lauantai 31. elokuuta 2013

Jakkaran tuunaus


Ostin kirpputorilta söpön pienen vaaleanvihreän jakkaran neljällä eurolla. Päätin maalata sen torkkupeittoni väriseksi eli lime/sinapinkeltaiseksi. Tuumasta toimeen ja K-rautaan maalin ostoon. Viimeksi maalasin pari vuotta sitten mökillä kaksi pikkupöytää, ja silloin homma onnistui hyvin. Nyt maalaaminen olikin paljon koukeroisempaa, unohdin mm. hiekkapaperilla hiomisen ja pinta jäi epätasaiseksi. Mutta väriin olen tyytyväinen!

Jakkara odottaa nyt takan edessä pikkupoikia talviaamujen nakin paistoon Ukin kanssa - syksyn ja talven iloja!

Alkuperäinen väri

perjantai 30. elokuuta 2013

Terassin jatke


Saatiin viimein valmiiksi kaupunkikodin terassin jatke grilliä varten. Samalla löytyi paikka kuutamohortensialle, joka on muovipussissa odottanut omaa paikkaa puutarhan nurkassa jo kaksi vuotta. Ihanaa ja ihmeellistä, että se on säilynyt hengissä kovat pakkastalvet. Juuret muovipussissa! Ja kukkiikin komeasti. Hortensioista pidän lähes eniten juuri hentokukkaisesta kuutamohortensiasta. Äitimuorin peruja, hänellä piti aina pihalla olla kuutamohortensia.

Samalla sain myös perattua rikkaruohojen keskeltä esiin vanhat kiemuraiset rodot, joiden eteen pitää vielä keksiä jotain kivaa ja värikästä. Ensalkuun laitan siihen kymmenet ruukkunarsissien sipulit, jotka olen keväältä säästänyt.

Laila Kinnunen laulaa Puhelinlangoissa. Kaunista ja ihanaa, kaipaa tanssimaan!


torstai 29. elokuuta 2013

Concertgebouw


Hollantilainen sinfoniaorkesteri, jota Hesarissa kehuttiin maailman parhaaksi. Olikin upeaa kuunneltavaa ja katsottavaa - orkesteri soi ihanasti yhteen ja silmät nauliutuivat taitavan kapellimestarin eläväisiin käsiin. Ja pianistin luritukset! 46 minuuttia, väliaika ja 45 minuuttia, ihan kuin jalkapallossa!

Vieressäni istui siro, eläväinen ja puhelias rouva. Hän kertoi mm. olevansa pianisti ja että hänen tyttärensä on Tanskassa asuva kapellimestari (Eva Ollikainen) ja on myös johtanut kyseistä maailmakuulua orkesteria. Tämä sukuselvitys taustaksi seuraavalle.

Kuten tavallista Musiikkitalon yleisö istui koko esityksen ajan liikkumatta, paitsi vieressäni istuva pianistirouva. Hän hytkyi ja jammasi koko ajan kuin rockkonsertissa, ei meinannut penkissä pysyä. Olen aina ihmetellyt että määrääkö joku konserttietiketti, että sinfoniakonserteissa pitää istua jäykkänä ja liikkumatta. Vai onko niin helpompi keskittyä? Minua haluttaisi välillä elää musiikkia myös kropallani. Olen yrittänyt olla liikkumatta, jotta en paljasta kokemattomuuttani. Vierusrouvani näytti, että kyllä konserttijammailu on sallittua, vaikka olisi konserttiammattilainen. Mutta miksei kukaan muu koskaan jammaile?

Musiikkitalossa viihdyn aina - se on kotoisa, valoisa ja kaunis. Kun istuu eri puolilla aaltoilevaa pyöreää konserttisalia, ison tilan kokee aina uutena.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Syksyä?


Ihanista aurinkopäivistä huolimatta ilmassa ja luonnossa tuntee jo syksyä. Aamukävelyt Murun kanssa ovat meditatiivisen kauniita ja rauhoittavia. Pieni valkoinen koira tosin muuttuu pieneksi mustaksi koiraksi - märäksi ja kuraiseksi, kun se hyppii into piukeena kasteisessa heinikossa ja pyörii hiekkateillä.

Onneksi pentu on jo tottunut suihkuun, vaikka pyyhkeen kanssa tuleekin vielä taistelua.


tiistai 27. elokuuta 2013

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kahden kahvilan kävely


Ukki, Mummi ja kaksi koiraa. 
Pyhäaamu, aurinko ja kaksi kuppilaa. 

Tarkoittaa kävelyä Töölönlahden ympäri ja pakollisia pysähtymisiä kahvila Tyynessä, jonne vetää verraton kahvi ja veden läheisyys sekä Sinisessä kahvilassa, jossa kiehtoo huimaava näköala yli Töölön kattojen. Arvuuttelimme kolmea Töölönlahden takana näkyvää tornia, joista tunnistimme vain vasemman puoleisen eli Kansallismuseon tornin. Kaksi syntyperäistä stadilaista, toinen jopa vanha töölöläinen?? 

Kotona asia tarkistettiin: keskimmäinen on Mikael Agrigolan kirkko Tehtaankadulla ja oikean puoleinen on Olaus Petrin kirkko Minervankadulla. Kahvila Tyynestä näkyvä Linnanmäen maailmanpyörä sentään tunnistettiin.

lauantai 24. elokuuta 2013

Mustavalkoista


Löysin mustavalkoiseen keittiöömme ihanan mustavalkoraidallisen konepestävän (jee) muovimaton Pappelinan valikoimista. Harmi vain, että kapeita mattoja saa vain 70 sentin levyisinä - meille 80 tai 90 senttinen olisi sopinut paremmin. Samalla ostin Ikeasta mustavalkoisen Stockholm-villamaton lasikon pöydän alle. Vaikka tähän Ikean mattoon törmää jokaisessa sisustuslehdessä ja -blogissa, tykkään siitä.

Molemmat matot sopivat paljaille kesäjaloille - ihanan pehmeitä ja suloisia, jopa muovimatto tuntuu jalan alla lämpöiseltä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Pikkumiehen taivas


Lähdettiin Ukin, kaksivuotiaan Ykkösen ja Murun kanssa aamulla mökille tarkastamaan viikolla aloitettua likakaivoprojektia. Olemme uusimassa mökillä yli 30 vuotta vanhaa jätevesisäiliötä. Uusien määräysten mukainen säiliö saostusalueineen vaatii yllättävän laajat kaivuutyöt.

Ykkönen ei suostunut edes menemään pihalle eli "työmaalle" ilman kirpparilta hankittua työhaalaria. Haalari olikin tarpeen, kun pikkumies kulki isännän ottein mutamaalla. Pääsipä poika jopa kokeilemaan istumista kaivurin ohjaamossa.

Mukava päivä - Ykkönen nautti isoista koneista ja Mummi nautti katsoa pikkupojan innostusta.


torstai 22. elokuuta 2013

Laiskan päivä


aamu ja.....


.... ilta.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Pakko ostaa


Kävin Kampin antikvariaatissa katsomassa, josko siellä olisi uutuushyllyssä ollut Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Gardell 2012), jota Marjatta kehui blogissaan. Ei ollut, mukaan tarttui vain kevyempää luettavaa - Stedman: Valo valtameren yllä.

Sivuhyllyssä könötti kutsuvana ihana Tove Janssonin muumikirja, 4.painos vuodelta 1972. Ensipainoshan on jo syntymävuodeltani eli 1952. Kirja kutsui ostamaan, vaikka se oli kallis (20 euroa) ja vaikka pikkupojilla on jo kotonaan kirjan uudempi painos. Mutta tuntui kuin tämä olisi ollut parempaa pahvia (ei pitäne paikkaansa) ja jotenkin tartuttavampi (hehheh). Ja onhan kirja sitten mummulassa odottamassa mahdollisia muiden lasten lapsia.

Kirjassa viehättää tarinan lisäksi 1950-luvulle uskaliaat värit, kurkistusaukot seuraavalle sivulle "reiät leikannut WSOY" ja runomuotoinen kerronta. Toisin kuin monet muut lastenkirjat, tämä täytyy joka kerta lukea ajatuksella, muuten tekstin tauottaa herkästi väärin eikä kuulija ymmärrä mitään.


Me kaksi


tiistai 20. elokuuta 2013

Herkkulounas


Kahden päivän Köpiksen matkastakin jää paljon mukavia muistoja, eikä ruoka ole niistä vähäisin. Saatiin pääosin herkullista syötävää ja kivaa palvelua. Pieni floppi oli vain italialainen Cortona, jossa annokset olivat mielikuvituksettomia ja mauttomia ja hinta/laatu-suhde huono. Mutta palvelu oli ystävällistä.

Ylitse muiden oli bistro Boheme, jonne eksyimme vahingossa sen sijainnin perusteella - Masai-outletin vieressä. Istuimme mukavissa ulkopöydissä katuelämää seuraten, vaikka sisätilatkin olivat kutsuvia. Ukki söi äärihyvän tartar-lankkupihvin ja  Mummille löytyi helposti maukas lohi-avokadoherkku. Ja jälkiruoka vei kielen: sitruunatorttu valkojuustojäätelön ja marengin kanssa. Hyvä jälkiruokahan pelastaa AINA Mummin päivän.

Masai-kaupasta löytyi muuten 50 %:n alennuksella mumminnäköinen ohut, luonnonvalkoinen nuttu päälläolleiden turkoosien housujen kaveriksi.


Elokuun koira




maanantai 19. elokuuta 2013

Perintötuoli


Minulla on neljä punaista putkituolia, jotka ajautuivat meille isäni kuoltua 1980-luvulla. Isäni oli perinyt ne Vilho-enoltaan, joka kuoli naimattomana ja lapsettomana. Vilho Vainio oli Karkun mummin veli, joka syntyi ja kuoli Lammilla Karkun mummin kotipitäjässä. Luultavasti isäni päällysti tuolit uudelleen 1960-luvulla. Tuoliryhmään kuuluu myös kaunis keltaiseksi petsattu pyöreä, putkijalkainen pöytä.

Köpiksen Designmuseossa oli esillä lähes samanlainen tuoli, joka oli arkkitehti ja suunnittelija Marcel Breuerin (1902-1981) suunnittelema. Netistä selvitin, että myös Vilhon tuolit ovat ilmeisesti Breuerin Cesca-tuoleja, joita valmistettiin vuonna 1928 erilaisista istuinmateriaaleista sekä käsinojilla että ilman.

Kaksi tuoleista ovat jo kulkeutuneet Esikoisen kotiin ja toiset kaksi ovat menossa Lontoon tytölle, kunhan hän jotkus kotiutuu Suomeen.



Rentoa keskustaa



Köpis elää. Paljon kukkia ja köynnöksiä talon seinillä - kaikki aika rennosti valloillaan. Ikkunoissa ei verhoja, huoneistojen valo ja ihmisten toiminnat tulee osaksi katuelämää. Vanhoihin taloihin on jälkeenpäin rakennettu mitä erilaisimpia parvekkeita, useimmiten onnistuneesti. Niillä viihtyy aamupalan nauttijaa ja tupakan polttajaa. Sisä- ja ulkotilan rajaa häivytetään mukavasti.

Kuppiloissa, ravintoloissa ja pienissä kaupoissa oli kynttilöitä pöydillä ja oven pielissä. Kesälläkin ne 
sytytettiin heti sateen yllättäessä. Kodikasta, kutsuvaa ja rauhoittavaa. Paljon pikkulapsia, koiria ja pyöriä, ja kaikille löytyi tilaa. Vanhuksia näkyi vähemmän. Miksi? Ehkä liikuimme enemmän nuorten lapsiperheiden alueilla. Toisaalta ehkä en erottanut ikäihmisiä, sillä monet iäkkäätkin pukeutuivat rennosti ja pyyhälsivät paikasta toiseen pyörillä.

Ja herkullista, tuoretta leipää - vaaleaa ja tummaa. Ja ne rapeat viinerit! Ei karppaajan kaupunki.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Opiskelijapoika 25v

Torstaiaamu vuonna 1988. Saatan Esikoisen Porolahden peruskouluun, jossa nuori, vastavalmistunut Hanna-opettaja vastaanottaa ensimmäiset ekaluokkalaisensa. Onneksi Esikoisen parasystävä Anne pääsee samalle luokalle ja jätän tytöt tutustumaan uusiin luokkakavereihinsa ja kivaan opeen. Esikoisen elämän ensimmäinen koulupäivä!

Päivästä tulee muutenkin mullistava. Olen kolmen pienen valkotukkaisen tytön äiti ja viimeisilläni raskaana. Kävelen koululta kotiin tunnustellen vatsaa ja haistellen loppukesän raikasta aamuilmaa.

