maanantai 29. helmikuuta 2016

Helmiä


Lähes seitsemästä seitsemään riittävä valo. Avonainen meri Kaivopuiston rannassa. Tapiolan kotileipomosta ostettu pala taatelikookospiirakkaa. Parasystävän tapaamisen odotus.

Pikkupoikien lomareissu Espanjan vuoristoon vanhempiensa kanssa - Lontoontyttö ehtii pariksi päiväksi mukaan. Opiskelijatytön keväisen heiluva letti, ja Poikakaverin ujo hymy. Pojan ja Tyttöystävän tulossa oleva vauva. Juniorin kuntosali-innostus. Äitimuorin ilo jokaviikkoisesta kahvilaretkestämme.

K-kaupan kuusi ruukkunarsissia, jotka päiväsaikaan nauttivat kevään väreilystä parvekkeella, mutta yöksi pääsevät sisälle lämmittelemään. Ja ruokapöydällä lasiruukussa ilahduttavat helmililjat.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

lauantai 27. helmikuuta 2016

perjantai 26. helmikuuta 2016

Simon aika


Simo-eno (täällä) kuoli pari kuukautta sitten joulukuun 30. päivänä 88-vuotiaana. Hän eli tapahtumarikkaan ja (luullakseni) raskaan elämän, mutta huumorinsa ja elämänhalunsa hän säilytti viime vuosiin asti. "Elämää rakastetaan eläen." Äitimuorille eli siskolleen hän oli kertonut suunnittelevansa satavuotisjuhliaan.

Äitimuorin mukaan Simo-eno sai yllättäen ylioppilasvuonnaan voimakkaan henkellisen herätyksen, ja ryhtyi lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa lopettaen lyhyeen suunnittelemansa farmasian opinnot. Valmistuttuaan hän toimi yli kymmenen vuotta (1951-64) karismaattisena nuorisopappina Tampereen Harjun seurakunnassa, minkä jälkeen siirtyi Kotimaan päätoimittajaksi (1964-68).


Pappistyönsä ohessa Simo-eno opetti 1950-luvulla uskontoa Tampereen Reaalilyseossa. Alla lainaus erään luokan muistoista (täältä):

Simo T. (Simppa, Temppeli-Elvis) oli värikkäämpi uskonnonopettaja. Hänellä oli yleensä punainen vakosamettitakki, valkoinen paita ja värikäs solmio. Simppa laati julkaisun nuorison seksuaalivalistuksesta, joka tuohon aikaan aiheena oli varsin radikaali. 
Oppitunnin alussa hän saattoi pyytää luokanjärjestäjää hakemaan takkinsa taskusta opettajainhuoneesta Helsingin Sanomat. Hän nosti sitten molemmat jalkansa opettajanpöydälle ja alkoi selata lehteä. Oppilaat lukivat samaan aikaan ääneen Uutta Testamenttia järjestyksessä ja lehden takaa kuului sitten välillä: "Seuraava!"  
Talvella 1966 Simo-eno joutui 38-vuotiaana auto-onnettomuuteen, loukkaantui vaikeasti ja jäi parin vuoden päästä lopullisesti sairaseläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan hän jatkoi kirjoittamista ja toimi tarvittaessa lähipiirissä mm. vihki- ja kastepappina.

torstai 25. helmikuuta 2016

Ahkera Muori


Etsin puikkoja Äitimuorilta joku vuosi sitten saamastani puikkopussista. Pohjalta löytyi neljä kerälle käärittyä lähes valmista lakanapitsiä - Äitimuorin vuosia sitten virkkaamia. Miten se äiti kaikkea ehtikin - vaativan ansiotyönsä ohella.

Muistan Äitimuorin kutoneen kasapäin mm. puseroita ja välihousuja lastenlapsilleen, tehneen ainakin pari isoa karvalankamattoa, useita sängynpäällisiä, näyttäviä ristipistopöytäliinoja ja geometrisia tyynyjä. Näistä lakanapitseistä en aiemmin ollut tietoinen.

