Istun Turun Mikaelinkirkossa noin sadan muun ihmisen kanssa. On kaunis, mutta kylmä toukokuinen sunnuntai-ilta. Aurinko paistaa sisälle kirkon sivuikkunoista ja alttarin takana olevien lasimaalausten läpi. Valonsäteiden osuessa sisäseinien kultakoristeisiin koristeiden kultavärit alkavat yllättävästi ja kauniisti hohtaa.
Kirkkosali täyttyy odotuksesta ja vaimeasta puheensorinasta. Kuin taikaiskusta sorina loppuu ja keskikäytävää pitkin alkaa kävellä mustaan, peittävään kaapuun ja paksupohjaisiin kenkiin pukeutunut mies. Raskain ja hitain askelin tuo hupun alle lähes peittyvä mies lähestyy alttarin eteen rakennettua lavaa. Mies nousee liuskaa pitkin lavalle, pysähtyy, seisoo hetken selkä yleisöön päin, kunnes hän säpäkästi kääntyy kohti yleisöä - yhden jalan päällä kuin tanssisi piruettia paksupohjaisilla kengillään :)
Samassa miehen ympärille humahtaa neljä tanssijaa ja Louis Viernen sykähdyttävä urkusinfonia alkaa kaikua kirkossa. Huppupäinen mies jatkaa kävelemistä lavalla. Painottaen jokaista askelta kuin joka hetki tunnustelisi maata allaan ja elämää ympärillään. Tanssijat alkavat myös elää ja lähestyvät toisiaan hypnoottisesti liikkuen. Komea kirkkosali puhkeaa eloon musiikin ja tanssin voimasta :)
Hetken päästä mies alkaa lausua matalalla ja kantavalla äänellä Fernando Pessoan runoa. Selvästi artikuloiden, mutta vahvalla tunteella - ja (onneksi) suomeksi. Sykähdyttävää ja meditatiivista.
Seuraan esitystä hievahtamatta, lähes hengittämättä. Ja tykkään tosi paljon. Tykkään tanssija ja koreografi Jorma Uotisen ”kävelystä”, joka hetkittäin täydentyy lyhyillä tanssiaskelilla ja käsien balettiliikkeillä. Tykkään portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan (1888-1935) runoista, jossa pohditaan elämän lyhyyttä ja kuolemaa. Tykkään ranskalaisen säveltäjän ja urkurin Louis Viernen (1870-1937) luomasta ja suomalaisen urkurin Petur Sakarin (s.1992) soittamasta musiikista.
Ja tykkään myös Porin Dance Companyn neljän tanssijan - Meri Tankka, Riikka Tankka, Kasperi Kolehmainen ja Riku Lehtopolku - luomasta hypnoottisesta liikkeestä. Tykkään koko esityksestä, jonka koreografia ja ohjaus on Jorma Uotisen käsialaa ja joka esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2014.
Näin, kuulin ja tunsin Hetkien vaellus -nimisen tanssiteoksen. Kaikki - hypnoottinen tanssi, kaunisti (ja kovaa) kaikuva urkumusiikki ja puhuttelevat runot - oli kuin tehty minulle. Lumouduin täysin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti