinnostuneille näyttelystä ja esillä olevista teoksista - ja vastaili kysymyksiin. Ilman häntä en olisi esimerkiksi huomannut, että salien seinät oli maalattu kunkin salin tunnelman mukaan muistuttamaan tummenevaa iltaa, pimeää yötä ja valkenevaa aamua.
Yllättäen viihdyin parhaiten kolmannessa näyttelysalissa, johon yö-teeman ympärille oli koottu tunnettujen suomalaisten kuvataiteilijoiden grafiikkaa - Åke Mattasta, Hugo Simbergiä ja Lea Ignatiusta. Ja myös parin ulkomaalaisen graafikon töitä, kuten 200 vuotta sitten vaikuttaneen ranskalaisen Dominique Vivant Denonin herkkä Pyhä perhe yöllä.
Mutta myös ruotsalaisen Georg Paulin Lukuhetken levollisuudessa ja Kokemäellä asuvan Mikko Ängeslevän Toinen puoli -teoksen ilkikurisuudessa oli jotakin vangitsevaa.
Kaikkinensa mukava näyttely, vaikka ei ihan topteniini yltänytkään :)
Åke Mattas (1929-2962): Sairaala, 1962
Hugo Simberg (1873-1917): Yökulkija, 1890-1896
Lea Ignatius (1913-1990): Ikkuna pimeässä, 1988
Dominique Vivant Denon (1747-1825): Pyhä perhe yöllä, ajoittamaton
Esko Tirronen (1934-2011): Aamuaihe I, 1974
ja Helmi Remes (s.1983): Elokuun aurinko, 2018
Mikko Ängeslevä (s.1982): Toinen puoli, 2024