Pitsien mukana oli Äitimuorin ilmeisesti Alma-äidiltään perimä repaleinen saksan kielinen pitsimallivihkonen, joka netistä kaivamieni tietojen mukaan on vuodelta 1900.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pikkujuttuja

Mökillä yksin hiljaisuuden ja luonnon keskellä elämänpiiri pienenee - hyvässä ja pahassa. Ihmisen mieli tarvitsee ja kaipaa niin yksinoloa kuin vuorovaikutteista suhdetta aitoon ihmiseen. Minulle tässä hetkessä on hyvä kokea yksinolon rauhaa - ilman yksinolon pelkoa.

Toissapäivän kävelylenkillä kuulin ja näin punaperäisen käpytikan, ja iltapäivällä pieni myyrä kipitti mökkitien poikki. Yöllä oli pilvessä, mutta näin täysikuun vilahtavan pilvipeitteen raoista. Aamulla järvenjään päälle sataneeseen lumeen oli ilmestyneet jonkin yöotuksen helmimäiset jalanjäljet. Supikoira tai kettu?

Talitintit ovat löytäneet Ukin puunoksaan ripustaman herkkupötkylän ja jäävät nyt lentelemään lähipuihin. Yllättävän mukava seurata lintujen syömäpuuhia! Lisää kotoutumista (!) mökille. Parin pilvipäivän jälkeen aurinko pilkistää pilvien välistä.

Pikkujuttuja, mutta aiemmassa elämässä ilman luontokontaktia eläneelle Mummille pieniä ihmeitä.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kauppareissu


Eilen pakkasin koirat autoon ja kävin Kitulan Salessa. Reissumiestä, juustoa, banaania, maitoa ja kuusi pulloa juomavettä - niillä pärjätään keskiviikkoon. "Kesäautossani" (täällä) on niin matala maavara, että se pitää mökillä jättää pitkälle mäen päälle. Ja vesipullot painavat... Mummi keinot keksii.

Kauppakassit pääsivät mäenlaskuun, tosin vähän jouduin avustamaan vetämällä koiran flexillä.

Tintti tuli

maanantai 22. helmikuuta 2016

Laskiämpäri

Asuin 1950-luvun lapsena Helsingin Lauttasaaressa. Meillä oli vastavalmistunut, valoisa kerrostalohuoneisto Lauttasaarentien varrella (täällä). Oli erikseen makuuhuone, lastenhuone ja työhuone. Keittiössä oli sähköliesi, juokseva vesi ja viemäri sekä ikkuna pihalle ja Kirsti, joka juotti Siskolle ja minulle mukista raakoja kananmunia, jotta "tytöt vahvistuu". Keittiön takana oli vielä pieni apulaisen huone...

Mummin ja Taatan luona Karkussa oli iso hyvinhoidettu talo (täällä). Ei eläimiä - paitsi kissoja - eikä peltoja, vaan talon toisessa päässä Taatan kauppa - todellinen entisajan sekatavarakauppa. Maitoa, lihaa, leipää, kahvia, makeisia, mutta myös nauloja, kankaita, rukkasia eli kaikkea mitä Palvialan kylässä tarvittiin (täällä).

Vauraan talon keittiöön vesi kannettiin pihan pumppukaivosta. Likainen vesi kaadettiin keittiön nurkassa tai komerossa olevaan emaliseen laskiämpäriin - sekaan heitettiin myös muut maatuvat jätteet. Rusehtavaa vettä jossa kellui perunankuoria. Ämpäri tyhjennettiin pihan perällä olevaan kompostikasaan. Ilmeisesti jouduin harvoin tähän hommaan, koska en muista missä mummolan komposti oli. Sen sijaan muistan kaivon, josta Siskon kanssa saimme hakea ämpärillä juomavettä - aikuisen avustuksella. Veden pumppaaminen oli kivaa. Tunne, kun pumppu parin tyhjän pumppauksen jälkeen täyttyi painavasta vedestä, ja pisaroita roiskui lämpimille säärille. Mummolassahan oli aina kesä?

Pihan toisella puolella, pitkän varastorakennuksen nurkassa oli huussi, jossa oli kaksi reikää aikuisille ja yksi matalammalla oleva ja pienempi reikä lapsille. Pöntölle mennessä noustiin ensin pitkät rappuset, joten tarpeet putosivat noin kolme metriä ja jätöskasat olivat "hienostuneen" kaukana. 

