Hugon huoneen seinällä oli väritetty valokuvasuurennos Lillyn nuoruudenkuvasta.
Päijät-Hämeen kartanokierroksen (täällä) viimeinen kohde oli Urajärven kartanomuseo Asikkalassa Heinolan ja Lahden puolivälissä. Kolmesta retkihohteesta Urajärven kartano oli alueeltaan laajin, parhaiten säilynyt ja kokonaisuudessaan mielenkiintoisin. Kesäretkikohteiden aatelia :)
Kartano muodostettiin Urajärven rannalle niemen nokkaan vuonna 1653, ja parinkymmenen vuoden kuluttua se päätyi von Heidemanin aatelissuvun haltuun. Kartano on poikkeuksellisesti ollut saman von Heidemanin suvun - tarkemmin suvun suomalaisen sukuhaaran - omistuksessa suvun viimeisten jäsentensä kuolemaan eli vuoteen 1917 asti.
Suomalaishaaran kaksi viimeistä jäsentä olivat Axelia Frederika Amalia eli Lilly von Heideman (1849-1917) ja Hugo Oskar Alexander Magnus von Heideman (1851-1915). Lapsettomat sisarukset syntyivät ja kuolivat kartanossa ja vanhempiensa - Axelin (1803-1867) ja Fredrikan (1814-1892) - ainoina lapsina asuivat koko elämänsä kartanossa pääosin kaksin.
1800-luvun viimeisinä vuosina Hugo peri lapsettomana ja perheettömänä eläneen velipuolensa Fransin (1833-1896). Hän oli Hugon isän Axelin ja tämän ensimmäisen vaimon - mielenterveysongelmista kärsineen ja nuorena tapaturmaisesti kuolleen Sofian (1815-1850) - poika, joka asui aikuiselämänsä äidiltään perimässä Rantalan kartanossa Sysmässä.ä Rantalan myynnistä saamillaan rahoilla Hugo kunnosti itselleen rakasta Urajärven kartanoa sekä teki sisarensa Lillyn kanssa pitkiä matkoja Eurooppaan ja Lähi-Itään.
Hugo ja Lilly toivoivat, että heidän kuoltuaan Urajärven kartano muutetaan yleisölle avoimeksi museoksi ja että kartano ja sen ympäristö säilytetään sellaisena kuin se heidän elinaikanaan oli ollut. Yksitoista vuotta Lillyn kuoleman jälkeen kartano avattiinkin museona - yhtenä Suomen ensimmäisenä kartanomuseona.
Siitä asti museo on ollut avoinna enemmän tai vähemmän säännöllisesti lukuunottamatta vuosia 2008-2013, jolloin Museovirasto korjasi ja entisöi rakennuksia ja pihapiiriä. Sisarusten toive on siis pitkälti toteutunut Museoviraston lisäksi Suomen muinaismuistoyhdistyksen ja viimeisinä vuosina myös Urojärven kartanon ystävät -nimisen yhdistyksen myötävaikutuksesta.
Urajärven kartanosta ja von Heinemanin perheestä on kirjoitettu useita artikkeleita, kirjoja ja tutkimuksia, viimeisimpänä tänä vuonna julkaistu Annika Kivimäen Urajärven kartanomuseon perustaminen ja toiminnan vakiinnuttaminen 1916-1938 -niminen progradu-tutkielma Turun yliopistosta.
Kartano pihapiireineen ja ympäristöineen oli samaan aikaan sekä hienostunut että kodikas. Se huokui historiaa ja mennyttä elämää - ikäänkuin Hugo ja Lilly olisivat vain hetki sitten poistuneet paikalta… Kiinnostavuutt lisäsi se, että museon yli 2000 huonekalua ja esinettä olivat todella kaikki kuuluneet Hugolle ja Lillylle tai heidän lähisuvulleen.
Kokonaisuudessaan Päijät-Hämeen koko päivän kestävä kartanokierros oli kaikinpuolin upea, mutta huomaan, että minulle riittää yksi kartano tai museo päivässä. Ja kolmessa on jo kaksi liikaa…
Lillyn sinivihreä huone
Ruokasalissa oli kuuluisan puusepän Jacob Nygrenin huonekaluja,
mm. astiakaappi vuodelta 1816.
Sisustuksessa oli käytetty kirkkaita värejä ja kauniita kankaita.
Salissa oli Eero Järnefeltin (1863-1937) keväällä 1917
maalaamat muotokuvat Lillystä ja Hugosta.
Hugo oli kuollut jo vuonna 1915, joten Lillyn toiveesta
Hugon muotokuva maalattiin tämän nuoruuden valokuvan mukaan :)
Nykyinen vaaleansininen päärakennus valmistui vuonna 1812.
Lilly haudattiin kartano puistossa olevaan hautaan,
jonne hän oli ennen kuolemaansa siirrättänyt äitinsä Frederikan (1814-1892) ja
kaksi vuotta ennen Lillyä kuolleen Hugo-veljen maalliset jäännökset
Asikkalan hautausmaan sukuhaudasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti