tiistai 7. lokakuuta 2025

Koti Lallukkassa


Viikonloppuna olin Marilo Oy:n Marjo Tiirikan järjestämällä kaupunkiretkellä Lallukan taiteilijakodissa Helsingin Töölössä. Parin tunnin reissulla tutustuimme mm. kahteen taiteilijakotiin, joista toinen oli muusikkopariskunnan kodikas, taidetta täynnä oleva 150 neliön läpitalon huoneisto ja toinen kuvataiteilijan korkea ja valoisa, 50 neliön ateljeen ja asunnon yhdistelmä. 

H-kirjaimen muotoon, Eteläisen Hesperiankadun ja Apollonkadun väliin rakennettu kerrostalo valmistui vuonna 1933. Sen suunnitteli arkkitehti Gösta Juslen (1887-1939), joka talon arkkitehtuurikilpailussa sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle, mutta sai kuitenkin suunnittelun tehtäväkseen. Valintaan saattoi vaikuttaa se, että Juslenin suunnittelema edusti funkkista eli funktionalismia - arkkitehtuurin ja muotoilun uutta tyylisuuntaa, joka 1930-luvun alussa oli vasta rantautumassa Suomeen. 

Lallukan taiteilijakoti on nimetty rahoittajiensa - kauppaneuvos ja mesenaatti Juho Lallukan (1852-1913) ja hänen vaimonsa Marian (1858-1923) mukaan. Etenkin Juho Lallukka oli innokas teatteritaiteen harrastaja, ja varakas ja lapseton pariskunta testamenttasikin pääosan omaisuudestaan säätiölle, jonka tehtävänä olisi rakennuttaa ja ylläpitää taiteilijakotia Helsingissä. 

Pariskunnan toive toteutui Lallukan taiteilijakotina, jonka noin 50 erikokoista asuntoa annetaan vuokralle näyttämötaiteen, kuvataiteen ja säveltaiteen harjoittajille. Nykyisestä 56 asunnosta parikymmentä Hesperiankadun puolella olevaa asuntoa on kuvataiteilijoille tarkoitettuja erityiskorkeita, jätti-ikkunallisia ja valoisia ateljeeasuntoja. 

Vuodesta 1933 lähtien tilojen haltijoina on ollut yli 200 taiteilijaa Tauno Palosta Ellen Tesleffiin ja Essi Renvallista Pirjo ja Matti Bergströmiin. Lottovoittajia voisi sanoa, sillä vuokrasopimukset ovat elinikäisiä :) 

Rakennus on peruskorjattu vuosina 2015-2016, jolloin sisätiloissa pyrittiin mahdollisimman pitkälle palauttamaan alkuperänen 1930-luvun tyyli. Ja hyvin on onnistuttu. Julkisten tilojen seinissä näkyy upeaa koboltinsinistä, lattioissa ihania shakkiruutuja ja rappusten kaiteissa tiilenpunaista puuta. Huoneistoissa törmää alkuperäisiin linoleumilattioihin sekä tummiin, täyspuisiin välioviin ja ikkunan pokiin. Ja kauniiseen valoon - ja funkkislamppuihin - niin käytävissä kuin asunnoissa…

Kerrostalo on mielenkiintoisesti rakennettu rinteeseen siten, että Eteläisen Hesperiankadun puolella rakennus on 11 metriä alempana kuin Apollonkadun puolella. Ja kerroksiakin Hesperiankadun puolella on neljä enemmän kuin Apollonkadulla :)

Mukavalle sunnuntairetkelle osallistui lähes 50 Lallukka-intoilijaa. Pääosa retkeläisistä oli meitä eläkeikäisiä mummoja, joukossa vain jokunen nuorempi tai miesoletettu :)


Alkuperäinen linoleumilattia ja tummia kokopuisia väliovia ja ikkunan pokia.



Alakerran aulassa tulijan vastaanottaa Maria ja Juha Lallukan kipsiset rintakuvat.

maanantai 6. lokakuuta 2025

Yhtä matkaa


Opiskelitytön Dora-koira on pari viikkoa hoidossa Ukin mökillä, kun tyttö on puolisonsa ja Pikkupojan sekä puolison perheen kanssa reissussa. Dora viihtyy ja pärjää hyvin Muru-koiran kanssa. 

Oikeastaan pitäisi sanoa, että Muru pärjää Doran kanssa, sillä neljävuotias Dora selviää loistavasti kaikkien koirien kanssa, mutta Mummin Muru-vanhus on hyvin valikoiva… Yhdessä ulkoillaan, nukutaan ja nautitaan hiljaisuudesta, mikä etenkin ääniherkälle Doralle on tärkeää.