Muistot nousivat kun Hertta Kuusisesta kertovassa kirjassa (Köngäs 2015) mainittiin laskiämpäri...

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Onneksi


Ukki lähti töiden takia kaupunkiin. Jäin taas mökille. Onneksi molemmat koirat - oma Muru ja tytön Chloe - jäivät seuraksi. Chloesta on jopa vahdiksi - haukkuu pystyyn jokaisen vähänkin vieraan.

Onneksi Ukki ripusti linnunruokapötkylän ikkunan eteen - suora sihti lempinojatuolistani. Nyt vain odottelen, koska ympäristön linnut äkkäävät rasvaherkun. Tosin kahden viikon aikana olen nähnyt tontilla vain kaksi lintua. Toivossa kuitenkin elelen, sillä toisen näin tänä aamuna.

Onneksi Ukki savusti eilen riittävän suuren kirjolohen, joten kalaa riittää minulle ainakin kahdeksi päiväksi. Lisäksi pari perunaa ja herkkutomaatteja, joita Ukki myös jätti pussillisen jääkaappiin. Tuntee siippansa, joka herkästi tyytyy vain juustoleipään ja kahviin - vaikka kolmesti päivässä.

Onneksi Ukki rakastaa kukkia, ja toi mökille tullessaan Lidlistä ostamansa vaaleanoranssin ruusukimpun. Lisäksi osti lauantaina vastusteluistani huolimatta "mökillähän on jo yksi kukka" Salon torilta ihania kotimaisia tulppaanneja - oransseja! - ja kaksi upeaa purkkinarsissia.

Vaikka viihdyn yksin mökillä, niin ikävän huomaa toisen lähtiessä. Onneksi haikeutta lievittää Muru ja Chloe, ruusut, tulppaanit ja narsissit sekä lintujen odottelu ja jääkaapissa lymyävä kirjolohi. Ja juuri aloittamani Heidi Köngäksen Hertta.

Pikkupoikia kaipaan. En ole pitkän sairasteluni takia nähnyt rakkaitani yli kuukauteen....


Tämän Outi Heiskasen grafiikkavedoksen (2003) saimme vuosia sitten joululahjaksi Lontoontytöltä.
Ukkia, Mummia ja silloista Osku-koiraamme "kuvaava" teos ilahduttaa meitä edelleen.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Raitarakkautta

Herkuttelua


Ukki tuli mökille Chloe-koiran kanssa ja loihti perjantai-illaksi kampasimpukoita voin, valkosipulin ja tuoreen timjamin kera. Epäterveellistä, mutta niin herkkua. Lisänä sitruuna-hernerisottoa ja lehtisalaattia. Oli ihanaa herkutella askeettisen viikon jälkeen. Maanantaista torstaihin olin syönyt vuorotellen kukkakaalikeittoa - hyvää - ja HK:n sinistä kuumana ja kylmänä - mauttomampaa kuin muistin.

Illalla radiosta perinteisiä Puhelinlankoja ja telkusta pisteliästä Pressiklubia.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Luppopäiviä


Tiistain ja keskiviikon aurinkoiset ilmat houkuttelivat ylittämään toipilaan kunnon. Kävelin Murun kanssa molempina päivinä pari pitkää lenkkiä. Tuntui ihanalta eikä yhtään väsyttänyt. Mutta into ja ilo kostautui..... Eilinen meni pötkötellessä, ja taitaa mennä tämäkin päivä.

Palautuminen kävelylenkeistä ottaa yllättävän koville. Väsyttää, lihakset jumittaa ja nenä vuotaa. Eli rehkin sittenkin liikaa, vaikka en kokenut yhtään rehkiväni.