Kotona supistukset alkavat ja päätämme Ukin kanssa lähteä Kätilöopistolle. Mutta se Kumpulan talo! Parasystäväni Siima ja Ilari asuvat kolmen lapsensa kanssa Kumpulassa, ja mekin olemme ihastuneet tähän rentoon omakotimiljööseen. Olemme käyneet katsomassa maauimalan vieressä myynnissä olevaa taloa, ja seuraava näyttö on tänään. Päätämme kiertää sairaalaan mennessä pankin kautta. Istun autossa itähelsinkiläisen pankin edessä supistusvälejä laskien, kun Ukki neuvottelee pankin sisällä käsirahan suuruudesta. Ukki palaa shekki taskussa ja jatkamme Kätilöopistolle. Matkalla pysähdymme vielä huoltoaseman kahvilaan keskustelemaan yhdessä talokaupoista. Päätämme tehdä ostotarjouksen. Uskomme, että Ukki ehtii jossain välissä viemään shekin ennen uutta näyttöä Kumpulaan, joka on vain kivenheiton päässä sairaalasta.

Kätilöopistolla meidät ohjataan suoraan synnytyssaliin ja Ukin shekki jää isähuoneen tallelokeroon. Neljäs lapsemme ja ensimmäinen poikamme syntyy lyhyen synnytyksen jälkeen iltapäivällä. Kumpulan talon ostaa samana iltana joku muu, mutta meillä on suloinen ja terve poika  - 4030 grammaa ja 52 senttiä.

Asumme edelleen onnellisina vanhassa talossamme Itä-Helsingissä. Parasystävämme asuvat nykyään Mikkelissä, entisessä koulukaupungissaan ja poikamme Hämeentiellä, Kallion sydämessä.

lauantai 17. elokuuta 2013

Kivaa Köpiksessä



Miellyttävä ja helppo kaupunki. Ystävällisiä ja rentoja ihmisiä. Ja polkupyöriä kaikkialla - menossa ja levossa. Mukava kohde minilomalle.

Yövyttiin kalliissa amerikkalaisketjun Marriot-hotellissa, jonne Ukki sai pari päivää aikaisemmin "sikahyvän" tarjouksen. Aamulla sisäänkirjautuessa hotelli tuntui luotaantyöntävältä, liian isolta ja liian jenkiltä. Mutta näkymä 10. kerroksen huoneen isoista ikkunoista yli kaupungin kattojen, tilava kylpyhuone ja taivaallinen aamiainen merinäkymällä tainnutti Mumminkin vastustuksen.

Aamulla suunnattiin Fredriksbergin kirpputorille, jossa tihkusateesta huolimatta oli useita myyjiä. Ukki vetäytyi nopeasti viereiseen puistikkoon näpräämään puhelinta. Kirppisostaminen ja tinkiminen oli yllättävän vaikeaa vieraalla valuutalla, ja Mummikin luovutti tavallista nopeammin. Lähdettiin yhdessä rauhalliseen ja kuvankauniiseen Fredriksbergin puistoon ja töllisteltiin lähitienoon ihania vanhanaikaisia  omakotitaloja.

Onneksi vierailu kaupungin ulkopuolella olevassa modernintaiteen Louisiana-museossa jäi vielä seuraavaan kertaan. Ensi kertalla ehditään toivottavasti käydä myös haistelemassa herkkuhalleilla (Torvehallerne) ja tutkimassa vintage-lamppuja oudossa HotKo Tyr -kaupassa (Nørrebrogade 76).


perjantai 16. elokuuta 2013

Viuhahdus Tanskanmaalle


Lennettiin äkkilähdöllä Ukin kanssa Köpikseen. Perjantaiaamuna klo 7 lähdettiin Seutulasta ja lauantai-iltana puolenyön aikana palataan. Kylmää ja pilvistä, mutta on vaelleltu ympäri kaupunkia ja pistäydyttiin sopivan pienessä designmuseossa keskustassa. Tuttuja esineitä - paljon tuoleja ja
lamppuja - ihana museokauppa ja kaunis, suojaisa puutarhakahvila.