Ja kaksi viikkoa on ohi ennen kuin huomaakaan…



sunnuntai 5. lokakuuta 2025

Se on syys


Tänään sataa. Useampana viime päivänä on kuitenkin sekä mökillä Salossa että kotona Punavuoressa saanut nauttia lempeästä auringosta ja alkavasta ruskasta, joten kyllä sitä pari sadepäivääkin kestää :)

Kesällä Ukin mökin kukkapenkkiin istutettiin minun toivomuksesta kutkuttavan vaaleanpunaisia Pinkachu-syyshortensioita, jotka jatkavat kukkimista pitkälle syksyyn. Ja hortensioiden lisäksi syksy on kynttilöiden aikaa… 


lauantai 4. lokakuuta 2025

Iloa niitystä

Syksyistä niittyä Helsingissä

Kävellessäni keväällä Kaivopuiston rannassa ihmettelin useana aamuna kahvila Kompassin (täällä) viereen ilmestynyttä riukuaitaa. Kevään edetessä asia alkoi hiljakseen selvetä…

Riukuaita oli pystytetty suojaamaan kahta kukkaniittyä, jotka koko kesän ilahduttivat ohikulkijoita Kompassitoriksi nimetyn aukion vieressä Ehrenströmintien ja Neitsytpolun risteyksessä Kaivarin rannassa. Lähes keskellä Helsinkiä…

Keskikesällä niitty pursui muun muassa kirkkaita unikkoja ja ruiskaunokkeja ja vielä syyskuun lopussa niitty hehkui upean oranssinkeltaisena. Kiitos Kaupunki :) 


perjantai 3. lokakuuta 2025

Beethovenia museossa



Upein kokonaisuus Ateneumin Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyssä (täällä) löytyy näyttelyn keskeltä, kaukaisimmasta nurkasta. Sinne on rakennettu kopio Wienin sesessionisti-taiteilijoiden rakennuttaman näyttelyrakennuksen alimmassa kerroksessa olevasta salista, jonka kolmea seinää kiertää Gustav Klimtin maalaama kuuluisa Beethoven-friisi.

Alkuperäinen, 34 metriä leveä ja 2 metriä korkea friisi eli nauhamainen seinämaalaus on alkujaan maalattu säveltäjä Ludwig van Beethovenin (1770-1827) kuoleman 75-vuotisjuhlanäyttelyyn, joka pidettiin pari vuotta aiemmin valmistuneessa Secession-rakennuksessa vuonna 1902. Saksassa syntynyt Beethoven asui ja työskenteli vuosikausia Wienissä, jossa hän myös kuoli keväällä 1827. Maalaamassaan friisissä Klimt pyrki ilmentämään säveltäjän viimeisen eli 9. sinfonian filosofista sisältöä kuvataiteen keinoin. 

Ateneumin näyttelyn seinämaalaus on tarkka jäljennös (1:1) tuon juhlanäyttelyn friisistä (näyttelykopio) ja sen ovat toteuttaneet Wienin Beldevere-museon taitavat konservaattorit vuonna 2019. Alkuperäinen ja restauroitu friisi on vuodesta 1986 lähtien ollut pysyvästi yleisön nähtävänä alkuperäisellä paikallaan Secession-rakennuksessa. 

Vuoden 1902 juhlanäyttelyn keskipiste Gustav Klimtin (1862-1918) puhuttelevan seinämaalauksen lisäksi oli saksalaisen kuvanveistäjä Max Klingerin (1857-1920) Beethovenia kuvaava kookas marmoriveistos. Ateneumissa tämän korvasi Klingerin tekemä ja Wienistä lainassa oleva pienempi säveltäjää esittävä pronssiveistos. 

Tasatunnein tuossa Ateneumin kaukaisimmassa nurkassa tapahtuu jotain ihanaa. Niin ihanaa, että sitä ei kannata jättää väliin. Tuolloin upeiden seinämaalausten koristamassa tilassa soi Beethovenin 9. sinfonian viimeinen osa eli Oodi ilolle, joka esitettiin myös Wienissä juhlanäyttelyn avajaisissa vuonna 1902.

Oodi ilolle yhtäaikaa musiikkina ja seinämaalauksena. Harvinaista herkkua - kannattaa nauttia livenä :)



Max Klinger: Ludwig van Beethoven (Torso), 1890-1915

Jäljennös alkuperäisestä Klimtin Beethoven-friisistä Ateneumin taidemuseossa. 