Onneksi Ukki tulee tänään mökille. Saan paijausta, jättikatkarapuja ja Lidlin rahkapullaa....

torstai 18. helmikuuta 2016

Mökkimuotia


Olen vilukissa. Vetoisella mökillä minusta kuoriutuu moderni kerrospukeutuja ja kotoisa kirppismummo. Koleuden karkoittamiseksi tarvitsen neljä puseroa ja kolmet pitkikset:):)

Alimmaiseksi Stockan alesta ostettu lila saksalainen silkkisekoitealuspaita, sitten HM:n tummanharmaa pitkähihainen aluspusero, seuraavaksi Seppälän vihreä puuvillapusero ja lopuksi kirpparilta hankittu paksu, virolainen(?) valkovihreä villapusero. Ja kaulaan ihanasti pehmentynyt kirppisosto - Jackpotin puuvillainen vihertävä kaulahuivi.

Jalkaan tosipaksut (80 denieriä?) sammaleenvihreät sukkahousut, niiden päälle mustat Marimekon puuvillaiset neuledamaskit ja päällimmäiseksi vuosia sitten kirpparilta ostetut Rukan kellertävät tuulihousut. Lopuksi punaraidalliset villasukat (kirppikseltä 2 eurolla) ja kymmenisen vuotta sitten itselle joululahjaksi ostetut harmaat Marimekon kumipohjaiset tossut.

Kierrätys kunniaan! Löysää, rentoa ja lämmintä!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Mamma Mu


Minun lisäkseni Pikkupojat tykkäävät Lehmä saa laastarin -nimisestä kirjasta (Kustannus-Mäkelä 2010), jonka joku vuosi sitten nappasin kirppiskorista. Kirja kertoo Mimmi-lehmästä (ruotsiksi veikeä Mamma Mu) ja sen "älykkäästä" ystävästä Variksesta. Kirjan kuvat on piirtänyt ihana Sven Nordqvist, joka tunnetaan Viiru ja Pesonen -kirjojen tekijänä. Mukavasti juokseva teksti on ruotsalaisen avioparin Jujja (1944- ) ja Tomas (1940-96) Wieslanderin kirjoittama ja Pirjo Santosen suomentama.

Jäin miettimään outoa Jujja-nimeä. Selvisi että 71-vuotias Jujja on alkujaan nimeltään Hjördis - yhtä outo, vaikka joillekin tuttu Pirkka-Pekka Peteliuksen Ahma-tiimistä.

Viikonloppuna löysin Jäähallin kirppikseltä Helsingistä samojen tekijöiden Lehmä kelkkamäessä (2004) -kirjan, ja pitihän se ostaa korkeasta kirpparihinnasta (4 euroa) huolimatta. Mummin lukunautinnosta puuttuu vain Pikkupojat!

Mökki klo 7.56


Valo auttaa rakastamaan aamuja,
vaikka kummastakin hiirenloukkusta piti poistaa hiiri...

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kaksin - edelleen


Murun kanssa mökkeillään - edelleen. Aurinko houkutti kävelemään, ja askelmittarin aktiivisuus paukahti 207 %:iin. Muuten jatketaan samaan malliin: luonnon ja päivänkierron seuraamista, kutomista ja lukemista. Laiskottelua koko rahalla!

Iltaisin herkutellaan Australian Masterchef -sarjalla (62 yli tunnin jaksoa!) ja lasillisella valkoviiniä. Ja tänään lisäksi kakkoselta Mestareidenliigaa.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Takas mökille


Köröteltiin Murun kanssa Mummin kuplalla runsaan tunnin matka kaupungista mökille. Matkalla poikettiin tuttuun maalaiskauppaan. Ostettiin lähdevettä, lenkkimakkaraa, banaaneja ja kuusi Classic-jäätelöpuikkoa - kermatoffeeta ja maitosuklaa-vadelmaa. Miten Saukkolasta ostetut banaatit voivat aina olla maukkaampia kuin Helsingin marketeista saatavat?

Perillä ilahdutti valkoinen nuoskalumi ja Ukin Salosta ostama keväisen keltainen narsissi.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Mökin lumo?

"Etkö pelkää?", kysyi ensimmäisenä niin Äitimuori kuin Juniorikin kuullessaan, että olen yksin pimeällä mökillä, kun tiistai-iltana tuli kolmen tunnin sähkökatkos. Yllätyin itsekin, että en pelännyt.