Illalla käytiin vielä ihastelemassa Tivolin iltavalaistusta. Valtavasti ihmisiä ja ravintoloita, joissa aikuiset ihmiset söivät ja iloitsivat. Mukavaa katseltavaa, ilmeisen tanskalaista.


torstai 15. elokuuta 2013

Tekniikka pettää


Tuttu lainaus oli taas Kaarina Daviksen blogissa. Se puhuttelee minua edelleen vaikka pitäisi jo olla itsestään selvyys tässä mummi-iässä. Aina sen eteen pitää ja haluaa työskennellä.

Mutta päivän harmiin: Ensi kertaa sitten joulukuun alun ipadin tekniikka on seonnut niin että en osaa korjata. Toisin sanoen aiemmin ei ole pahemmin seonnut. Nyt valokuvat eivät siirry kännykästä ipadin kuvavirtaan kuten aina ennen, joten en pysty siirtämään valokuvia blogiin. Onneksi Ukki keksi että voin lähettää ne väliaikaisesti sähköpostin kautta.

Välissä ehdin jo kuvata valokuvan kännykän näytöltä ipadin kameralla, koska kameran rullasta saan kuvia siirrettyä blogiin. En tiedä ymmärtääkö kukaan, kun selitän asiat mummikielellä. Yleensä ei korjaamossakaan ymmärretä selityksiäni kun en osaa käyttää oikeita it-termejä.


tiistai 13. elokuuta 2013

Kotona taas


Sohvan nurkka, filtti, laivalta ostettu Marabou Black saltlakrits King size -suklaalevy
ja  Muru kainalossa.

maanantai 12. elokuuta 2013

4 x 4 tilkkua


Parasystävä neuloo tilkkutäkkiä miehensä veljen pojan tyttövauvalle. Kauniista vauvanvaaleista väreistä tulee yhteensä 16 ainaoikein -neulottua tilkkua, joissa käytetään valkoisen lisäksi seitsemää väriä. Kukin tilkku aloitetaan valkoisella neliöllä: 16 silmukkaa ja 16 kerrosparia (= kerros oikeaa oikealla puolella + kerros oikeaa nurjalla puolella), minkä jälkeen poimitaan reunasta 16 silmukkaa esim. keltaisella ja jatketaan ympäröiden valkoinen lähtöneliö poimien aina lisää silmukoita ja vaihdellen värejä. Parasystävä muistelee, että ohje on peräisin Kotiliedestä.

Selvää? Tiedä häntä, mutta kaunista ja vauvansuloista!

Kaunista Tallinnaa


Käytiin kasvohoidoissa ja hieronnassa Tallinnan Stockmannin yläkerrassa - helläkätistä, rentouttavaa ja edullista. Ostettiin käsinvärjättyä villalankaa, kahvipapuja ja bambusukkapuikkoja. Eksyttiin pieneen, muurin kyljessä olevaan kiviluostariin, jossa 12 munkkia oli elänyt keskiajalla. Ja pideltiin sadetta hotellin aulassa.

Parasystävä ihastui konjakki-viinirypälemehu -jälkkärijuomaan ja Ina-ystävä tilkkutäkkeihin. Taas!


Kaalikeittoa Virossa


Taas Tallinnassa, nyt Parasystävä Siiman ja Inan kanssa. Taas herkuteltiin: koristeellista kukkakaalikeittoa (jossa isoja hummerin paloja), taivaallisia blinejä (paksuja ja kuohkeita), meheviä kaalikääryleitä (sienitäytteellä) ja pitkäänhaudutettua ankanrintaa (rapeassa taikinakuoressa). Lisäksi päiväkahvin kanssa Pavlova-marenkileivoksia ja aamiaisen kera kuohuviiniä. Aaaaaah!

Ja iloista seuraa! Muutahan ei mukava matka vaadikaan. Tallinan Rimistä sai muuten upeita ja herkullisia nektariineja 1,5 euroa/kg, kun paljon nuhruisemmat Suomen Lidtlissä maksoivat 2,99 e/kg.


lauantai 10. elokuuta 2013

Futista


Arsenal - Manchester City 3 - 1 Helsingin Olympiastadionilla

Stadion oli täysi, katsojia lähes 40.000. Olin ekaa kertaa live-ottelussa. Meillä oli hyvät paikat pitkänsivun keskellä. Yllätyin miten hyvin koko kenttä näkyi ja ottelun seuraaminen oli helppoa. Huomaan kuitenkin, että mieluummin katson matseja telkasta, jolloin ammattitaitoiset selostajat tuovat kokemukseen lisää draamaa ja kuvaajat hehkuttavat tilanteita toistoilla. Sopii minulle, kun en ole niin perehtynyt pelin sääntöihin enkä aina tunnista pelaajia kentällä.