Klimtin Beethoven-friisi Wienin Secession-rakennuksessa. Kuva: Kunstlerhaus-Archiv, Wien

torstai 2. lokakuuta 2025

Klimt kavereineen

Gustav Klimt: Amalie Zuckerkandl, 1917/1918

Ateneumissa on taas avattu kiehtova taidenäyttely Gallen-Kallela, Klimt & Wien. Itävaltalaisen kuvataiteilija Gustav Klimtin (1862-1918) ja hänen aikalaistensa teoksia on nähtävillä museon kolmannessa kerroksessa helmikuun alkuun asti. 

Kullanvärisistä maalauksistaan - ja etenkin aistillisen herkästä Suudelma-maalauksesta - tunnetun Gustav Klimtin teoksia ei ole aiemmin nähty Suomessa, mutta nyt Ateneumin näyttelyyn on saatu Wienistä lainaksi neljä alkuperäistä Klimtin öljymaalausta. Yhteensä näyttelyssä on esillä yli 200 teosta, joista 20 on Wienin kuuluisasta Belvedere-museosta ja viitisenkymmentä Ateneumin omista kokoelmista. Loput teoksista on lainattu muista suomalaisista ja wieniläisistä museoista ja yksityikokoelmista.

Klimtin neljästä teoksesta minua puhutteli eniten pienikokoisin ja jännän kapea Ystävät I (Sisaret) -niminen maalaus, jonka taiteilija oli maalannut samana vuonna (1907) kuin kuuluisan Suudelman. Ehkä näin siinä eniten ”tuttua” Klimtiä :) Yllättävän - ja jopa häiritsevän - tumma teos äidistä kahden lapsen kanssa valmistui pari vuotta myöhemmin ja epätavallinen muotokuva 60-vuotiaasta näyttelijä Josef Lewynskystä (1835-1907) vuonna 1895. Kun tuota muotokuvaa katsoo tarkasti, niin vaalean reunuksen oikeassa ylänurkassa voi huomata nuoren naisen kasvot naamarin kanssa :)

Luulen, että tunnetuin - tai ainakin tuotteistetuin - Ateneumin neljästä Klimtistä on muotokuva wieniläiseen kulttuurisukuun kuuluvasta Amelie Zuckerkandlista (1869-1942). Maalaus on taiteilijan viimeisiä teoksia ja se on jäänyt osin keskeneräiseksi ensin ensimmäisen maailmasodan ja lopulta taiteilijan kuoleman takia vuonna 1918. Jos maalauksen tarina, niin myös mallina olleen Amelie Zuckerkandlin tarina on dramaattinen. Mennessään naimisiin kirurgi Otto Zuckerkandlin (1861-1921) kanssa Amelie kääntyi kristinuskosta juutalaisuuteen ja 73-vuotiaana hän kuoli tyttärensä Noran (1898-1942) ja tämän perheen kanssa Belzacin keskitysleirillä Puolassa. 

Gustav Klimt vaikutti merkittävästi eurooppalaiseen taiteeseen. Parin taiteilijaystävänsä kanssa hän perusti vuonna 1897 Wienin sesessio -nimisen taideryhmän, joka pyrki monin tavoin modernisoimaan kangistunutta taidemaailmaa. Ja monessa he onnistuivatkin. Itävallan lisäksi 1900-luvun alussa sesessionistit vaikuttivat aktiivisesti myös Saksassa. Nimi sesessio viittaa latinan sanaan secede, joka suomentuu sanaksi erota, irtaantua.

Klimtin - ja Gallen-Kallelan - maalauksia lisäksi Ateneumissa on nähtävissä usean muun lähinnä itävaltalaisen ja saksalaisen sesessionistin teoksia. Muotokuvia, alastonkuvia, maisemia - sekä realistisina että mystisinä toteutuksina.

Ensi käynnillä :) viehätyin mm. Koloman Moserin (1868-1918) Naisen muotokuvasta, vain 28-vuotiaana espanjantautiin kuolleen Egon Schielen (1890-1918) Eduard Kosmackin kuvasta ja Carl Mollin (1861-1945) valoisasta aamiaiskuvauksesta. Ensimmäinen oli vahva, mutta kiehtovan herkkä, toinen rujo, mutta kiehtovan läpitunkeva ja kolmas lämpimän syötävä :)

Erityistä oli nähdä Gustav Klimtin yli sata vuotta vanha portofolio eli teosten kansio, johon taiteilija oli itse valinnut 50 omaa maalaustaan, joista taiteilijan valvonnassa painettiin ”virallinen mainoskansio”. Yksi tuolloin painetuista (vain) 300 portofoliasta on vuonna 1943 lahjoitettu Suomen Kansalliskirjastoon, jonka uumenista se vasta tätä näyttelyä valmisteltaessa löytyi :) Mikä tuntuu jännältä ja yllättävältä... Ja nyt tuo isokokoinen kansio on ensi kertaa yleisön nähtävillä :)

