keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Parempaa Backaksella

Perjantaisen pettymyksen (täällä) jälkeen lähdin lauantai-iltana epämääräisin tuntein Backaksen kartanon latotansseihin. Suunnitelmieni mukaisesti kuitenkin määrätietoisena ja päättäväisenä sekä edellisiltaa rohkeampana.

Alku oli lupaava. Aurinko pilkahteli pilvien välistä, Backaksen kartanoalue yllätti kauneudellaan - laajoja nurmikenttiä, komeita punatiilisiä rakennuksia - ja henkilökunta toivotti ystävällisesti tervetulleeksi. Tuntia ennen tanssia alkoivat chachan treenit, johon osallistui noin 20 miestä ja 40 naista. Valitettavasti tanssiope oli surkea niin opetuksessa kuin ison ryhmän organisoinnissakin. Alkuun meinasi jopa kieltää parin vaihdot, vaikka naisia oli kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Onneksi niin naiset kuin miehetkin protestoivat, minkä jälkeen vaihto toimi, vaikka lähinnä tanssijoiden omasta toimesta.

Tanssinopetuksen jälkeen lavalle nousi illan solisti Saska Helmikallio orkestereineen ja tanssit lähtivät välittömästi käyntiin. Kun en enää arastellut yhtä paljon kuin perjaintaina Pavilla, pääsin sopivasti tanssimaankin. Backaksen lavalla oli myös väljempää ja leppoisampaa kuin ahtaalla ja tyrkkyisellä Pavilla.

Tykkäsin myös siitä, että naistenhaku alkoi jo yhdeksältä eli tunti tanssien alkamisesta. Ja päättäväisyyteni jatkui: Uskalsin hakea tuntemattomia tanssimaan - kummemmin valitsematta pokkasin yleensä lähimmälle miehelle. Moni kokenut oli opastanut, että katso kenkiä - tanssikengät viestii taidosta. Kengät jäivät kuitenkin tarkistamatta, sillä näytti siltä, että parhaimmat viejät napattiin heti edellisen tanssivuoron loputtua. Ja siihen ruuhkaan en halunnut lähteä. Silti ainoastaan yksi tanssittajistani oli toivoton viejä, muut ok - ja kaikkien kanssa opin seuraamista. Mikä oli tavoitteenikin.

Mukava ja viihdyttävä ilta. Tanssitila oli ilmava, tilava ja jylhän kaunis, kun auringon valo siilautui seinälautojen raoista. Tanssittajat olivat pääosin miellyttäviä, ja odotellessa uskaltauduin juttelemaan useammankin kivan ikäiseni naisen kanssa. Lähtiessä tanssikenkiä vaihtaessani vieressä istuva keski-ikäinen mies tokaisi: "Täältä puuttuu kokonaan intohimo." Ehkä näin, mutta rohkenin tanssia! Ja se riitti minulle.

2 kommenttia:

  1. Ai, sinä olitkin jo lauantain Backaksella. Ja hyvin tuntui sujuvan.
    Kumma juttu, että vieläkin annetaan ohjeita kenkiin katsomiseen. Se oli akuuttia yli 20 v. sitten, kun kenkämyyntiä ei juuri ollut, ja kengät oli useimmilla tavalliset. Nykyään, kun katsot esim. naisten kenkiä, harvalla on esim. piikkarit (kauhistus), useimmilla on niitä tossumalleja, ja/tai matalia korkoja. Miehillä ei enää juuri erota tanssikenkiä. Sillä enää ei tulla läskipohjaisissa kengissä tanssimaan. Ja ne mustavalkoiset kengät on taas ihan oma luku. Sellaisen käyttäjiä en juuri hae.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostavaa lukea näitä tanssikokemuksiasi ! Hyvää liikuntaa ja tutustuu ihmisiin sen lisäksi että itse pitää tanssimisesta :)

    VastaaPoista