Jokin on vanhetessa muuttunut. Nuorempana ja suurperheen työssäkäyvä äitinä en ehtinyt enkä osannut ajatella, että viettäisin pari päivää yksin mökillä. Enkä edes halunnut, saatikka uskaltanut. Jos oli mahdollisuus olla hetki yksin, menin mieluummin kaupungissa elokuviin tai tapailin ystäviä.

Nuorempana olisin pelännyt yöpyä yksin mökillä, jossa naapuri oli kilometrin päässä ja ambulanssi yli tunnin matkan takana. Mitä pelkäsin? En tiedä. Yön täydellistä pimeyttä... Jos joku paha tulee... Jos kaatuu tai saa sairaskohtauksen, ja pitäisi päästä nopeasti hoitoon...

Nykyään olen mieluusti yksin, myös mökillä - pitkiäkin aikoja. Paitsi vuoden synkimpinä viikkoina - marraskuun puolivälistä vuoden loppuun, jolloin iltapäivän kolmesta aamukymmeneen jatkuva pimeys ahdistaa liikaa, etenkin mökillä. Yksinolossa olen myöhäisherännäinen. Yövyin mökillä ekaa kertaa vasta pari vuotta sitten, ja lähes hurahdin (täällä).

Yksin voi elää omassa rauhassa ja omassa tahdissa. Voi olla omien ajatusten kanssa ja puuhastella hissukseen. Ja mökillä lisäbonuksena on luonto, joka tulee eri tavalla lähelle kuin kaupunkikodissa.

Vai onko mökkiasumisesta nauttiminen sittenkin laiskuutta, kaavoihin kangistumista, pakenemista, haasteiden väistämistä? Ainakin se on itsensä kanssa rauhoittumista ja epämääräisen pelon voittamista!

Viikonloppu kaupungissa, ja maanantaina takaisin mökille - Murun kanssa!

torstai 11. helmikuuta 2016

Vintage?


Ostin 1970-luvulla Oulussa opiskellessani Rukan pitkän punaisen sadetakin. Takki oli keväisin ja syksyisin ahkerassa käytössä, sillä opiskelijat pyöräilivät pikkukaupungin kaikki matkat. Kesäisin 1970-luvulla paistoi aina aurinko ja talvet olivat lumivalkoisia, eikö...

Helsinkiläisenä pikkulasten äitinä 1980- ja 1990-luvuilla sadetakki oli edelleen käytössä lähes viikottain - penskojen kanssa ulkoiltiin säässä kuin säässä. 2000-luvun alussa tulivat goretex-takit ja punainen sadetakki kulkeutui mökille varatakiksi. Tytöt käyttävät mökillä käydessään takkia mielellään, ja tällä viikolla se on ollut minulla käytössä päivittäin.

Laatu kestää. Rukan vahva sadetakki ei ole 40 vuodessa yhtään haurastunut - se on edelleen täysin vedenpitävä ja sopivan taipuisa. Opiskelijatytön järkiostos!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Vilskettä


Edelleen sataa. Onneksi oli pari taukoa ja selvittiin Murun kanssa kahdesti kävelylle. Aamupäivällä päästiin jopa yli tunnin lenkille, kun lämpö ja sade oli sulattanut jään hiekkateiltä. Törmättiin Karjalaiseen, joka sulatteli jäätynyttä salaojaa lämpimällä vedellä. Palatessa nähtiin kaukaa myös Karjalaisen rouva ja lenkillä ollut Karjalaisen käly. Ruuhkaa mökkitiellä.

Pikitien reunassa kuultiin ja nähtiin pari tiaista isompaa lintua. Luulin rastaiksi, mutta illan luontoradiosta kuulin, että vaikka talvehtisivat Suomessa laulua kuulee aikaisintaan huhtikuussa. Vanhan kiviaidan kupeessa ihailtiin terhakoita torvijäkäliä. Siis Muru ja minä.