Tätä kaikkea ja paljon muuta on syksyn ja alkutalven nähtävissä Ateneumin taidemuseossa. Onneksi museo on sekä keskiviikkoisin että torstaisin auki iltakahdeksaan asti…

Gustav Klimt: Ystävät I (Sisaret), 1907

Gustav Klimt: Äiti ja kaksi lasta (Perhe), 1909/1910

Gustav Klimt: Josef Lewinsky Carloksen roolissa Clavigo-näytelmässä, 1895

Koloman Moser (1868-1918): Naisen muotokuva profiilissa, n. 1913

Egon Schiele (1890-1918): Eduard Kosmack, 1910
Sesessionistien joissakin näyttelyissä oli mukana tuolloin jo edesmenneen alankomaalaisen
Vincent van Goghin (1853-1890) auringonkukkamaalauksia, joita Schielekin ”kopioi”.
Yksi tummunut kukka on päätynyt myös tähän muotokuvaan :)

Carl Moll (1861-1945): Äiti ja lapsi pöydän ääressä (Aamiainen), 1903

Gustav Klimtin portofolio vuodelta 1918 on näyttelyssä suojattu lasivitriinillä.

Viisikymppinen Gustav Klimt valokuvattuna noin vuonna 1911. Kuva: Moriz Nähr

Gustav Klimt ja Wienin sesession 14. näyttelyyn osallistuneita taiteilijoita vuonna 1902.
Klimt on ylärivissä toinen vasemmalta ja hänen edessään viiksekäs Koloman Moser. 
Kuva: Moriz Nähr

keskiviikko 1. lokakuuta 2025

Tilasin ikkunanpesijän

Enkä voisi olla tyytyväisempi :)

maanantai 29. syyskuuta 2025

Olipa kerran.

Taivas putoaa, 2025

Salon taidemuseossa on vuoden loppuun asti esillä kuvanveistäjä Jukka Lehtisen (s.1962) kookkaita teoksia, joista useimmat on valmistettu kankaista, vanerista, teräksestä ja/tai muoveista. Monet teoksista myös liikkuvat ja ”hengittävät”, koska niihin puhalletaan sysäyksittäin ilmaa. 

Teokset ovat niin isoja, että niitä mahtuu vain pari kuhunkin museon neljään näyttelyhuoneeseen. Jännittävää nähtävää, mutta silti näyttely ei ollut ihan minun juttuni. Saattaa kuitenkin olla, että menen Veturitalliin vielä toistamiseen lastenlasteni kanssa. Uskon, että he kiinnostuisivat ja innostuisivat noista leikkisistä ja ”elävistä” teoksista.

Tykkäsin näyttelyn nimestä Olipa kerran. - pisteen kanssa :) Kuten näyttelyn esitteessä sanotaan ”lause sisältää sekä tarinan alun että sen lopun”. Nimi viittaa ”paitsi satuihin myös mahdollisuuteen kaiken katoavaisuudesta. Se, mikä on totta tänään, ei välttämättä ole olemassa enää huomenna - ei ihmisessä, ei yhteiskunnassa eikä ympäristössä.”

Tosin minä en tavoittanut tätä ajatusta tai tunnetta katsoessani näyttelyn teoksia. Mutta ehkä näyttely ja etenkin sen nimi saivat minut pohtimaan elämään kuuluvaa jatkuvaa muutosta…

Iso paha susi, 2025

sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Syys sykkii

Varhaisaamua mökillä

lauantai 27. syyskuuta 2025

Pirunportaat


Kaivopuistossa voi yllättäen törmätä kapeaan rotkoon, joka johtaa Ursan tähtitornilta viereiseen leikkipuistoon. Kyseessä on luonnollinen geologinen muodostelma - puolisen metriä leveä ja kymmenisen metriä pitkä railo kallioiden välissä. 

Kaivopuiston rotko, joka tunnetaan myös Pirunportaina, on rauhoitettu jo vuonna 1922, ja pohjan kiviportaatkin on rakennettu vuosikymmeniä sitten. Helsingissä on noin 30 muuta rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä, joista useimmat on hiidenkirnuja tai erikoisia puita. 

Kiva ja yllättävä kävelykohde keskellä kaupunkia. Koettava ennen alkutalven jääkelejä :)