Kävin taas Ateneumin taidemuseossa - ja taas ihastuin. Maaliskuun alussa museossa avattiin Rajojen rikkojat -niminen näyttely, jossa on esillä 1800-luvulla eläneiden naistaiteilijoiden teoksia Suomen lisäksi muista Pohjoismaista sekä Baltiasta, Puolasta ja Saksasta. Kaikkia näyttelyyn valittuja naisia yhdistää myös se, että he ovat opiskelleet ja/tai työskennelleet Saksassa, minkä takia näyttelyn alaotsikko onkin 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat.
Ateneumin 3. kerroksen kapeassa yhdyskäytävässä oli puhutteleva aikajana naisten oikeuksista Suomessa. Hätkähdin, kun taas tajusin, että me naiset saimme äänioikeuden (vasta) vuonna 1906 eli kun lähes satavuotiaaksi elänyt Alma-mummoni oli jo 16-vuotias oppikoululainen Kotkassa (täällä). Ja kuitenkin suomalaisnaiset saivat oikeuden ensimmäisenä Euroopassa. Hätkähdytti myös tajuta, että Sveitsi antoi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971 eli samana vuonna kun minä pääsin ylioppilaaksi :)
Aikajanasta luin myös, että vuonna 1901 suomalaiset naiset saivat oikeuden suorittaa ylioppilastutkinto ja opiskella yliopistossa. Ja että vasta tästä lähes 30 vuoden kuluttua he saivat samat oikeudet lapsiin ja omaisuuteen kuin suomalaismiehet.
Mutta Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun naisopiskelijoita hyväksyttiin koulun perustamisesta eli vuodesta 1848 alkaen :) Tosin koulu tarjosi oppilailleen vain alkeisopetusta, joten syvällisempää koulutusta varten niin mies- kuin naispuolisten taideopiskelijoiden piti matkustaa ulkomaille. Tosin useimmat Euroopan taideakatemiat hyväksyivät opiskelijoiksi naisia vasta 1900-luvulla, joten ulkomailla suomalaisnaiset joutuivat pääosin opiskelemaan miespuolisten kollegoidensa yksityisopetuksessa.Tosin jo 1860-luvulla eurooppalaisiin taidekaupunkeihin alettiin perustaa erityisiä ainoastaan naisille tarkoitettuja taidekouluja.
Naistaiteilijoiden opiskelua rajoitti monet muutkin esteet. Ensinnä valtaosa naisopiskelijoista tuli säätyläiskodeista, sillä opiskelu vaati rahaa - kotoa, mesenaateilta ja/tai myöhemmin taideyhdistysten myöntäminä matka-apurahoina. Toisekseen naisten ei ollut sopivaa matkustaa yksin, joten tämäkin asia vaati erityisjärjestelyjä. Ja kolmanneksi naistaiteilijoiden oli miehiä vaikeampaa saada hyviäkään teoksiaan esille näyttelyissä tai myydyksi.
Ateneumin näyttelyssä minua kiinnosti tutustua etenkin suomalaisten naistaiteilijoiden teoksiin - ja vähän myös heidän elämäänsä. He olivat syntyneet 1820-1840 -luvuilla ja olleet tuottoisimmillaan 20-40 -vuotiaina eli 1860-1880 -luvuilla.
Ihastelin mm. nuorena kuolleen Victorine Nordenswanin (1838-1872) alle 30-vuotiaana maalaaman Surevia naisia Kristuksen haudalla -öljymaalauksen naisten tunnetta välittäviä kasvoja. Sekä Victoria Åbergin (1824-1892) ja Fanny Churbergin (1845-1892) hienoja maisema- ja luontotauluja sekä Alexandra Frosterus-Såltinin (1837-1916) lapsiaiheista Pikku suruja -taulua. Frosterus-Såltin oli ainoa näyttelyn suomalaisista taiteilijoista, joka oli minulle aiemmin tuttu, sillä oli nähnyt yhden hänen lukuisista alttaritauluistaan Karjalohjan kirkossa (täällä ja täällä).
Näyttelyssä oli myös joitakin 1800-luvun naispuolisten kuvanveistäjien teoksia. Jos naistaidemaalarien tie ammattitaiteilijaksi oli kivinen ja vaati rajojen rikkomista, niin naiskuvanveistäjillä tie oli vieläkin karikkoisempi: Naisten oli lähes mahdoton saada akateemista koulutusta kuvanveistossa tai työtilauksia - niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Esimerkkinä voidaan pitää Vaanilan kartanossa Lohjalla varatuomarin tyttärenä syntynyttä ja Suomen ensimmäisenä naiskuvanveistäjänä pidettyä Alina Forsmania (1845-1899), joka kuoli 54-vuotiaana Berliinissä köyhänä ja lähes unohdettuna. Tästä huolimatta hänen kerrotaan todenneen: ”En vaihtaisi kaikkeen maailman hyvään köyhyyden vahvasti maustamaa elämääni.”
Kaikki ammattiin opiskelevat naiset olivat 1800-luvulla todellisia rajojen rikkojia. Ateneumissa voi tehdä kiinnostavan tutustumisretken taiteilijan ammattiin valmistuvien nuorten naisten elämään - ja tutustua heidän upeisiin saavutuksiinsa.
Victorine Nordenswan: Surevia naisia Kristuksen haudalla, 1868
Alexandra Froterus-Såltin: Pikku suruja, 1864
Fanny Churberg: Metsänsisusta, 1876
Fanny Churberg: Talvimaisema, auringon mailleen mentyä, 1880
Aline Forsman: Kuvanveistäjä Walter Runeberg, 1875
Victoria Åberg: Kuutamomaisema, 1872