Kynttilän valossa


Mökillä sattuu ja tapahtuu. Eilen tiistaina oli päivällä kolmen tunnin sähkökatkos, josta oli aiemmin ilmoitettu ja olin osannut varautua. Silti keskellä päivääkin oli yllättävän hämärää, lukea näki vain aivan ikkunan vieressä. Sähkökatkos sulki valon, lämmityksen ja lieden lisäksi veden ja vessan (toimivat pumpulla) sekä telkun, radion ja nettiyhteyden. Puhelin sentään toimi.

Kudoin, luin ja odottelin. Uloskaan ei viitsinyt mennä, koska satoi kaatamalla - koko päivä.

Ehdin nauttia toimivasta sähköstä pari tuntia, kun illalla seitsemältä sähköt sammuivat uudelleen ilman ennakkovaroitusta. Tuli pilkkopimeää. Myös vastarannalla olevan parin kesämökin valot sammuivat. Caruna, oi Caruna! Onneksi taskulamppu ja kynttilät olivat lähellä. Loppuilta vietettiin Murun kanssa hiljaisuudessa - viisi kynttilää valaisi ihmeen paljon.

Sähköt palasivat hiukka kymmenen jälkeen. Onneksi sillä olin jo kaivanut lisäkalsaria jalkaan, ja yö oli tulossa. Mökillä sattuu ja tapahtuu.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Mökkielämää

Kolmas päivä. Sataa, sataa ja sataa.

Tänään ei nähty yhtään ihmistä, ei lintuja eikä hiiriä. Siivottu sisällä: järjestetty maustehyllyjä ja imuroitu makuusoppea. Sateen hieman hellittäessä kipaistu Murun kanssa lenkille. Muru nauttii ja Mummikin - liukastelusta huolimatta. Monenmoiset sammaleet sekä puolukan ja mustikan varvut hehkuvat vihreän eri sävyissä. Harmaudesta huolimatta kaunista ja rauhoittavaa.

Mummi on joutunut Ukin hommiin. Lumen nopeasta sulamisesta ja viime kesäisistä maansiirtotöistä johtuen majakkahuoneen alusta tulvii. Pumppu löytyi pienen etsiskelyn jälkeen saunan takaa, jonne oli syksyllä unohtunut. Letkut oli tietty jäässä, joten raahasin pumpun letkuineen tupaan sulamaan. Tulvaa saadaan helpotettua vasta huomenna.

Sade jatkuu, kynttilät palavat ja pumppujohdot sulavat. Muru sylissä ja mieli rauhassa.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kevään ääniä


Ukin lähdettyä eilen puolen päivän aikaan olen nähnyt yhden ihmisen, ja senkin kaukaa: Murun kanssa lenkkeillessä munatalon yksinäinen emäntä näkyi kantavan halkoja tupaan. Jutellut olen Ukin, Siskon, Juniorin ja Opiskelijatytön kanssa - puhelimessa.

Illalla näin hiiren kipittävän keittiön kaapin alitse. Lenkillä seurasin kahden talitiaisen kisailua ja kuulin kaukaa kantautuvan moottorisahan äänen. Ei autoja eikä lentokoneita.

Kevätpuro solisi osin jään alla iloisesti ja villisti.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Matka mökille


Vajaa kuukausi sairastettu. Onneksi joka päivä on parempi - yhtä takapakkia lukuunottamatta. Pitkä sairastelu on vetänyt niin fyysisen kuin psyykkisen kunnon miinuksen puolelle.

Ukki on jaksanut paijailla ja tehdä hyvää ruokaa, Sisko kysellä päivittäin kuulumisia ja piipahtaa välillä teemukillisella - ja kertoa iloisia juttuja. Juniori on lenkittänyt ahkerasti Murua, jotta se on jaksanut tunnista toiseen kyhnöttää mamman viekussa. Kiitos Mummin mielenkohennustalkoisiin osallistuneille - onnistuitte!

Helmikuun alkuun varattu Madeiran matka piti perua, mutta päästiin sentään Ukin kanssa viikonlopuksi mökille. Rauhallista, lämmintä ja helppoa. Ukki palasi tänään kaupunkiin, mutta minä päätin jäädä Murun kanssa mökille.

Seikkailu sumussa ja hiljaisuudessa alkaa. Onneksi pimeys laskeutuu vasta puoli kuuden jälkeen!