Mutta matsissa kannatti käydä jo seurankin takia. Ukin ja Mummin mukana oli seinänaapurimme kahden futista pelaavan pikkupoikansa kanssa, Juniori kahden kaverinsa kanssa, Sisko ja Lontoon tyttö, joka viime vuoden asui Arsenalin kotikentän vieressä.

perjantai 9. elokuuta 2013

Ukin yllätys


Koira koulussa

Murun koirakoulu alkoi viime viikolla, eilen oltiin jo toista kertaa. Kuusi erirotuista 4-14 -kuukauden ikäistä pentua opetteli yhtäaikaa istu! ja paikka! Puolituntia jaksoivat suhthyvin keskittyä, mutta viimeisen vartin aikana kiinnostus naapuria kohtaan alkoi tulla ylivoimaiseksi. Yhdellä auttoi tomeran nuoren naisopen apu ja toisella naapurilta saatu omaa mehevämpi herkkupala.

Muru pärjää loistavasti - on oppivainen ja tottelevainen. Paistattelen emännänylpeydessä, ainakin toistaiseksi. Koulu jatkuu syyskuun loppuun.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kesäkynnet


Ranskalainen geelilakkaus, kiitos kosmetologin. Vanhan naisen nautintoja. Nuorempana en paljoa katsellut kynsiäni, kunhan pari kertaa kuussa leikkasin. Nyt olen pari vuotta nauttinut tästä hömpötyksestä. Kestävät jopa lastenlasten pyllypesut, astioiden tiskaukset ja puutarhan kaivuut.

maanantai 5. elokuuta 2013

Koiranelämää


Mummin Muru on ekaa kertaa elämässään ilman koirasisaruksiaan. Asui elämänsä ensimmäiset pari kuukautta emonsa ja koirasisarustensa kanssa Albertinkadulla, tuli meille juhannuksena ja sai kuusivuotiaasta Chloesta koirasiskopuolen, koska Chloen emäntä - Opiskelijatyttömme - kiersi poikaystävänsä kanssa Eurooppaa. Mutta eilen Chloe palasi Opiskelijatytön luokse Kallioon. Nyt Murulla on vain Mummi ja Ukki. Onneksi Juniorikin välillä rapsuttaa vatsasta ja korvantakaa. Mutta jokapäiväinen peuhukaveri puuttuu.

Tänään alkoi myös yksinolon harjoittelu. Pienin askelin mennään, aluksi 15-20 minuuttia, nopean kaupassakäynnin ajan. Ulisi, mutta selvisi hengissä. Mummikin selvisi. Huomenna uusiksi.

Suuria mullistuksia pikkukoiran elämässä.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

10 + 2


Tänään syötiin ensi kertaa sitten toukokuun kaupunkikodin pihalla. Mummin ja Ukin lisäksi mukana olivat Esikoisen perhe pikkupoikineen, Juniori ja Opiskelijapoika, eilen Kroatiasta palannut 
Opiskelijatyttö poikaystävineen sekä Äitimuori ja Poikakaveri. Joukosta puuttui vain Lontoon tyttö, joka oli Pariisin lähellä opiskelutoverinsa häissä - ranskalaistyttö meni naimisiin tanskalaispojan kanssa. Kansainvälistä porukkaa!

Pikkumiehet ovat suloisen halattavia, kaikesta kiinnostuneita ja kestävät urheasti pikkukoiran nuolemisia ja muita tutustumisrituaaleja.


lauantai 3. elokuuta 2013

Aamun rauhaa....


Enäjärvi lauantaina klo 03.29.
Oikealla kuunsirppi ja sen kuvajainen.


Enäjärvi sunnuntaina klo 05.32.
Oikealla metsänreunassa nouseva aurinko.

torstai 1. elokuuta 2013

Elokuu.


Eksyttiin Ukin kanssa Kulosaaren Casinon terassille. 
Helsingin kaunein terassi!